Sain tänään tietää uskonnon opettajaltani, että suuri joukossa elänyt mies nimeltä "Jeesus" on kala.
Nyt uskoni on vaakalaudalla ja en tiedä mitä tehdä.
Ps. Onkohan se 2kilon siika? o.O
Pps. Ville-kullan takia aloitan isolla kirjaimela ja koitan kirjottaa sanat oikein ja päättää virkkeen pisteeseen :)
Ppps. Niitä joita melkeen kiinnostaa, saatan joskus laittaa kuvamateriaalia tästä !
On se jännä miten eri yhteisöissä pyörii aika ajoin samat teemat kaikissa, yhtä aikaa. Viime aikoina on tullut eteen yhä uudelleen ja uudelleen kysymys, miksi olemme täällä? Laitetaan tänne nyt se mitä itse ajattelen aiheeasta ja samalla vähän elämänfilosofiaa, ja kun tämä kerran tulee lähinnä vastaukseksi Jeesuksen fanikunnalle, niin kirjoitetaan sitä silmällä pitäen.
Lainaan itse itseäni suurelta osin kommenteistani jotka kirjoitin yhteisöön Jeesus on ainoa tie pelastukseen
Miten itse koen olemassaoloni? Vastaus löytyy biologian puolelta pitkälti. Ihminen kun on lopulta biokemiallinen kone. Mielettömän hieno sellainen, mutta kuitenkin vaan sitä. Kaikki mitä tunnemme on lopulta vaan kemiaa sisällämme. Kyse on enemmänkin siitä mikä sen laukaisee, ja miten siihen reagoi. Tämä ei tee tunteista mitenkään merkityksettömiä, se oikeastaan kertoo mitä ne käytännössä on, mutta me annamme sille kemialle lopulta merkityksen.
Kun tutkin olemassaoloani, tutkin lähinnä sitä miten näen maailman toimivan. Katson siis enemmän ympäristöäni, ja suhdettani siihen. En niinkään pelkästään itseäni. Minulla ei ole mitään merkitystä. Olen vaan yksi väläys tässä maailmankaikkeudessa. Olen olemassa vaan tätä maailmaa varten, ja lopulta vaan sillä on väliä mitä teen tällä planeetalla sinä aikana kun elän. Olen vaan väline, jonka tehtävänä on vaikuttaa kokonaisuuteen omien rajojensa puitteissa.
Eli ainoastaan sillä on väliä, miten kannan korteni kekoon tässä maailmassa.
Onko taivas päämäärä tai syy olemassaoloon? Miksi olisi? En taida olla tarpeeksi itsekäs välittääkseni taivaspaikasta... Sitäpaitsi minulle taivas kuulostaa lähinnä helvetiltä.
Pitäisikö minun syljeskellä kattoon jossain pilvilinnassa kykenemättömänä auttamaan jälkeläisiäni maan päällä kun he kohtaavat ongelmia? Pitäisikö minun katsoa pilvistä kun maailma palaa sodissa, täysin kykenemättömänä tekemään mitään asialle? Ei kiitos.
Parempi tehdä kaikkensa maailman eteen kun on vielä elossa ja kykenee tekemään edes jotain. Siksi katseeni ei ole kuolemanjälkeisessä elämässä (jos sellainen on) koska silloin käteni ovat sidotut. Parempi luoda katse tähän päivään ja huomiseen, ja aloittaa niistä.
Kuolemanjälkeisen elämän pohtiminen on minusta merkityksetöntä. Ei sillä ole merkitystä. Tällä elämällä on merkitystä! Tämä on seikka jonka liian moni tuntuu unohtavan, kun ajattelee vaan että "Jee mä pääsen taivaaseen!!" Jos kuolemanjälkeinen elämä on, ja siellä on toinen maailma jossa elää ja johon vaikuttaa niin Ok, ei siinä mitään, mutta... Hoidetaan nyt tämä ensimmäinen kuitenkin pois päiväjärjestyksestä, eikä mennä asioiden edelle. Kun se kuolema tulee kohdalle, niin sitten on aikaa huolehtia siitä kuolemanjälkeisestä elämästä. Siksi uskonnoissa minulle on enemmän ollut merkitystä niiden elämänfilosofialla ja asenteella, ei niinkään sillä mitä ne sanovat kuolemanjälkeisestä elämästä.
