" Aina kun ihmiset hakkaavat metsän matalaksi, eläinten on pakko lähteä karkuun.
Ehkä niin on laita myös yliluonnollisten olentojen kanssa?
Joka tapauksessa on paljon helpompi uskoa asioihin, kun on kaukana kaupungista.
Ehkä ne tukehtuvat keskellä ihmisten epäuskoa kaikkeen henkiseen, ja katsovat tarpeelliseksi asua metsässä.
Tai ehkä ne ovat kaikkialla keskuudessamme - kaupungissa emme vain huomaa niitä kaikelta valolta, hälyltä ja stressiltä.
Metsässä me huomaamme heidät.
Ilman muiden ihmisten läsnäoloa on helppo tuntea ettemme ole yksin.
Maahiset ja peikot, aaveet, haltiat ja unohdetut jumalat kuiskivat pusikoista ja raapivat mökin seiniä... Etkö huomaa sitä? "