ihan ku kaikki vaan luisuis käsistä, niinku saippua, haihtuu jonnekki kauas pois.. kaikki hyvät muistot kuoriutuu pois ja vaan huonot ja traumaattiset jää jäljelle, nytki voisin kertoo vaikka kuinka monta huonoo muistoo viime vuosien ajalta, mut hyvii vaan muutaman..
Miks näin käy aina? Miksei mitään hyvää voi jäädä jäljelle?
Ja viel pitäis sit jaksaa elää ku kaikki läheiset kuolee. Onneks omasta viimekertasest menetyksest on jo aikaa varmaa koht 8 vuotta tai jotaa, mut nous täs muistot pintaan ku alko mietiskelee..
Mut onneks on ystäviä ja rakkaita jotka auttaa selviytymään ja jaksamaan tällastenki päivien yli, kiitos siitä <3
Ehkä me vielä tavataan kaikki ne kuolleet ihmiset joskus uudessa elämässä, hope so.