Miksi kysymys onko Jumalaa olemassa on minulle merkityksetön? Koska jos Jumalaa ei ole, niin pyrin jokatapauksessa elämään yleismoraalisesti hyvää elämää. Jos Jumala puolestaan on, niin silloin hän toimikoon itse tiennäyttäjänäni. Ihmisten tieto on kuitenkin aina altista virheille ja ristiriidoille. Jos olen eksynyt oikealta polulta niin silloin Jumala itse korjatkoon askeleeni.
Jaahas, olikos tämä se päivä, kun taas voidaan pilkata hieman raamattua vakavissaan lukevia ihmisiä?
Jälleen yksi tuomionpäivä väistettiin, ja luultavasti lehtien sivut ja interwebs alkavat täyttyä seuraajien kommenteista puolustellen heidän langennutta profeettaa muutamalla sanakäänteellä: "Laskimme väärin", tai "Tämä oli vain jumalan testi, jolla koeteltiin meidän uskoamme". Sama mies kuitenkin ennusti tuomionpäivän jo puoli vuosikymmentä aiemminkin, eivätkä seuraajat olleet moksiskaan kyseisestä detailista. Päinvastoin, tämä suorastaan lujitti heidän uskoaan, koska kuten raamattukin kertoo, jessen seuraajia pilkataan lopun aikojen lähestyessä ja jumala koettelee myös niitä, jotka ovat jo ottaneet tehtäväkseen nöyristellä ilman itsetuntoa tämän elämän alusta loppuun.
Itse nautiskelin maailmanlopusta grillailemalla elukan kylkisiivuja, jotka huuhtelin alas päihdyttävillä nesteillä. Tämä kaikki tapahtui aurinkoisena kesäpäivänä hyvässä seurassa. Kun tämä kuolemankultin aikaraja ei sitten ollutkaan muuta kuin ylidramatisoitu laskuvirhe(tämä ehkä oli odotettavissa tyypeiltä, joiden pelastajakin epäonnistui ennustuksissaan raamatun omien kriteerien mukaan), juhlistin post-apokalyptistä sunnuntai-iltapäivää syömällä jäätelöä ja katselemalla elokuvaa isolta kankaalta.
Jäämme siis odottamaan varovaisen pessimistisesti sitä kuuluisaa seuraavaa kertaa, jolloin jälleen kristityt halki pallon keksivät jotain typerää ja yrittävät pilata maailman paskallaan.
"Christianity's war against the devil has always been a fight against man's most natural instincts - for sex, for violence, for self-gratification - and a denial of man's membership in the animal kingdom. The idea of heaven is just Christianity's way of creating a hell on earth"
- Marilyn Manson
Olen joskus aikaisemmin jo kirjottanut mielipidekirjoituksen tästä aiheesta, mutta jouduin nyt joulun alla ristituleen omien ajatusteni kanssa, joten kirjoitetaan nyt taas.
Ajatukset lähtivät lentämään Iltasanomien uutisoimasta vetoomuksesta "koulujen perinteisten joulujen" puolesta. Itse henkilökohtaisesti kuulun vielä kirkkoon, mutta olen tätä väestöryhmää, jolle se on enemmänkin perinne kuin uskonto (Järkeen tulleet). Jumalasta tuli kertaheitolla joulupukkiakin fiktiivisempi hahmo kun pukki aikoinaan driftas pihaan toyotalla eikä poroilla. Aihe on vaikea käsitellä ja tästä puhumalla loukkaa helposti sukulaisia tai sitten joitakin erityisen uskovaisia, mutta en nyt lähde väittämään, että olisin kokenut tulleeni väärin kasvatetuksi. Sanon vaan, että minä tai moni muukaan tuskin kasvattaisi omia lapsiaan niin rankasti uskonnolle alttiissa ympäristössä kuin itse on varttunut. Aivopesuahan se on pahimmillaan. Kristinuskon puolella tosin lievempää kuin esim. islamissa, joka on alusta alkaen elämäntapa. Itse päädyin kirjottamaan vetoomuksen perinteisten joulujen puolesta, mutta jokin siinä jäi kolkuttamaan takaraivoon. Teinkö sen siksi, että ärsyttää maahanmuuttajien vaatimukset muuttaa asioita heille sopiviksi? Vai siksi, että en näe syytä miksi muiden uskontojen edustajien pitäisi "loukkaantua" näistä kristillisistä perinteistä? Vai siksi, että toivon tämän kristillisen aivopesun jatkuvan? Kyllä, kyllä ja ei.
Tästä päästäänkin sitten mielenkiintoiseen tilanteeseen, jossa helposti aletaan miettimään menneitä. Korostan, että tämä mielipide perustuu pelkästään tulevaisuuden silmäilyyn. Kehitysvaiheessa oleville lapsille ei tulisi esittää uskontoja tositarinoina. Vaikka itse en enää jumalaan uskokaan niin nämä kristilliset jouluperinteet ovat monen muun asian ohella jääneet osaksi tiettyjä juhlapyhiä. Jouluperinteistä luopuminen on/olisi monille rankka paikka, mutta eikö näitä Jeesus-tarinoita voisi korvata hyvinkin joulu-aiheisilla korvikkeilla ja virsiä perinteisillä joululauluilla. Tiedän, että osa kristillisen kasvatuksen saaneista pääsee ja on päässyt itseni tavoin irti noista tositarinoiksi väitetyistä saduista, mutta joidenkin kohdalla aivopesu tekee tehtävänsä. En lähde kuitenkaan väittämään, että heillä olisi mitään mielenterveyteen liittyviä ongelmia, mutta heidän tapauksessaan toivoisin, että uskonto olisi vain heidän oma asiansa eikä sitä tarvitsisi tulla muille tyrkyttämään. Lasten ei ole pakko tulevaisuudessa varttua uskonnon kanssa ja ottaa sitä riskiä, että Jeesus ei katoa samalla hetkellä kun totuus Joulupukista käy ilmi.
