IRC-Galleria

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein, vaikka emme olisi koskaan edes nähneet irl. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta

TAas on kaikki olevinaan nii pirun vaikeeta... äh... miten voi ihmiset joskus olla niin vaikeita ymmärtää?? vai onko mulla korvien välissä vaan vikaa?? ei kellee hekn.koht, vaan ihan niinku yleisesti ottaen... toivottavasti pikkujoulut edes menis putkeen... =/

RAuhallista ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille"!!!!!!!!!!!

Ei kyllä ole kelit taas ihan kovin talviset taas... ULkona sataa vettä ja kovasti paljon on liukasta ja märkää tuolla pihalla... *reps* ja ei saa ajatella mitenkää hassusti... xDxD

Ei tuonne ulos viittiny eksyä ko siks aikaa että kävi ärrällä... Poika on kovasti paljon levoton, johtunee siitä että energiaa on enemmän kuin tarvis olla eikä sitä pääse purkamaan mitenkään... xD

Ja kuten kuvasta näkyy, niin olen hiukseni värjännyt muutama päivä sitten... ;)) En sitten tiiä pitikö värin olla ihan noin tumma, mutta kivan näköinen tuli, ainakin omasta mielestäni... Mutta nyt jos saisi jotai aikaseksi täällä kotona...

Jos välität minusta, laita minulle "<3"
Tarkoituksena on vain saada tietää, kuinka moni välittää.
Kopioi tämä päiväkirjaasi, niin näet ketkä kaikki välittävät sinusta.

Naula aidassa

Lue koko kertomus.


Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle
pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran, kun hän
menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa.
Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan
ja päivittäin naulojen lukumäärä pieneni. Hän huomasi,
että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt
malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että
poika vetäisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena
päivänä, jolloin hän ei kiivastunut. Päivät kuluivat ja
lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli
poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen
aidan luo. Isä sanoi: "Olet tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta
katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada
entiselleen. Vihapäissäsi sanomasi sanat jättävät juuri
tämänlaisia arpia. Voit iskeä naulan toiseen ihmiseen ja vetää
sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet
anteeksi - haava on yhä olemassa." Sanoilla aiheutettu
haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin. Ystävät ovat
tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja
rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he
lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata
sydämensä meille. Osoita ystävillesi, kuinka paljon
heistä välität. Lähetä tämä viesti jokaiselle, jota pidät
YSTÄVÄNÄSI, vaikka se tarkoittaisi, että palautat sen sille,
joka sen Sinulle lähetti. Jos se palaa takaisin itsellesi,
tiedät, että Sinulla on ystäväpiiri.

Nonii... nyt soimaa omatunto tai jotain... tuossa lueskelin parin kuukauden takasia juttuja, ja kovasti uhosin lopettavani tupakanpolton-... ja KISS MY ASS sen lakon kanssa... *nauraa* syysloma tuli ja meni ja mun tupakkalakko otti ja suorastaan kusi mua silmään... xDxDxD

Tosin nyt en kyllä polta niinkää paljoa enää, mutta ilman tupakkia en vieläkää selvii ees kokonaista päivää... :/:/:/ minä ja mun päättäväisyys... *reps*

mutta kyllä tää tästä... ei se viel ihan kokonaan oo hukkaan heitetty idea että tää lakko oikeesti (siis ihan aikuisten oikeesti) toimis vielä joku kaunis päivä... xDxD

mutta taas iltapuuhiin ja petiin... :):):)

Joo-o

Joko olen irc-galleriassa kaverilistallasi?
Jos olen, niin haluaisitko ilmoittaa siitä minulle?
Katso kuinka monen kaverilistalla olet.

Kun olet lukenut tämän, niin lisääthän omaan blogiisi.

Nyt on taas mieli korkeella ja jotai mitä odotella... xDxD 14.12= PIKKUJOULUT!!!!!!!!!!!!!!!
Sain kuin sainkin pojan hoitoon ja nyt ei auta ku ruveta kovalla tohinalla suunnittelemaan noita pileitä...xD

Mikähän tässä syksysä taas on sellasta että kaikenaikaa ja jatkuvasti kiukuttaa ja ottaa aivoon?? Tulis edes sitä lunta... nii ei tarvis koko ajan kiukuta ja mököttää... xD ei vaan jaksa tätä pimeetä aikaa... aamulla ko lähtee nii on pimeetä ja kotiin ko pääsee nii jo taas on pimeetä--

Kovin on ollut taas surkeeta lukea uutisia...
Koko päivä mennyt asiaa ajatellessa ja seuratessa.. Ja ihmisten kanssa jutellessa... Niin kovasti tahtoisin kertoa kuinka pahoillani mä oon tapahtuneesta... :/
Ei vaan kykene kunnolla käsittämään tapahtunutta, ja kuitenkin sitä miettii että se olisin ihan yhtä hyvin voinut olla minä siellä...

Surullista seurata, ja muuta en voi kuin rukoilla ja toivoa jaksamista ja voimia kaikille uhrien omaisille ja muille läheisille tänä vaikeana aikana...
Kynttilä palaa koko illan ikkunalaudalla uhrien musitoa kunnioittaakseni.