Ei pysähdystä tuokioksikaan.
Vain muodonvaihdos, muutos ikuinen.
Yön syvyyksistä päivään korkeaan
virtaamme olemaista janoten.
Muotista muottiin aina tietäen:
pysyvää olosijaa emme saa.
Ohitse murheen, riemun maallisen
on muukalaisen osa vaeltaa.
Vain lelukseenko Luoja meidät loi,
saveksi notkeaksi sormissaan?
Hän meitä muovaa, meillä askaroi,
vaan tulessaan ei polta milloinkaan.
Kiveksi kovettua! Kerrankin pysyä.
Olla. Panna vastaan.
Salainen kaipuu, houre ainoastaan,
ja tiemme jatkuu niinkuin ennenkin.
- Herman Hesse