Fakta on, että tämä kulttuurin rikastaminen on mennyt jo niin pitkälle, että meidän pitäisi alkaa omaamme jo supistamaan. Siinähän ei yksinkertaisesti ole järkeä eikä sellaiseksi pelinappulaksi pidä ryhtyä kuten nykyinen hallitus. Olen jo tässä vaiheessa kirjoitusta sitä mieltä, että kristillisistä perinteistä voitaisiin luopua, mutta vain sillä ehdolla, että ne korvataan joulu-aiheisilla. Joulupukki on tunnetusti suomalainen, joten joulu-aiheisten korvikkeiden tulisi kelvata kaikille turisteille tai maahanmuuttajille. Koulujen uskonnon-opetus voitaisiin muuttaa "Uskontotiedoksi", joka käsittelisi kaikkia uskontoja niiden ulkopuolelta eikä niiden sisältä. Tämä muutos sallisi (määräisi) myös muiden uskontojen edustajat käymään näillä oppitunneilla eikä heille tarvitsisi järjestää erityisiä lukujärjestyksiä. Myös uskontotiedon opetusta voitaisiin vähentää, jolloin lukujärjestykseen tulisi enemmän tilaa sellaisille oppiaineille, joille on elämässä uskontoja enemmän tarvetta.
Jos en täysin väärin muista niin haukuin edellisessä mielipidekirjoituksessa uskonnot pandemiaksi, jotka ovat maailman vaarallisin mielenterveys-sairaus. En ole muuttanut mielipidettäni, mutta se ei myöskään ole henkilökohtainen. Mietin vain, että millainen maailma olisi ilman uskontoja tai siten, että uskonnot osattaisiin pitää henkilökohtaisuuksina?
Tämän ajatuksen myötä, maailmanrauhaa toivoen, toivotan kaikille hyvää joulua ja railakasta uutta vuotta.
Monen fundiskristityn kanssa väitelleenä moraalista yksi argumentti kuuluu useammin kuin muut. Mistä ateisti (tai muu uskonnoton, joista nyt kuitenkin käytän nimitystä ateisti lyhyyden vuoksi) saa moraalinsa, jos hänellä ei ole pyhää kirjaa josta sen ottaa tai muuten selvästi määriteltyä moraalikäsitystä?
Moni uskovainen huutaa heti kysymyksensä perään vastauksen: EVOLUUTIO! Ateismihan tunnetusti on evoluution pohjalle rakentuva maailmankatsomus, niin sanottu evoluutiouskonto! Noh, ei ihan. Ensinnäkään, evoluutio ei ole ateismin perusta. Ateismi ja evoluutio vain usein kulkevat käsi kädessä loogisen ajattelun "oireina". Niillä ei kuitenkaan ole keskenään tekemistä.
Toiseksi, evoluutio ei saa meitä käyttäytymään kuten eläimet käyttäytyvät, vaikka olemmekin sen mukaan yksi eläinlaji muiden joukossa. Selvästikään ateistit eivät harrasta eläinmäistä, anarkistista viidakon lain mukaan elämistä, vaan pitävät kiinni selvästi ihmismäisistä moraalisäännöistä. Evoluutio ei vaikuta moraaliimme tavalla, jota uskovaisten propagandakoneisto jauhaa.
Mutta jos evoluutio ei muodosta ateistin moraalin pohjaa, niin mikä sitten? Saako ateisti muodostaa itse moraalinsa? Jos saa, onko ateistille kaikki sallittua jos hän vain niin haluaa? Äärimmäisen periaatteellisella tasolla, kyllä näin on. Toisaalta, uskovainenkin on täysin ilman pohjaa, eihän hänenkään ole pakko seurata jumalansa sanaa. Onko maailma tuhoon tuomittu?
Teoria sikseen, asiat ratkotaan käytännössä. Ihmisellä ei ole absoluuttista moraalia. Ihmisellä on kuitenkin ainakin yksi absoluuttinen, vaikkakin subjektiivinen, pohja, jolle perustaa moraalinsa, ja jolle itse perustan moraalini. Kaikki ateistit tuskin tekevät samoin, ateisteilla on monia ajattelutapoja, koska ateismista puuttuvat sitovat dogmat. Ajattelutapani on hedonismi. Ihmisen perustarpeita on hedonistinen hyvä, josta voidaan lähes kaikki muu derivoida. Kaikki ihmiset tuntevat ja haluavat hedonistista hyvää.
