muistatteko kaikki sen tunteen jonka pienempänä ja mikä ettei vanhempanakin tunsimme ku iski koti-ikävä...jossain yökylässä ollessamme taikka leirillä...
minulla on juuri se tunne nyt...kamala koti-ikävä,mutta olen kotona,joten mikä on vikana,jollen tunne oloani turvalliseksi kotona enkä vanhempieni luona käydessä?eikö tämä sit olekkaan koti?
tämä tunne on ollut jo hetken aikaa ja olen todella neuvoton kun en tiedä mihin mennä,jotta ikävä lakkaa...
vai onko tämä sit jotain muuta...tunne on kyl sama niin kuin nuorempana...puristava tunne rinnassa ja tunne et tahtois olla jossain aivan muualla...
joko mulle taas iskee paniikkihäiriö vaiko mitä tämä on...?