Kohtalo antoi meidän hetken aikaa, toisiamme rakastaa.
Mutta kun aika koittaa, niin sua seuraan, missä lienee kuljetkaan.
Piirrä mulle tähti, kartta taivaan,
niin löydän läpi tämän, varjojen maan.
Sun luokses rakkain en voi sua, unohtaa,
eikä kuolema voi meitä erottaa.
Joskus kun muisto susta painaa liikaa, ja elämä on taakka harteilla,
niin katson ikkunasta yöhön, hiljaa, pysyttelen valveilla.
Piirrä mulle tähti, kartta taivaan,
niin löydän läpi tämän, varjojen maan.
Sun luokses rakkain en voi sua, unohtaa,
eikä kuolema voi meitä erottaa.
Tiedän et seuraat mua, siellä kaukana jossain, missä sä oot.
Tiedät et kaipaan sua, siellä kaukana jossain, odota mua.
Piirrä mulle tähti, kartta taivaan,
niin löydän läpi tämän, varjojen maan.
Piirrä mulle tähti, kartta taivaan,
niin löydän läpi tämän, varjojen maan.
Sun luokses rakkain en voi sua, unohtaa,
eikä kuolema voi meitä erottaa.
Eikä kuolema, voi meitä erottaa.