Miten mikään järkevä moraali voi perustua hedonismiin? Sehän on oman hyvän haluamista ja muista välittämättä olemista! Väärin. Hedonismi on oman hyvän hakemista, mutta se ei tarkoita, etteivätkö ihmiset välittäisi toisistaan. Hedonistinen moraali perustuu siihen, että yhdessä hedonismia hakemalla saavutetaan paljon enemmän kuin toisten päälle astumalla. I scratch your back and you scratch mine.
Anarkisti-hedonistinen ihmiskunta ei saavuttaisi käytännössä mitään. Kaikki olisivat kaikkia vastaan, millekään muulle kuin itsensä suojelemiselle ei olisi aikaa. Siksi yhteiskunta perustuukin käytännössä yhteisölliseen hedonismiin: Ihmiset hakevat omaa tyydytystään, kuitenkin tarjoten myös toisille saman mahdollisuuden yhteistyön ja oikeuksien kunnioituksen kautta. Näin ihmisillä on selvästi enemmän mahdollisuuksia tyydyttää hedonistista tarvettaan: Voit mennä nauttimaan ulkoilmasta pelkäämättä henkesi puolesta, koska tiedät, että sinua suojellaan. Voit nauttia uusimmasta teknologiasta, joka ei olisi syntynyt ilman valtavien ihmismäärien yhteistyötä.
Harvat ihmiset haluavat jotain, mitä yhteiskunta ei voi nykyään tarjota tai antaa heidän tehdä. Esimerkiksi toisilta varastaminen omaisuuden toivossa, seksuaalinen hyväksikäyttö ja monet muut asiat ovat lailla kiellettyjä, jotta ihmisten oikeudet ja mahdollisuudet voitaisiin taata mahdollisimman hyvin. Jotkut kuitenkin eivät välitä näistä rajoituksista, vaan toimivat niiden ulkopuolella muista välittämättä.
Käsittelin pienemmässä mittakaavassa samankaltaista asiaa: Tuuc . Siinä väitin kiusaamisen johtuvan yksinkertaisesti siitä, että kiusaajan asiaton hauskanpidon tapa yhdistyy säännöistä välittämättömyyteen. Samanlainen ilmiö on taustalla monissa rikoksissa: halutaan jotain, mitä ei laillisesti saada, mutta laista ei välitetä koska haluttu asia on tärkeämpi tai laista ei piitata.
Tekstissäni ehdotin vahvoja rangaistusmuotoja, jotka osoittavat, ettei rikoksenteko ole edes hedonistisesti hyödyllistä, koska rangaistus enemmän kuin kumoaa saavutetun hyvän. En ole laki- ja oikeustieteiden asiantuntija, joten jätän tämän ehdotuksen tähän ja ongelman ratkaisemisen muille.
Takaisin aiheeseen, ateistit usein hakevat pohjimmiltaan omaa etuaan, mutta tiedostavat myös muiden saman halun ja kunnioittavat sitä. Jotkut tekevät tämän enemmän oman hedonismin tyydyttämiseksi (yhteistyön yms. varmistamiseksi), jotkut varmastikin rehellisesti muista välittäen. On jopa mahdollista kokea itse tyydytystä muiden onnistumisesta, mutta tämä on harvinaisena "kykynä" sivuseikka.
Yleinen, jaettu moraalikäsitys sen sijaan ateistiselta kannalta muodostuu noin keskiarvoja seuraamalla. Kukaan ei ole asioista tarkalleen samaa mieltä kenenkään kanssa, mutta yhtä mielipidettä tarkastellessa voidaan löytää suuriakin samaa mieltä olevia ryhmiä. Esimerkiksi verraten fundamentalistikristittyjen ja ateistien moraalia, voidaan havaita monia eroja. Näin seksuaali- ja sukupuolifriikkinä voisin mainita esimerkiksi suhtautumisen homoseksuaalisuuteen ja sukupuolirooleihin. Fundikselle nämä on määritelty Raamatussa, joka toimii moraalin pohjana. Siksi homoseksuaalisuutta pidetään vakavana syntinä ja sukupuolirooleista pidetään vahvasti kiinni.
Ateisti sen sijaan pohtii, mitä hedonistisia seurauksia näillä asioilla voisi olla. Homoseksuaalisuus on monille ateisteille täysin hyväksytty asia, koska se ei aiheuta haittaa kenellekään, vaan sen hyväksyminen ainoastaan tuottaa hyvää homoille itselleen. Näin ateisti pohjaa moraalinsa logiikkaan, joka muodotuu hedonismista. Samoin sukupuoliroolien kohdalla, eipä niilläkään sen väliä. Seuratkoon se joka seuraa ja se ei joka niitä ei tahdo pitää, näin saadaan suurin hedonistinen hyöty. Voidaankin sanoa, että ateistit ovat selvästi suvaitsevaisempia kuin uskovaiset, koska ateisti ei perusta käsityksiään diskriminoiviin dogmiin, vaan käsittelee moraalia yhteisenä asiana, jossa kaikkien mielipiteet pitää ottaa huomioon.
Tietysti yksittäisten ateistien moraalikäsitykset vaihtelevat suuresti. En edes tiedä, kuinka moni ateisti seuraa tämän tekstin kuvailemaa moraalia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hedonistinen moraalikäsitys on toimiva ja tasapuolinen systeemi, joka perustuu fiksulle pohjalle.