Mikä sitten on elämäni tarkoitus? Pitkälti se minkä minä annan sille tarkoitukseksi. Minua ei ole luotu tänne mistään erityisestä syystä. Elämä on seuraus. Seuraus siitä kun aine tottelee luonnonlakeja. Sillä ei ole perimmäistä syytä, sen syyn luomme itse itsellemme. Oma syyni elämälle on oppia tästä maailmasta, ja nauttia sen ihmeellisyydestä. Siinä samalla pyrin luomaan maailmasta vähän paremman paikan, vaikuttamalla ihmisten asenteisiin, lähinnä yrittämällä saada ihmiset ajattelemaan. Sekä tietty... oman ammattini kautta. Siinä tekemistä tarpeeksi tälle elämälle. Seuraava tulee jos on tullakseen, mutta sen aika on sitten.
äsken lähti lenkki + muskelipiiri ja huikeet ylivenytykset. ja sit pysty hyväl omaltunnol syödä paahtist. ja muuta yöpalaa. suvituuli sammu olohuoneen lattialle. luuseri siis. vois mennä ottaa kuvii siitä. paskanaamasta siis. mut nyt eskot kiittää ja kuittaa ja sanoo samalla morjenttes brother, huipulla tuulee ja sinne mennään.
terffeisin
banietsiväbansson, roosaeilienroopertti, essieisitälottaa ja muuten vaan pikkis
ryydyttää ja iho syöpää eli tulee syöpä-iho. ja lapsia. ja syöpäiho olikin kai ilman viivaa. tätä on hauska lukea tietyllä äänensävyllä. te ette osaa sitä. paskat. höhöö. öitä.- ei sitä voi noin lopettaa. mutta viimeinen sana onkin vitun syöpämoosselit
Eilen olin avovaimon sussun ja äidin kanssa pmk:n helluntaisrk:n gospelillassa, jossa oli paljon koskettavia lauluja sanoituksiltaan ja todistus puheenvuoroja.
Kosketti erityisesti erään suht nuoren naisen puheenvuoro, jossa kertoi olleensa vuoden uskossa ja etsineen kauan iloa ja tyydytystä elämästä duunia tekemällä, bailaamalla ja baareissa kiertelemällä. Maailma vie mennessään, mutta ei voi tarjota mitään sellaista ihanaa, mitä uskovien yhteys (seurakunta) ja usko Jeesukseen tarjoaa. Uskossa ollessa on turvallinen ja ihana olo - elämä hymyilee - eikä kuoleminen pelota, koska tietää jotain parempaa olevan tuonpuoleisessa.
Itsehän elin vuosikausia erillään uskon asioista, huumeita ja alkoholia - joka johti masennuskierteeseen, jolle ei loppua näy. Vaikkakin asia voidaan korjata ihmeen avulla. Ihmeen - parantumisen - joka lähtee Jeesuksesta ja rukouksen voimasta. Minuthan kirjoitettiin työkyvyttömyyseläkkeelle joku aika sitten masennuksen yms oireiden vuoksi.
Olen päättänyt hakeutua uudestaan uskovien yhteyteen: käydä seurakuntien tilaisuuksissa, kuunnella gospel musiikkia ja lukea Raamattua. Se on uskomatonta, miten iloisen ja turvallisen olon uskon asiat tarjoaa. Sitä ei monet tajua, ajatteleevat about tyyliin et siel ne vanhat mummot virsiä veisaa ja kuivia puheenvuoroja. Eivätkä käytä edes alkoholia - varmaan ankea elämä.
Todellisuudessa se on sanoin kuvaamattoman ihanaa, millainen vaikutus uskon asioilla loppu peleissä on elämään. Saa uutta intoa elämiseen! Jeesukseen uskominen kannattaa!
Joh. 15:19 Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä.
Joh. 3:16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän!