IRC-Galleria

Lissabonin sopimuksesta ja Euroopan unionista liikkuu paljon väärää tietoa. Monet ihmiset perustavat mielipiteensä luuloille, peloille ja kyseenalaisiin tietolähteisiin vedoten. Jotkut tahot pyrkivät esittämään Euroopan unionin vastaavan entistä Neuvostoliittoa ihmisoikeuksien ja demokratian polkemisessa.

Tämä kirjoitus on vastine Pekka Kortelaisen kirjoitukseen Tiesitkö tämän EU:sta ja Lissabonin sopimuksesta? (Turjalainen). Kortelaisen kirjoitus sisältää paljon asiavirheitä ja epäjohdonmukaisuuksia, sekä huomattavan määrän populismia, ja on tyypillinen esimerkki johdonmukaisesta kansalaisten harhauttamisesta. Väärän tiedon laajan leviämisen ehkäisemiseksi lienee tärkeää käsitellä tällaisia kirjoituksia kriittisesti, koska hiljaisuus koetaan usein myöntymisen merkiksi. Osaksi koostimme vastineemme selvittääksemme, kuinka paljon Kortelaisen alkuperäisessä kirjoituksessa annettiin väärää tietoa ja jakaaksemme tuloksemme muillekin.

Ensinnäkin, Kortelainen sotkee käsitteitä alinomaan. On nimittäin olemassa kolme eri "neuvostoa":

a) Eurooppa-neuvosto, eli Euroopan huippukokous (European Council)
b) Ministerineuvosto (Council of Ministers)
c) Euroopan neuvosto (Council of Europe), jolla ei ole "mitään tekemistä" EU:n kanssa

Sitten vastineet yksittäisiin väitteisiin:

1. Juridisesti ei ole olemassa Euroopan unionia sinällään, vaan kolme pilaria jotka perustuvat omiin sopimuksiinsa; nämä ovat Euroopan yhteisö; poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö; sekä yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Nämä siis korvattaisiin yleiskäsitteellä, joka on Euroopan unioni -niminen valtioliitto.

1.1. Lissabonin sopimuksessa puhutaan nimenomaan uudesta EU-presidentistä, joka on Eurooppa-neuvoston (ei siis edes ministerineuvoston) puheenjohtaja. Tämä VOI mutta ei VÄLTTÄMÄTTÄ OLE myös komission puheenjohtaja.

1.1.1. Ei pidä paikkansa. Eurooppa-neuvosto (huippukokous) valitsee komission puheenjohtajan, ja jäsenmaat esittävät komissaariehdokkaita komissioon; puheenjohtajalla on kuitenkin suuri valta komission koostamisessa. Komission kokoonpano on hyväksytettävä parlamentissa.

1.1.2. Parlamentissa puolestaan tarvitaan Saksa, Ranska, Italia, Iso-Britannia, Espanja ja vielä yksi maa nykyisillä määrillä jotta saavutettaisiin yksinkertainen enemmistö. Mutta parlamentti jakautuu todennäköisemmin ideologisin kuin kansallisin perustein.

Parlamentilla on myös jo nyt suoraa vaikutusvaltaa komission kokoonpanoon - vuonna 2004 Barroson täytyi muuttaa komission kokoonpanoa, koska nais- ja homovastaisia kommentteja mielipiteitä esittänyt italialainen komissaari ei ollut liberaalimpien ryhmien suosiossa. [1] Koko komission nimityksen estivät tiettävästi PSE (demarit), ALDE (kesk, rkp) and Green/EFA (vihreät) - tämä ei siis noudattanut maajakoa. Barroso päätti muuttaa komission kokoonpanoa jo ennen parlamentin luottamusäänestystä, kun oli ilmeistä, että se olisi äänestyksessä kaatunut.

1.1.3. Komission puheenjohtaja ei siis ole sama kuin Euroopan presidentti, vaan nämä ovat kaksi eri virkaa. Toisaalta vahvan presidentin aikana Suomessa pääministerin valinta oli vieläkin epädemokraattisempaa.