1. Kirkosta eroaminen on helppoa ja sen voi suorittaa osoitteessa eroakirkosta.fi. Lisäksi kirkosta eroaminen on helpoin tapa säästää merkittävä summa rahaa. Mikään alennuskuponki ei samaan pysty. Eroamalla autat myös kaikkia oikeuksistaan taistelevia vähemmistöryhmiä sekä nopeutat yhteiskunnan positiivista kehitystä.
Periaatteelliset syyt:
2. Jos käyt kirkossa korkeintaan muutaman kerran vuodessa, sinun on turha olla sen jäsen. Kirkossa käyminen ei tee sinusta kristittyä yhtään sen enempää kuin autotallissa käyminen tekisi sinusta auton.
3. Vaikka kävisit kirkossa muutaman kerran vuodessa, siihen ei ole silti järkeä kuulua. Monet meistä käyvät vuodessa myös muutamaan otteeseen museossa, mutta harvat silti kuuluvat museovirastoon.
4. Jollet usko kirkon oppeihin, et välitä kirkon opeista, et tunne kirkon oppeja tai olet jopa sen opetuksia vastaan, sinun ei tule kuulua kirkkoon. Uskonnosta välinpitämätön, epä-uskonnollinen tai ateisti omaa yhtä hyvän syyn kuulua kirkkoon, kuin liberaali omaa syyn kuulua Vasemmistoliittoon.
5. Tuet jokaista järjestöä johon kuulut. Kuulumalla kirkkoon allekirjoitat nimellisesti sen opit ja tuet sen toimintaa verotuksellisesti. Kirkoon kuulumisessa ongelma on vielä suurempi, koska sen valta-asema perustuu lähes kokonaan suureen uskonnottomaan jäsenmäärään.
6. Osoitat suoraselkäisyyttä seisoessasi arvojesi takana.
7. Kirkko levittää käsitystä, että kirkosta erottaisiin pelkistä verotuksellisista syistä.
8. Kuulumalla kirkkoon tuet myös heidän harjoittamaansa lähetystyötä (= kristinuskoon käännyttämistä), mikä tuskin tukee näkemyksiäsi.
9. Kirkko vähättelee uskonnottomien lukumäärää systemaattisesti, vaikka todellisuudessa uskonnottomia on suomessa miltei 15% ja heidän lukumääränsä kasvaa eniten muihin uskontokuntiin verrattuna.
10. Ev.lut. kirkon tutkimukset ovat puolueellisia. Niissä mm. selitellään suomalaisten heikkoa kirkossakäyntiä uskon yksityistymisellä, vaikka todellinen syy on uskon ja sen arvojen vieraantumisessa.
11. Kirkon vaikutusvalta ja suosio ovat jatkuvassa laskussa, mutta siitä huolimatta kirkko ei vähennä toimintaansa, vaan työntekijöiden määrä kasvaa ja he "hääräävät muualla".
12. Kirkko suorittaa julkisia virallisia siunaustilaisuuksia myös ei-kristityille vainajille. Esimerkiksi vuonna 2005 kirkko siunasi Aasian tsunamionnettomuudessa menehtyneet, vaikka kaikki heistä eivät kuuluneet kirkkoon. Vastaavasti samana vuonna kirkko siunasi Suomen sisällissodan (1918) johdosta keskitysleireillä teloitetut punaiset, koska tämä "kunnioittaa punaisten ihmisarvoa", siitäkin huolimatta, että suuri osa punaisista teloitetuista oli kommunisteja ja siten marxilaisen tradition mukaan ateisteja.
13. Kirkko jakaa sanomiaan jokaiseen suomalaiseen kotiin huomioonottamatta sitä, mihin uskontokuntaan he kuuluvat. Nämä julkaisut jaetaan myös kotitalouksiin, joilla on mainoskielto. Tällaisia julkaisuja ovat mm. "Kirkko ja Me", "Kirkko ja Koti" jne.
14. Kirkko on kaksinaismoraalinen järjestö. Toisaalta se saarnaa armosta, mutta kuitenkin taistelee tasa-arvon toteutumista vastaan (ks. vähemmistöoikeudelliset syyt).
15. Sotilaalliset ja oikeudelliset valat vannotaan edelleen kristinuskon Jumalan nimeen, vaikka suurelle osalle valan vannojista jumalan nimi ei merkitse enää yhtään mitään.
Verotukselliset ja muut ekonomiset syyt:
16. Verotuksellinen rasite voi olla huomattava, jopa etelänmatkan verran vuodessa (keskiverto veronmaksaja maksaa elämänsä aikana kirkollisveroa 13 500 euroa(81 000mk !!!) sekä 1 700 euroa yhteisöveron muodossa)! Tosin jos etelä ei kiinnosta, tässä pienehkö lista kirkkoa eettisemmistä sijoituskohteista.
17. Kirkko saa valtiolta tukea yhteisöveron muodossa, mikä peritään jokaiselta järjestöltä ja yritykseltä. Kirkon omaisuus on valtava ja se kasvaa jatkuvasti. Siitä huolimatta tälle rahalle ei löydetä järkevää käyttöä; kirkko istuu kirstunsa päällä.
18. Syystä ettei Wiccaa hyväksytty viralliseksi uskonnoksi.
19. Kirkko on nykyisellä suosiollaan ja toiminnallaan yhteiskunnallisesti erittäin kallis seremoniamestari. Varsinkin kun otetaan huomioon kirkollisten seremonioiden yksipuolisuus ja mielikuvituksettomuus.
