IRC-Galleria

voivittu tuntuu vaa liian paskalta , tää ei tunnu yhtää todelliselta ;/ ikävä sua calle , olit vitun tärkee ja hyvä ystävä <3

Yllätän päivittäin itseni haaveilemasta jostain mahdottomasta. Tai ainaki mahdottomalta tuntuvasta. Koskaanhan ei tosin pitäisi sanoa, että jokin on mahdotonta. Mutta tuntuu mahdottomalta olla uskomatta, että haaveiluni eivät olisi mahdottomia.
Toisinaan haavemaailmani on pakokeino synkästä todellisuudesta, jossa jokaisen ajatuksen pitäisi olla realismi-sanan rajojen sisäpuolella. Nam, Susijengi biisistä tulee muuten niin paljon muistoja mieleen, näin aiheesta poiketakseni. Cheekkiä ei voi puolestaan kuunnella sitten yhtään ilman rajun keikkakuumeen nousua. Joten, elän päivittäin monta hetkeä haavemaailmassa, jossa yhdistän biisien tuomat hyvät muistot, mahdolliset tulevat sekä keikkakuumeen ja tietenkin armottoman, yksipuolisen rakkauden. Kun ton kaiken sekottaa, on ilmiselvää, että mistä/kenestä siellä haavemaailmassa oikeastaan haaveillaan. Ja se haaveilu muuten sattuu. Sitten siitä toipuu ja sitten taas sattuu, kun ei voi/osaa/edes todellakaan halua olla haaveilematta.
Onkohan haaveilu merkitty monenkin mystisesti kuolleen kuolinkertomukseen?

_ArkiPäivänVaras_

Vaikka taaksemme jäi muistoja kauniita
Eikä meille koskaan tullut edes riitaa
Niin silti se vaan aina pistää vituttaan
Mielen paskaksi se vain tuskaa tuottaa
Miksi piti meidän mennä erilleen ihan suotta
Oltas voitu elää yhdessä vaik kuinka monta vuotta
Mutta niinhän se on et mikään ei kestä ikuisesti
Mutta tää todellaki liian vähän aikaa kesti
Ei auta muu kuin jatkaa eteenpäin ihan yksin
Todeta jälleen et on tullut petetyksi
Kyynel silmässä
Mä muistelen sua kai säkin joskus muistelet mua
Valokuvakansiota yksin selaan
Taas jälleen mennyttä syksyä mä tuun kelaan

muistot
Ainoo mitä susta jälkeen jäi
Muistot
Tuun aina muisteleen sua jälkeen päin
Muistot
Ei käy tää mun järkeen
Muistot
Oot aina mulle tärkee

Ei muistoista eroon pääse edes ajan kanssa
Voi kun vielä voisin viettää aikaa sun kanssa
Sun kuvas ikinä ei mun mielestä katoo
Muistotki ahdistaa kuin tulviva pato
Nyt veri maistuu suussa ja lämpöäs mä kaipaan
joka sekunti enemmän kaipuu mua vaan painaa
Vaikka me ei enää yhdessä ollakkaan
Siitä huolimatta mä tuun sua aina rakastaan
Tuli mikä tuli en tuu sua ikin unohtaa
Ootan sitä päivää et sut uudelleen kohtaan

Ja nyt susta on jäljellä muistot vain.
Me nähdään viel, enkä unohda sua koskaan!

Hu kan varje liten sak påminna mej om allt.
Ja bara känner på mej trycke att ja ska måst böri göra nånting,
ändra på saker.
Man ska väl måst märka de själv,
att jag int e nöjd me allt som de e nu,
ja blir ju helt galen, snart flippar ja totalt.
Ja närmar mej de stadie igen
då ja bara sitter frustrerad o arg på allting.
Bara ja sir på bilder, bara ja hör på låtar,
så får ja ett lycklit leende på läpparna,
o ändå känner ja hu tårana stiger fram.

Allt va ju int bra då,
ja grät o ropa no en del,
men ja saknar de trots allt,
ja saknar dendä känslan av att ha nånting o göra,
ha massa folk o träffa.
Sanningen e ju den, att då uttryckt ja mej,
nu fösöker ja vara så jävla ordentlig ja fösöker bara orka me allt,
ja övertygar mej själv om att ja e lyckli såhär,
men så e de ju int heller alla dagar,
int nära på alla dagar.

