Mun pitäis kai kertoo et oon pahoillani kaikest
Joka sana joka teko se kaikki ei ollu aiheest
Anna anteeks mut etkö sä jo huomaa
Et mekään ei enää osata kattoo tätä tilannetta suoraa
Sul oli käsis lankaa jota sä vaan venytit ja venytit
Kuvittelit ettei se vois mennä kokeilemallakaan poikki
Taso tasolt sä vaan etenit ja etenit
Mut mitäs nyt kun sä sun maaliviivas ylitit?
Kerää kokoon kaikki palat, teet niistä jonoo
Sit eka pala liikkeelle, siinä sulle dominoo
Jos se toimii mikään ei sitä enää pysäytä
Oon huomannu, en pysy enää sun perässä
Kerran oli sitä aikaa et katsoin ohi sormien
Annoin sun elää, sun omaa tietäs kulkien
Paskaa niskaan, sanaharkka, ehkä muutamaa
Aamul oltiin kuin mitään ei ois ollukaa
Silloin meillä oli ne meidän sanattomat säännöt
Kolmikko ilman lakisääteist käytöst
Näin se meni, "kaverit ei kysele"
"Ne vaan tulee suoraan ovesta sisälle"
Mut mitäs nyt kun rupeen pikku hiljaa pelkäämää
Sun käytös, sun olemus, se ei oo sua enää ollenkaa
Ehkä ois pitäny vahtii sua herkemmin
Katsoo minne ties meni ja mis välis se erkani
Sä tiedät, tyttö, se ei tarvitse enempää
Yks vitun soitto, itkuu, ja sä sait mut jo pelkäämää
Ajatuskin jostain mitä ei voi edes kuvitella
Piti opetella uudelleen miten siin tilantees hengität
Kun näin sut ja huomasin sul ei oo enää hätää
Hymyilin ja sanoin hiljaa etten jaksa tätä enempää
Mä tiedän mä en pysty sua kieltämään
En päätä missä seuras nykyään liikutkaan
Mut älä vaadi et tätä sietää loputtomiin
Koko ajan pelätä sun puolest ja miettii
Et mihin sun typeryys sua tänäkin yönä johtaa
Kuin pitkälle sun pitää mennä et tajuut lopettaa?