20. Vaikka ev.lut. kirkon suosio hiipuu, uusia kirkkoja rakennetaan ympäri Suomea, vaikka vanhatkin ovat käyttämättä. Tulevaisuudessa kirkkorakennuksista koituu yhteiskunnallisia ongelmia, kun niitä ei kulttuurisista syistä voida purkaa ja niiden soveltuvuus muihin tarkoituksiin on heikko.
21. Kirkolla ei ole suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa enää ainuttakaan latenttia tehtävää. Yhdysvalloissa kirkot suorittavat suuren osan valtiollisesta hyväntekeväisyydestä, kun taas Etelä-Euroopassa ne ylläpitävät kulttuuria.
22. Kirkkohäät ovat suurin syy nykyiselle kirkkoon kuulumiselle, silti niiden järjestäminen kirkossa, kirkkoon kuulumattomana, on halvempaa kuin kirkkoon kuuluminen tämän toimituksen takia. Suomessa laadukkaasti kirkkoon kuulumattomien häät järjestää Pro-Seremoniat ry.
23. Kirkko käyttäytyy nykyään kuin liiketoimintaa harjoittava yritys, tosin yrityksistä poiketen se ei maksa veroja ja harjoittaa kannattamatonta liiketoimintaa. Suomen valtavaa valtion velkaa olisi helppo vähentää kirkon varoista.
Poliittiset syyt:
24. Suomen pakollisessa asepalveluksessa kirkolla on erityisiä lähetysmahdollisuuksia muihin uskontokuntiin verrattuna.
25. Monista Euroopan valtioista poiketen, Suomessa on vieläkin uskonnollisia lakeja, mm. jumalanpilkkalaki.
26. Kirkolla on asiantuntijoita useissa valtion päättävissä elimissä, jopa sellaisissa, joiden toiminnan kanssa kirkolla ei ole mitään tekemistä.
27. Valtiolliset tv-kanavat esittävät vieläkin useita kertoja vuodessa ev.lut. kirkon jumalanpalveluksia.
28. Kirkko ei halua kasvattaa tavallisen kansa valtaa, vaan mieluusti pitää vallan pienehkön poliittisen eliitin käsissä.
29. Vaikka kirkko sanoutuukin poliittisesti sitoutumattomaksi, on kirkkoväellä käytännössä oma puolue: kristillinen liitto. Tämä puolue ajoi vielä 80-luvulla teokraattista yhteiskuntaa ja nykyäänkin toimii retroaktiivisesti (eli puoltaa vanhaa yhteiskuntajärjestystä), mikä hidastaa yhteiskunnan kehitystä ja tasa-arvon vahvistumista.
30. Vahva uskonnollinen asema valtiossa EU:n laajentuessa tuottaa ongelmia Euroopan integraatiossa.
31. Keskeinen syy populistisen politiikan menestykseen on aina ollut uskonnollinen.
32. Kirkko ottaa aktiivisesti kantaa poliittisiin asioihin, esim. EU:n perustuslakiin.
33. Kirkosta eroaminen on vieläkin liian vaikeaa, eroksi tulisi riittää jäsenmaksun (= veron) maksamatta jättäminen, mikä on käytäntö muissa järjestöissä.
34. Syystä ettei uskontojen uhrit tuki ry:lle ole kertaakaan jaettu valtionavustuksia.
35. Syystä että kirkko kieltäytyy ottamasta vastuuta yhtään mistään, vaan sysää vastuun aina muiden niskaan.
36. Kirkon väkiluvun laskiessa vähenevät kirkon poliittiset vaikutusmahdollisuudet. Ainut syy kirkon jäsenistön olemassa ololle tietyissä poliittisissa elimissä on kirkon koko.
37. Demokratialla valitut poliittiset päättäjät joutuvat aika-ajoin taipumaan kirkon tahdolle, ainoastaan sen massiivisuuden takia. Tällainen järjestelmä ei ole demokratiaa, se on teokratiaa tai enemmistödiktatuuria.
Kasvatukselliset syyt:
38. Uskonnonopetus on pakollinen valtion kaikissa julkisissa kouluissa, jopa lukioissa. Tiedän syy on selitetty sekavasti, korjataan myöhemmin.
39. Uskonnonopetuksessa kuuden ensimmäisen luokan ajan opetetaan lähinnä raamatun tarinoita ulkoa. Opetus ei ole objektiivista ja sen ainut tarkoitus on luoda sisäänrakennettu pohja kirkollisen sanoman hyväksymiselle.
40. Vaihtoehtona uskonnonopetukseen tarjotaan ET:n opetusta, joka toimii lukiossa verukkeena sille, ettei uskonnonopetusta yritettäisi kiertää (esim. eroamalla kirkosta).
41. Valtion julkisissa kouluissa kristinuskolla on erityisasema mm. joulujuhlissa, aamuhartauksissa, lukuvuoden avauksissa ym.
42. Koulujen Kristus-myönteisyydelle ei löydy muuta syytä kuin pidättää nuoret normeissa, mikä heikentää heidän kriittistä ja itsenäistä ajatteluaan.
43. Kirkolla on valtava tarve toimia lasten keskuudessa ja levittää heihin oppejaan, jotta saisi heidät tulevaisuudessa auktoriteettinsa alle.