1.2. Ei, vaan vain pienessä osassa päätöksentekoa käytetään konsultaatioprosessia, jossa parlamentilta kysytään vain ei-sitovasti mielipidettä. Näistä asioista päätös tehdään ministerineuvostossa, joka siis edustaa itsenäisiä kansakuntia... Lissabonin sopimuksen myötä yhä useampi ala siirtyisi yhteispäätösmenettelyn alaisuuteen.

1.3. Tässä taas sekoitetaan ministerineuvosto (maiden ministerit) ja Eurooppa-neuvosto, (eli Euroopan huippukokous). Eurooppa-neuvostolla EI OLE lainsäädäntövaltaa.

1.3.1. Ks vastaus 1.2. Ei pidä paikkaansa.

1.4. Katso yllä.

1.5. Tässä kohdassa sotketaan etevästi jo neljä käsitettä keskenään - kaikki kolme neuvostoa ja kommunististen puolueiden toimeenpaneva elin. Kohdassa tarkoitetaan kuitenkin ministerineuvostoa. Ministerineuvoston voidaan ajatella muodostavan "ylähuoneen". Kaksikamarisessa edustuksellisessa demokratiassa ylähuone edustaa usein osavaltioita, jäsenvaltioita tai maakuntia ja alahuone kansalaisia. Ministerineuvostossa vaikuttavat ministerit ovat vastuussa kansallisille parlamenteilleen; heistä pääsee eroon yksinkertaisella epäluottamusäänestyksellä.

1.5.1. Miten tämä eroaa nykyisestä suomalaisesta edustuksellisesta demokratiasta, jossa käytännössä eduskunnan hallituspuolueet ovat valtioneuvoston kumileimasin.

2. Kyllä; tosin Lissabonin sopimus sinänsä täydentää vain olemassaolevia sopimuksia. Tälläkin hetkellä Suomen perustuslaki on vasta kolmanneksi korkein laki. Juridisesti sen yläpuolella on Euroopan unionin perussopimukset ja direktiivit. Mutta Lissabonin sopimuksen myötä näiden sopimuksien muuttamisesta tulee entistä kansanvaltaisempaa.

2.1. Ei muuta Euroopan unionia nykyisestä mihinkään, sillä jo nyt 1. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi), ja, 2. EY:n primäärioikeus (perustamissopimukset) ovat perustuslain yläpuolella. Lissabonin sopimus tekee tämän läpinäkyvämmäksi.

2.2. Kortelainen on jälleen kerran väärässä. Tällä kertaa yhtä väärässä on myös Matti Vanhanen. Perustamissopimukset eivät korvanneet Suomen perustuslakia, vaan ovat sen yläpuolella; Suomen perustuslain on oltava linjassa mm. perustamissopimusten kanssa (kuten se jo onkin). Lissabonin sopimus täydentää näitä olemassaolevia perustamissopimuksia.

2.3. Ei, vaan Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen yksittäisillä EU:n jäsennillä on päätäntävaltaa vain niihin omiin sisäisiin asioihinsa, joissa EU:n itsenäiset valtiot EIVÄT OLE ANTANEET MANDAATTIA EU:LLE; näiden LISÄKSI MYÖS neasiat joissa EU ei vielä käytä valtaansa.

2.3.1. Kyllä, näin on, TOSIN näissä sopimuksissa luetellaan nimenomaan ne alat, joissa Euroopan unionilla ON LAINSÄÄDÄNTÖVALTA.

2.3.2. Niiden lukuisten alojen, joita sopimuksissa ei mainita, lisäksi kuuluu yksinomaan jäsenvaltion omaan päätäntävaltaan kuuluu a) terveys, b) teollisuus, c) kulttuuri, d) turismi, e) koulutus, nuoriso, urheilu, f) väestönsuojelu, g) viranomaisyhteistyö.

Näiden lisäksi siis ne asiat, joissa unioni ei ole vielä käyttänyt lainsäädäntövaltaansa, aloina a) sisäiset markkinat, b) sosiaalipolitiikka tietyin osin, c) taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio, d) maanviljely, kalastus,pl merien suojelu, e) ympäristö, f) kuluttajansuoja, g) kuljetus, h) Euroopan laajuiset verkostot, i) energia, j) vapaus, turvallisuus ja oikeus, ja k) yleiset terveyteen liittyvät turvallisuusuhat.

