IRC-Galleria

Pakko myöntää.
Laura sai mut taas ajattelee. Jennaa nimittäin. En ees muistanu, et siit on nii pitkä aika. Ihaku vasta eilen, oisit ollu tääl hymyilee sitä aurinkoista hymyy.

muistan vaan taas kaikki ne paskat hetket, kun olin välinpitämtön, huono ystävä. Ja sen , etten saanu koskaan sanoo sulle hyvästi.
ja että mä rakastan sua.

8 vuotta on pitkä aika.
Kipu. Kipu. KIPU. Se saatanan kova kipu joka isku sillonkun sain kuulla.
Oot poissa. 8 vuoden jälkee.
Oot vaan poissa. En usko sitä vieläkään.

Muistan sitten, Kun oon laskenut vuodet, että oltiin ala-asteel aina kavereita, Jenna oli mun parhaita ystävii, Mä, Jenna ja Samuel.
Se nauru ja mein jutut.
Mun kädet on vielki kipeet ku tökit niitä.
Miten aika kuluukaan ? Muistan sun äänen ja naurun.
Olit ihan liian nuori.

Mä muistan ku pelkäsit Igorii, mut sain teistä kavereita.
Niin sulosii. Ja sen ku kirjotit mun peilii ja laitoit viestii mun puhelimesta. Ja sen ku pyöräilin teille.

Oli mun vuoro tulla teille.

Muistan ku maattiin sun lattialla. Ja mietin mitä sanoisin. Nyt tajusin et hiljasuuski oli upeeta sun kaa.

Kiitos kun oot mun ystävä.

musta tuntuu edelleen et tää on sairas vitsi.

Enkelille saa itkee.

♥ 31.12.1995
† 12.4.2012