Mä luin sun blogin,
Mä luin sun toisenkin blogin.
Nään miten paljon suhun sattuu.
Ja oon itsekäs,
Koska mietin , ettet sä musta välitä.
Sulla on muitakin ongelmia.
KUn joku pieni noora.
Mut mä haluisin et tiiät.
Et en oo hylänny sua.
Laitoin sulle viestinkin.
Ja et sä mitään vastannu.
Mä tiiän että muille vastasit...
Mä kuulen sun elämästä vain huhupuheita.
En oo puhunu sulle liian pitkään aikaa.
Mä vaan ajattelin sua.
Ja sillo joskus talvella ko nähtii.
En tiiä luetko sä ees koskaan tätä.
Ja en haluu sanoo sun nimeä.
Koska jotkut pitää mua säälittävä.
Paskana, joka hylkää.
Mut mä ymmärsin vasta nyt.
Et mulla on sua kova ikävä.
En ees tiiä haluutko sä ees nähä mua.
Kai sulla on toinen elämä johon en kuulu.
Mä tiiänn et se elämä ei oo hyvä.
Mut älä silti jätä meitä.
Maailma ei oo kaunis paikka.
Mut ihmiset on.
Sä et varmaan ees laske mua ystäviis.
Mut mä en koskaa lopettanu susta välittämistä.
Näen sua liian harvoin.
Ja puhun liian vähän.
Mut tiiän et se on rankkaa..
Mut kai mä voi silti sanoo et tarviin sua.
Koska mä en koskaan lopettanu sun rakastamista.
Sä oot mun ystävä.
Vaikka et itse niin haluis.
Oot silti mun sydämmessä.
Aina..