Euroopan unioni (siis ministerineuvosto+parlamentti) päättää yksin a) tulliliitosta, b) Euroopan laajuisia sisämarkkinoita koskevista kilpailusäännöksistä, c) euroa käyttävien valtioiden rahapolitiikasta, d) merenelävien suojelusta yhteisen kalastuspolitiikan alla, e) yhteisestä kauppapolitiikasta. Näistä ei ole jäsenvaltioilla valtaa poiketa omilla säädöksillä. Emme esimerkiksi saa omin laein pyytää jotain kalalajia sukupuuttoon, tai devalvoida euroa.

2.3.3. Eroaminen ei tapahdu väkivalloin vaan poliittisella prosessilla. Lissabonin sopimus nimenomaan selkeyttää menettelyä; unionista voi erota unionin suostumuksella ja sopimuksella, tai kahden vuoden kuluttua eropyynnöstä automaattisesti. Unionissa Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus on ylin juridinen asiakirja; sen mukaan kyllä voidaan langettaa kuolemantuomioita paikallisen lain mukaisesti; toisaalta Suomen perustuslaki kieltää tämän. Samoin se sallii ehdottomasti välttämättömän VOIMANKÄYTÖN mellakoinnin tai kapinoinnin lopettamiseksi. Toisaalta, tämä on kyseisen valtion sisäinen asia, joten lienee tarpeen, että kyseisen maan laillinen hallitus pyytää unionilta apua tilanteeseen.

2.4. Ks. 1.1.2.; lisäksi ministerineuvosto edustaa jäsenvaltioita. Vertaus maakuntiin ontuu; Suomessa maakunnilla ei ole lainsääntövaltaa; ja Suomen perustuslaki on joka tapauksessa direktiivien ja asetusten yläpuolella; lisäksi on muistettava, että direktiivit jättävät enemmän liikkumavaraa kuin Yhdysvaltojen kaltaisen liittovaltion liittovaltiotason lait.

3., 3.1. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on jo yksi kolmesta EU:n pilarista. "Eurojoukot" eivät sulata kansallisia armeijoita itseensä, eikä varsinkaan ydinaseiden hallinta (valitettavasti) siirry unionille. Puolustuspolitiikasta ON päätettävä yksimielisesti kaikkien jäsenvaltioiden kesken.

Puurot ja vellit siis menivät paljolti sekaisin. Euroopan parlamentin jäsenet edustavat yleiseurooppalaisella tasolla kansalaisia; toki myös omaa kotimaataan, mutta toimivat kansallisten ryhmien sijasta Euroopan laajuisten kattopuolueidensa ryhmissä. Ministerineuvoston jäsenet ajavatjäsenvaltionsa - siis kansallisvaltioiden - etua. Ministerineuvostossa vaikuttavat ministerit ovat suoraan vastuullisia maidensa parlamenteille, ja sitä kautta kansalle. Ministerineuvosto on siis se foorumi, jossa ajetaan kansallista etua. Euroopan komissio on vähän kuin Euroopan unionin valtioneuvosto; tosin sillä erotuksella, että komissaarien ON TOIMITTAVA puolueettomasti. Kehitys kohti liittovaltiota vahvistaisi pienen Suomen kansalaisen valtaa Euroopan unionissa.

Populistis-nationalistinen politiikka, jota Kortelainen edustaa, korostaa kansojen keskinäisiä eroja. Euroopan unioni puolestaan korostaa sitä, mikä kansoilla on yhteistä. Voi olla, että Perussuomalaiset on ainoa varteenotettava puolue Suomessa, joka vastustaa Euroopan integraatiota ja Lissabonin sopimusta. Ääni tulevissa Euroopan unionin vaaleissa Perussuomalaisille ei ole kuitenkaan ääni demokratian puolesta vaan ääni eurooppalaista kansanvaltaa vastaan.

Jos Suomi puolestaan eroaisi unionista, olisimme todella pulassa. Suomen kokoisella pienellä valtiolla ei ole varaa olla yksin - erotessamme olisimme todella markkinoiden armoilla ja suurvaltojen heittopussi.

---

[1] http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/4021499.stm