Ja vill också ha nånting o säga om alla helgar, ja vill också att de ska hända nånting, ja vill att ja ska ha nånting o vänta på. Ja blir så fittit frustrerad o trött på allting då ja bara ska sitt o fösök va ordentlit. Fast supas kvällar nu oftast fö min del slutar me gråt (telefonen ska nu föbjudas av mej) o sånt så e de nu i varje fall bättre än att int göra nånting o typ sitt o si på tv hela kvällen. ja måst få använd min energi ti nånting. Ja tycker ja bara fittas me alla nu. Kanske e de omedvetet ett fösök för att visa att ja int mår bra. Men hu sku ni kuna göra nånting åt saken, hu sku ni föstå va ni sku måst göra. De e no bara mej de e fel på, mej man ska måst ändra på. Kanske sku de va dags o fösök gör nå åt saken.
En sak e åt minstone så säker, den kommande sommarn ska bli den bästa! Ja ska int synnas till hemma o ja vill ha de kul varenda dag, så att ja ska ha nånting o minnas under mitt år borta! Sen e de ju en annan sak om de gick så vilt till att ja int minns? :D He får man ju si sen hu de lyckas me alla jävla minnen som nu bara tar så jäkla ont, ja vill ju komma ihåg dom men man sku ju int vila att allt totalt sku vara över! De e bara så svårt o komma över allt, eller de ha ja no klara vi dehä lage, men just då ja böri si på bilder, hör på låtar, kommer ihåg di så lyckliga stunderna, som sedan sluta me att ja står o ropar o du minns knappt nånting. En del av de vill ja har tibaks, ja vill att de ska va möjlit nästa år fö oss att vara på samma ställen, helst sitta o prata utan att de ska vara svårt. Allt ska va ändrat ti goda minnen o vackra tider o allt ska vara uträtt före ja far, de e så säkert.
Ja vill härja o ha de lika kul som då, ja vill int tänk på regler o andras åsikter.

sä vaan lupaat kaikkee, mut ne on vaa sanoi
ne ei merkitse sulle mitään, vaikka mut ne saa vaan odottamaan ja toivomaan.
välil tuntuu et tekis mieli sanoo sulle hyvästit ja sut vaa unohtaa
mut pääs vaa pyörii ne lauseet, ne muistot.

en tiedä mitä on meneillään. en tiedä mikä meni pieleen.
tuntuu kuin sata vuotta olisi menny. mutten silti voi uskoa sinun
olevan poissa..
joten pysyn valveilla koko yön näine verentahrimine silmineni.
kun nämä seinät ympyröivät minua elämämme tarinoilla.
ja itken taas. Ikävä painaa tänään vaan kovemmin.

ei mulla ole valoa millä nähdä tietä, ei suuta jolla hymyillä tai
nauraa.ei vapaata sydäntä, pelkkä murtunut, kaipaava lohkare.
koko ihminen täynnä tyhjyyttä.
en pysty pakenemaan tätä helvettiä niin monta kertaa olen
yrittänyt,
mutta olen yhä lukittuna sisään. voisiko joku johdattaa
minut läpi tämän painajaisen?

tänäänkin oli tilanne että yks mies huusi mulle, näin sen tilalla ihan selkeesti exän.. saman tien alko sattuun koko kroppaan, joka kohtaan mihin mua on ikinä exän toimesta sattunu... ja sattuu vieläkin, tuntien jälkeen, vaikka tiedän että se oli vaan flashback menneisyydestä... tää on vaan niin vittumaista! aikaa on kulunu jo useempi vuosi, mutta yhtään ei oo helpottanu vaikka psykallakin kävin pitkään.. millä vitulla tästä pääsee eroon?? jos joku viisaampi osaa neuvoo niin apua otetaan vastaan..

minkä takia jokaiseen uuteen onneen pitää väkisinkin sotkeutua menneisyydessä kummitteleva paska... miks niistä haamuista ei voi päästä eroon.. menneisyyden paska tulee ja pilaa nykyisyyden onnen.. ehkä pitäis hakee ammattiapua että menneisyyden väkivallasta pääsis eroon.. ei ole kiva että jokainen lyönti päähän, jokainen potku selkään, tai polvien vasaroiminen palaa mieleen aina kun nykyisessä onnessa tulee pientäkin ryppyä vastaan.. se menneisyys pilaa kaiken vielä tänä päivänä.. en siitä varmasti ikinä tuu pääseen eroon, mutta jos sen vaikutus tähän päivään edes vähän pienenis... tai hyvällä onnella loppuis kokonaan vaikka en sitä ikinä unohtaiskaan..