44. Sosiaalinen paine pakottaa vieläkin useita nuoria käymään rippileirin, vaikka se sotii vastaan heidän vakaumustaan. Näiden nuorten keskuudessa kirkkoon liittyminen on myös ahkerinta, vaikka yhä useampi 20-30-vuotias nuori eroaa jälleen kirkosta. Toki rippileirillekkin on olemassa heikommin tunnettu vaihtoehto protu.
45. Eroamalla kirkosta annat tuleville sukupolville paremman mahdollisuuden oman maailmankuvan ja uskonnon valintaan.
46. Suomalaisissa kouluissa ei ole kunnollista saatikka pakollista seksuaalivalistusta. Vaikka syy tähän on virallisesti resurssipula, on myös uskonnollisilla piireillä vaikutus asiaan. Kirkolliset piirit pitävät uskonnonopetusta arvoasemassa arvaamattomassa ja pitävät aktiivista seksuaalisuutta edelleen syntisenä. Puutteellinen sukupuolivalistus lisää sukupuolisairauksien leviämistä sekä ei-toivottuja raskauksia (ks. kohta 64).
47. Jatkuvasti puhutaan videopelien ja television haitallisista vaikutuksista nuorisoon, mutta kenelläkään ei ole käynyt mielessä se surullinen tosiasia miten vaarallinen raamattu on (jumala kunnostautuu raamatussa tappamalla suoraan 371 186 ihmistä, lisäksi hän määrää tapatettavaksi 1 862 265 ihmistä). Uskovien keskuudessa syntyvä suvaitsemattomuus ja sen aiheuttama väkivalta ovat yksilölle ja yhteiskunnalle paljon tuhoisampia kuin mitkään videopelin tai television aiheuttamat vahingot (ks. kohta 100).
48. Kirkko itsekin tietää, että alle 15-vuotias on vielä suhteellisen helppo kasvattaa uskoon, mutta kriittisesti ajatteleva yli 25-vuotias on jo lähes toivoton tapaus.
49. Kirkko ei jätä nuorisoa rauhaan edes kesäfestareiden ajaksi, vaan kristillinen lähetys ilmestyy lähes jokaiselle kesätapahtumapaikalle ja vielä usean eri uskonsuuntauksen voimin.
50. Koulujen tarjoama kristillinen kasvatus ei juuri ota esille ympäristöystävällisyyttä.
51. Uskonnonopetus tarjoaa heikon moraalisen kasvatuksen. Uskonopetuksen sanoma on pikemminkin auktoriteettien kunnioittaminen ja arvojen ulkoa opettelu, kuin aitojen järjellisten moraalisten käsitysten muodostuminen.
52. Kristillisillä ryhmillä on vieläkin erityisoikeus kertoa uskostaan koulussa, kuten myös jakaa raamattuja. Yhtenä hyvänä esimerkkinä toimivat Gideonveljet.
53. Nykyinen koulutusjärjestelmä on itsestään ristiriitainen. Samalla se opettaa kriittistä ajattelua, mutta myös painottaa, että uskonasioissa on kunnioitettava auktoriteetteja. Esimerkiksi ala-asteella opetettava kreationismi (= maailman luominen) on ristiriidassa sivistyneemmän evoluutio-opetuksen kanssa.
Vähemmistöoikeudelliset syyt:
54. Kirkko on näennäisdemokraattinen yhteisö, joka on aina pönkittänyt hallitsevan enemmistön valtaa ja syrjinyt vähemmistöjä.
55. Suomessa sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu ainoastaan paperilla; suurin syy tähän on vanhoillinen patriarkaalinen yhteiskunta, jota kirkon arvot ylläpitävät.
56. Suomessa ongelmallinen alkoholinkäyttö on peräisin 1800-luvulta, jolloin luterilainen etiikka teki juomisesta syyllistettävän. Sama etiikka vaikuttaa vieläkin siihen, ettei Suomessa muista Euroopan-maista poiketen harjoiteta humaania päihdepolitiikkaa. Suomen päihdepolitiikka on luonteeltaan kriminalisoivaa ja syyllistävää, mikä tutkitusti ainoastaan pahentaa päihdeongelmaa.
57. Seksuaalisilla vähemmistöillä ei Suomessa ole vieläkään tasavertaisia oikeuksia. Merkittävimmät tasa-arvon vastustajat löytyvät ev.lut. kirkon konservatiivisesta siivestä.
58. Muilla uskonnoilla on epätasa-arvoinen asema verrattuna kristinuskoon, joka nauttii Suomessa lähes monopoliasemasta.
59. Jos kirkko olisi kuin mikä tahansa muu yhtiö, se olisi tuomittu useasti määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.
60. Suomessa on vielä noin 60 päivää vuodessa, jolloin kauppoja ei saa pitää auki. Syyt ovat lähinnä uskonnollisia.
61. Kirkko harjoittaa yhä moraalitonta lapsikastetta. Pieni lapsi ei vielä kykene vaikuttamaan omaan uskonnolliseen asemaansa. Lapsikaste on myös turha yhteiskunnassa, jossa suurin osa kansasta ei enää usko helvettiin.
