Sinä olet minun ainoa taivas, olet ainoa maa.
Sinä olet minun ainoa aurinko, olet ainoa kuu.
Ja jos ei meistä mitään tuu, ehkä siihen turtuu.
Ja jos ei meistä mitään tuu niin katsokaa, hei katsokaa kun mies murtuu.
Laitan verhot kii, käännän uuden sivun.
Syvemmälle kirjotusten unessa mä tipun.
Oon opetellu paperilla kestämään kivun, mut en kestä nähdä sitä silmis sun.
Ja he tarinansa toisillensa kertoo vuorollaan, miten harhaan oli vieneet kadut julmaan maan.
Haavat viiltää yhä sirpaleista menneiden.
Kun kestää kivun sen, voi murtaa rakkauden.
Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Siipiesi suojaan saanko painaa pään?
Jos oomme enkeleitä toisillemme, saamme rakkautemme kestämään.
Ollaanko enkeleitä toisillemme?
Kai sinut ikuisesti pitää saan?
Jos oomme enkeleitä toisillemme, emme muuta enää kaipaisikaan.
