Tahtoisin sen tunnustaa,
kukaan ei oo yhtä tärkeä.
Tätä yötä kun kanssasi
kuljen.
Uskalla en liikahtaa,
enkä lumousta särkeä.
Kaiken muun tästä
huoneesta suljen.
Iho muistaa jokaisen
kosketuksen,
mieli noiden sanojen
merkityksen.
Sydän viimein ymmärtää
kaipauksen
ja niistä jokainen tahtoo
lisää.
Hento kuiskaus pimeässä,
se pyytää viereeni vielä
jää.
Hyvä on hiljaa olla tässä,
mennyttä en luonas enää
nää.
Syliisi unohdun, ihoosi
painaudun.
Hetkiseen tarraudun
ja pienet toiveet
toteutuu.
Pimeys yön sakenee,
tulet lähemmäksi minua.
Väkevämmin kuin ikinä
elän.
Pelkoni pois pakenee,
riittää kun vain katson
sinua.
Silloin menneelle voin
kääntää selän.