62. Eutanasian laillistamisen hyväksyisi jo yli puolet suomalaisista, tästä huolimatta kirkon sana on niin painava, että tämänkin tasa-arvoaskeleen ottamisessa menee vielä vuosikausia.
63. Vankiloissa ev.lut. kirkolla on erityisoikeus levittää sanomaansa, ja uskoon tulemisella voi jopa saada armahduksen. Tästä huolimatta vangeilta puuttuu monia muita heille tärkeämpiä oikeuksia.
64.Suomen aborttilainsäädäntö on jäljessä muista EU-valtioista. Suomessa naisella ei ole täyttä itsemääräämisoikeutta vaan abortista päättävät lääkärit, usein omaan moraalikäsitykseen pohjautuen.
65. Kirkko harjoittaa hyökkäävää politiikkaa kaikkia kirkon ulkopuolisia, nopeasti kasvavia uskonnollisia ryhmittymiä vastaan, koska niiden huomattava kasvu uhkaa kirkon monopoliasemaa.
66. Kirkko on myös tehnyt vääristelevän tutkimuksen "saatananpalvonnasta suomessa", jonka tarkoitus on ainoastaan kasvattaa kirkon valtaa mediapaniikin avulla. Tutkimuksessa kirkko niputtaa myös korkeasti koulutetut filosofiset satanistit saatananpalvonnan alle, koska heidän poliittiset mielipiteet, mm. kirkon verollepanosta, huolestuttavat kirkkoa.
67. Sen sijaan että kirkko voisi julkisesti hyväksyä ja tunnustaa homoseksuaalisuuden, se tarjoaa näille yksilöille "sielunhoitoa". Kirkon työntekijät eivät vieläkään saa solmia parisuhteita saman sukupuolen edustajan kanssa.
68. Suomessa ei toistaiseksi ole lakia keinohedelmöityksestä. Sellainen on kuitenkin suunnitteilla, mutta ongelman tuottaa uskonnollisten ryhmien painostus, mitkä eivät sallisi keinohedelmöitystä kuin naimisissa oleville nainen - mies parisuhteille. Täten yksinasuvat naiset, avoliitossa elävät sekä lesboparit päätyisivät eriarvoiseen asemaan.
69. Ev.lut. kirkko ei aina puhu itsestään ev.lut. kirkkona, vaan paikkakunnan seurakuntana, mikä loukkaa kaikkia muita uskonnollisia ryhmiä kirkon ulkopuolella. Jopa Maarekisteri tuntee termin "pitäjä" eli sen teo/feodaalisen yksikön jonka tuli ylläpitää pappi
70. Suomessa hautaus on sallittua ainoastaan tietynlaisella maaperällä, jotka kaikki ovat kirkon omistuksessa ja joista se ei suostu luopumaan.
Muut moraaliset syyt (mm. kirkon tekopyhyys):
71. Suurin syy humanistisen etiikan vielä heiveröiselle levinneisyydelle piilee kirkon seinien sisällä, missä ei suostuta luopumaan tuhansia vuosia vanhasta kristillisestä etiikasta.
72. Kirkolla on vieläkin hautapaikkamonopoli, eikä se suostu antamaan tehtäviä kuntien hoitoon. Kun hautapaikoille annettiin samat hinnat, loi kirkko ylimääräisiä oikeuksia kirkkoon kuuluville.
73. Kirkko on niin huolissaan suosionsa laskusta, että se yrittää kasvattaa suosiotaan vippaskonsteilla, mm. massiivisella mainonnalla ennen jokaista kirkollisvaalia.
74. Verrattuna valtioon saatikka oikeisiin hyväntekeväisyysjärjestöihin, kirkko kuluttaa pienemmän osan budjetistaan hyväntekeväisyyteen.
75. Kirkon tekemässä "hyvässä työssä" yleensä unohdetaan, että se kohdistuu lähinnä ihmisiin, jotka ovat muiden uskontojen tai huumausaineiden "orjuuttamia". Kirkko itse ei ota huomioon omaa syrjivää vaikutusta mm. seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan.
76. Kirkko on ainut järjestö, jolla on oikeus veronkeruuseen; mikäli kirkko lähettäisi vuosittaisen laskun, kuten muut järjestöt tekevät, sen jäsenmäärä romahtaisi katastrofaalisesti.
77. Kirkon harjoittama "hyvä työ" on samalla myös käännytystyötä, ja verrattuna moneen muuhun hyväntekeväisyysjärjestöön, sen työntekijät toimivat palkalla valtavan byrokratiakoneiston alla.
78. Jo valmiiksi lihava kirkko saa bruttokansantuotteesta (n. 1%) suuremman palan kakkua mitä kehitysmaat saavat (vuonna 2003, 0,348%), vaikka jälkimmäisillä olisi varoille huomattavasti enemmän ja parempaa käyttöä.
79. Uskonnollisten "pilkkalakien", erityisoikeuksien ja pakollisten pyhäpäivien olemassaolo sortaa kaikkia muita uskontokuntia. Varsinkin 15% uskonnottomien osuus on vähintäänkin epäoikeudenmukainen.
Muut syyt:
80. Kirkko hyväksyy sisällään kultteja, kuten lestadiolaisuuden.
81. Monet näistä kulteista toimivat autoritäärisesti, eivätkä salli jäsenilleen omantunnon vapautta: eroaminen on vaikeaa ja saattaa hajottaa perheitä.
