Olen joskus aikaisemmin jo kirjottanut mielipidekirjoituksen tästä aiheesta, mutta jouduin nyt joulun alla ristituleen omien ajatusteni kanssa, joten kirjoitetaan nyt taas.
Ajatukset lähtivät lentämään Iltasanomien uutisoimasta vetoomuksesta "koulujen perinteisten joulujen" puolesta. Itse henkilökohtaisesti kuulun vielä kirkkoon, mutta olen tätä väestöryhmää, jolle se on enemmänkin perinne kuin uskonto (Järkeen tulleet). Jumalasta tuli kertaheitolla joulupukkiakin fiktiivisempi hahmo kun pukki aikoinaan driftas pihaan toyotalla eikä poroilla. Aihe on vaikea käsitellä ja tästä puhumalla loukkaa helposti sukulaisia tai sitten joitakin erityisen uskovaisia, mutta en nyt lähde väittämään, että olisin kokenut tulleeni väärin kasvatetuksi. Sanon vaan, että minä tai moni muukaan tuskin kasvattaisi omia lapsiaan niin rankasti uskonnolle alttiissa ympäristössä kuin itse on varttunut. Aivopesuahan se on pahimmillaan. Kristinuskon puolella tosin lievempää kuin esim. islamissa, joka on alusta alkaen elämäntapa. Itse päädyin kirjottamaan vetoomuksen perinteisten joulujen puolesta, mutta jokin siinä jäi kolkuttamaan takaraivoon. Teinkö sen siksi, että ärsyttää maahanmuuttajien vaatimukset muuttaa asioita heille sopiviksi? Vai siksi, että en näe syytä miksi muiden uskontojen edustajien pitäisi "loukkaantua" näistä kristillisistä perinteistä? Vai siksi, että toivon tämän kristillisen aivopesun jatkuvan? Kyllä, kyllä ja ei.
Tästä päästäänkin sitten mielenkiintoiseen tilanteeseen, jossa helposti aletaan miettimään menneitä. Korostan, että tämä mielipide perustuu pelkästään tulevaisuuden silmäilyyn. Kehitysvaiheessa oleville lapsille ei tulisi esittää uskontoja tositarinoina. Vaikka itse en enää jumalaan uskokaan niin nämä kristilliset jouluperinteet ovat monen muun asian ohella jääneet osaksi tiettyjä juhlapyhiä. Jouluperinteistä luopuminen on/olisi monille rankka paikka, mutta eikö näitä Jeesus-tarinoita voisi korvata hyvinkin joulu-aiheisilla korvikkeilla ja virsiä perinteisillä joululauluilla. Tiedän, että osa kristillisen kasvatuksen saaneista pääsee ja on päässyt itseni tavoin irti noista tositarinoiksi väitetyistä saduista, mutta joidenkin kohdalla aivopesu tekee tehtävänsä. En lähde kuitenkaan väittämään, että heillä olisi mitään mielenterveyteen liittyviä ongelmia, mutta heidän tapauksessaan toivoisin, että uskonto olisi vain heidän oma asiansa eikä sitä tarvitsisi tulla muille tyrkyttämään. Lasten ei ole pakko tulevaisuudessa varttua uskonnon kanssa ja ottaa sitä riskiä, että Jeesus ei katoa samalla hetkellä kun totuus Joulupukista käy ilmi.
Fakta on, että tämä kulttuurin rikastaminen on mennyt jo niin pitkälle, että meidän pitäisi alkaa omaamme jo supistamaan. Siinähän ei yksinkertaisesti ole järkeä eikä sellaiseksi pelinappulaksi pidä ryhtyä kuten nykyinen hallitus. Olen jo tässä vaiheessa kirjoitusta sitä mieltä, että kristillisistä perinteistä voitaisiin luopua, mutta vain sillä ehdolla, että ne korvataan joulu-aiheisilla. Joulupukki on tunnetusti suomalainen, joten joulu-aiheisten korvikkeiden tulisi kelvata kaikille turisteille tai maahanmuuttajille. Koulujen uskonnon-opetus voitaisiin muuttaa "Uskontotiedoksi", joka käsittelisi kaikkia uskontoja niiden ulkopuolelta eikä niiden sisältä. Tämä muutos sallisi (määräisi) myös muiden uskontojen edustajat käymään näillä oppitunneilla eikä heille tarvitsisi järjestää erityisiä lukujärjestyksiä. Myös uskontotiedon opetusta voitaisiin vähentää, jolloin lukujärjestykseen tulisi enemmän tilaa sellaisille oppiaineille, joille on elämässä uskontoja enemmän tarvetta.
Jos en täysin väärin muista niin haukuin edellisessä mielipidekirjoituksessa uskonnot pandemiaksi, jotka ovat maailman vaarallisin mielenterveys-sairaus. En ole muuttanut mielipidettäni, mutta se ei myöskään ole henkilökohtainen. Mietin vain, että millainen maailma olisi ilman uskontoja tai siten, että uskonnot osattaisiin pitää henkilökohtaisuuksina?
Tämän ajatuksen myötä, maailmanrauhaa toivoen, toivotan kaikille hyvää joulua ja railakasta uutta vuotta.
