miks se pitää tehä aina valheiden kera, joista molemmille koituu pelkkä muisto katkera, kun rakastaa, ja pettyä saa, niin ei tehtyä enää tekemättömäks saa
puhun ainoastaan, kolmest sanasta, jotka tähän mennes olis saanu jäädä sanomatta, ja ehkä huomenna, taas ne kuulla saan, toivon vaan ettei kukaan enää lausuis niitä turhaan
Koska sanat voi satuttaa, tuottaa tuskaa, tehä hetkest kauniin tai yöstä mustan, mutta turha niillon enää hakee luottamusta, jos on jo taustal liian monta petettyä lupausta
Kun totuuden tajuaa vihdoin, on valheet tehny arvet- syvät sydän viilloil, ja katumus on jo myöhästä silloin kun on katkeruus ja viha pakottanut ahdinkoon