82. Kaikki uskonnot, joilla on absoluuttinen näkemys kuolemanjälkeisestä elämästä käyttäytyvät kuin valtavat kultit. Kristinusko on tällainen.
83. Kirkon syyllistämät okkulttiset uskonnot (yleensä pakanauskonnot), eivät ole yhtään sen ”okkulttisempia” (= okkulttinen, salatiede), kuin kirkon opetuksetkaan. Ne ovat vapaasti saatavilla useammissa kirjastoissa, kirjakaupoissa ja jopa internetissä. Mielenkiintoa lisää kritiikin tulevan järjestöltä, jonka oppien mukaan uskolla, rituaaleilla, rukoilulla ja kirkollisveronmaksulla voi vahvistaa jumalsuhdetta, millä saavuttaa kuolemattomuuden (tai ainakin välttyy helvetiltä, joka on alun perin kirkon keksintö).
84. Kristinuskon fundamentalisoituminen ja fanatisoituminen on surullinen fakta, joka saattaa tulevaisuudessa uhata demokraattista yhteiskuntaa.
85. Kirkko hyväksyy piireihinsä myös muslimit, hindut, ateistit ja uuspakanat; ainoana absoluuttisena liittymisehtona on veronmaksu.
86. Vaikka tiedeyhteisö on jo aikoja sitten hylännyt kreationismin, ev.lut. kirkko pitää siitä vielä kiinni. Tosin kirkko ei nykyään enää uskalla ottaa siihen kantaa, koska aihe on "liian arka".
87. Kirkko kerää riveihinsä edelleen paljon psyykkisesti sairaita, joiden pitäisi hakeutua hoitoon, ei kirkkoon. Vaikka kirkko kykenee auttamaan monia heistä, se myös ylläpitää ongelmaa. Nykyaikainen psykologia on useasti tuominnut aktiivisen/fanaattisen jumaluskon psykiatriseksi häiriöksi.
88. Työttömyys koetaan suomessa vieläkin moraalittomana ja työttömyyttä pidetään työttömien omana vikana - kiitos kristillisen etiikan.
89. Suomessa harjoitetaan vieläkin ajoittain uskonnollista sensuuria mm. kirjoissa.
90. Nopein tapa nopeuttaa yhteiskunnan kehitystä on erota kirkosta. Kun riittävän moni eroaa, kirkon paine liberalisoida itseään kasvaa, ja riittävällä eroaallolla kirkko erotetaan valtiosta ja uskonnonopetus lakkautetaan.
91. Kirkon omilla työntekijöillä ei ole vieläkään täyttä vakaamuksenvapautta; he ovat negatiivisessa asemassa muihin kirkkoon kuuluviin ryhmiin verrattuna.
92. Kirkolla on paha tapa painottaa joka joulu kristillistä sanomaa, joka ilmenee mm. lastentarhojen/koulujen/partion joulunvietossa, tavaratalojen musiikissa sekä tv-ohjelmissa. Useissa tapauksissa kirkko saattaa jopa kutsua paikallisen lastentarhan joulunviettoon paikalliseen kirkkoon.
93. Kristillisellä kulttuurilla ei ole yhtään enempää tekemistä suomalaisessa kulttuurissa, kuin tuhannen ja yhden yön saduilla. Päinvastoin, kristinuskolla on ollut merkittävä osuus alkuperäiskulttuurien häviämisessä, joita monet kulttuurijärjestöt yrittävät nykyään epätoivoisesti pelastaa. Esimerkiksi monet kirkot rakennettiin vanhojen pakanallisten uhrilehtojen paikoille. Kiitos kommenteista tätä koskevan palautteen lähettäjälle. Sivu uusitaan heti kun ehditään.
94. Kirkolla on vieläkin epätoivoinen tarve olla "koko kansan kirkko". Kun kirkosta eroaminen on yleistynyt, on kirkko painottanut "oman läsnäolonsa merkitystä elämän kohokohdissa", kieltäen jälleen todellisuuden.
95. Kirkkoon kuulutaan yhä vähemmän uskonnollisista syistä, tärkeämmäksi ovat osoittautuneet nuorilla mahdolliset kesätyöpaikat ja kirkkohäät.
96. Kirkko on oppeineen äärimmäisen ihmiskeskeinen eikä ota mitään selkeää kantaa eläinten kohteluun.
97. Kirkon tarjoama maailmankuva korostaa maapallon kuulumista ihmiselle ja siten on osasyyllinen ympäristön saastumiselle.
98. Kun kerrot erostasi kavereillesi, yllätyt miten positiivisesti monet ottavat tiedon vastaan. Itse asiassa yhden ihmisen ero saattaa aikaansaada lumipalloefektin, jolla kymmenet muut lähipiiristäsi eroavat: he eivät näe asiaa enää tabuna tai tiedostavat oman kirkkoon kuulumisensa.
99. Jos kuulut kirkkoon huvin vuoksi, voisit yhtä hyvin erota huvin vuoksi.
100. Kristinusko kaikkine kirkkoineen on historiansa aikana osoittanut olevansa vaarallisin ja epäinhimillisin laitos, joka on koskaan ollut. Kenenkään muun nimissä ei ole teloitettu yhtä montaa ihmistä kuin Jeesuksen.