IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Fanclubit
Perustettu
17.11.2005
Tilastot
Käyntejä: 749 (1.7.2008 alkaen)
Koko
1 jäsen
Poikia: 1 (100 %)
Keski-ikä
28,0 vuotta
Otos: 1 jäsen
Poikien keski-ikä: 28,0 vuotta
Ylläpitäjä
Btk_

Jäsenet (1)

Btk_
« Uudemmat - Vanhemmat »

GHIFanserviceä fantasianörteilleLuonut: GHITorstai 30.06.2011 21:48

-Zifnab <--- Dragonlanceissa oli TÄSMÄLLEEN samanlainen hullu velho, joka ei oikeen muistanu nimeään ja kutsu itteään FIZBANIKSI
MITÄ TAPAHTUUUUU
-"'Älä sekaannu velhojen asioihin, sillä he ovat herkkiä ja äkkivihaisia.' Minun kollegani sanoi niin. Osasi hommansa, järjesti hienoja ilotulituksia." <---GANDALF?!?!?!?+
-"Ja toinen kollegani... Äh, se ärsyttävä nuori juippi joka yskiskeli ja sylki verta kaiken aikaa. Inhottavaa." <----RAISTLIN!!!!!!!!!!!!!!!!!! ON ON!

Weis ja Hickman kiitos kun todistatte mulle että tiedän liikaa velhoja ja LOL LOL LOL

QuatermassMitä tämä onLuonut: QuatermassSunnuntai 26.11.2006 08:56

Rakas päiväkirja, on tullut taas aika kirjoittaa viime aikojen tapahtumia ylös toisten kauhuksi ja murheeksi. Minulla on huolestuttavaa kerrottavaa.
Viime aikoina minulla on usein ollut kummallinen olo ja kaikenlaista outoa on sattunut... Uhkaavat unet vainoavat minua päivisin, keittiö haisee palaneelle muoville, vessassa kuuluu aavemaista musiikkia.(Itse en sitä kuule mutta eräs arvovaltainen vieraani kertoi kuulleensa..!)
Nämä ovat kaikki mitä huolestuttavimpia enteitä.

Ja aina yön saapuessa nousen huojuvaan kellotorniin ja tähystelen kaukoputkella taivaanrantaa, varmana siitä että minua piinaavien aavistuksien syy olisi siellä jossain.
Katseeni tavoittaa vain pimeyttä, synkkyyttä ja rappiota, muodottomia hirviöitä laahustamassa ympäriinsä saalista etsien, palavia taloja, rauniokaupunkeja, ahh rakas valtakuntani, vaan ainoatakaan huolestuttavaa seikkaa en havainnut. Ennenkuin tänä yönä tuo tuntematon kauhu lopultakin näyttäytyi minulle!
Saatoin havaita sen ilman kiikariakin, astuessani tornia kiertävälle parvikäytävälle. Kaikkialla linnan ympärillä hohtava valkeus levisi ympäri mustunutta maata, peittäen myös kuolleet puut ja terävät kalliot hunnullaan.

Kohotin käteni ja aloin kutsumaan pimeyden voimia avukseni. Mustia varjoja ilmestyi piirittämään linnaa pysäyttäen valkean hehkun etenemisen viime hetkellä!
Lunta, sitä se oli, vaan kovin outoa ja uhkaavaa sellaista... Tavallisesti lumi on täällä harmaata ja sulaa nopeasti pois, ei sen pitäisi kimmeltää tuolla tavalla!
Loin katseeni kaukaisuuteen ja havaitsin liikettä lumipyryssä. Kohotin kaukoputken taas silmieni eteen ja tiirasin tarkemmin, jospa uskolliset hirviöni ovat tulossa auttamaan minua. Muttakun ei! Ne pelkurit luikkivat koloihinsa piiloon talven tieltä.
Aivan toisenlaiset olennot liikkuivat kohti linnaa, pyöreämuotoisia ja valkoisia ne olivat, porkkananenät ja nappisilmät hymyilevien suiden yllä, tunnistin ne lumisotureiksi!
Tiesin heti kuka tästä on vastuussa, nimittäin Joulupukki joka eräässä toisessa maailmassa on melkein naapurini, mokoma ukkeli on aina yrittämässä tuoda joulun henkeä tänne kaikista vastusteluista huolimatta.
Hyinen viima kantoi mukanaan iloisia lauluja ja piparkakun tuoksua, ahh en olisi voinut kestää kauempaa joten livahdin takaisin tornin pimeään portaikkoon.

Nyt istun pimeässä kellarissa tätä kirjoittamassa. Yön demonit puolustavat linnaa viholliselta mutta Joulupukki on väsymätön ja joulun taika on mahtavaa.
En tiedä kauanko selviämme. Minun täytyy saada apua!
Otin jopa yhteyttä itse arkkipahaan, herra Saatanaan, ja valaisin hankalaa tilannettani vihjaisten että nyt olisi sopiva hetki korvata niitä pimeyden hommia joissa olen häntä joskus jelppinyt..! Mutta helvetin herran mielestä kärsimys tekee hyvää ja niinpä hän ystävällisyydessään kieltäytyi auttamasta. Mokoma piru!

Hrrrrh... joulun kellot kilisevät, kuulen sen jopa paksujen kiviseinien läpi. Mieli täyttyy väkisinkin iloisista ajatuksista... AARGHHHHVITTU!!
Mutta on pakko terästäytyä, pakko pysyä lujana...
Pakko...

QuatermassViestiLuonut: QuatermassTorstai 12.10.2006 07:27

Oli jo myöhäinen yö kun lopulta kipusin portaita ylös Juonitteluhuoneesta, salaperäisestä kammiosta jossa olin astraaliyhteydessä erääseen pimeään velhottareen jonka kanssa tapaamme punoa kavalia juonia!
Ylös portaita linnan muurinharjalle veivät askeleeni, raittiiseen yöilmaan.
Syvennyin niin kovin ihailemaan kolkkoa kuun valaisemaa maisemaa että melkein säikähdyksestä putosin muurilta kun kuulin lähestyvää siipien läpyttelyä ja näin valkoisen välähdyksen. Mieleeni hiipi heti ajatus että enkelisoturi on lähetetty hakemaan minua taivaalliseen tuomioistuimeen vastaamaan lukemattomista hirmuteoistani! Kavahdin ja astuin kohti muurinreunaa, mieluummin hyppäisin teräviin kallioihin!
Vaan helpotukseni oli suuri kun totesin läpsyttelijän tavalliseksi kyyhkyseksi, lumivalkoinen ja kaunis se oli eikä näyttänyt lainkaan pelkäävän vaan laskeutui ojennetulle kädelleni sitä kutsuessani. Hymyillen väänsin siltä niskat nurin ja lähdin kohti linnan keittiötä, lintu toisi hyvää vaihtelua tavallisesti pelkistä nuudeleista koostuvaan ruokavaliooni.

Näppärästi kynin kyyhkysen ja paloittelin sen kattilaan kiehumaan. Heittäessäni yläjäämäpalasia lattialuukusta mörköluolaan huomasin linnun koipeen kiinnitetyn pienen lieriön. Kirjekyyhky, tajusin. Ilmankos tuli niin tottelevaisesti luokse! Hohoo!
Päätin säästää viestin ruokalukemiseksi koska olin jo ehtinyt lukea keskiviikon Akun.

Kyyhkynen maistui vallan erinomaiselta nuudelien ja tomaattikastikkeen kera! Makunautinnosta hymisten avasin lopultakin viestin ja tunnistin heti velhoystäväni Ewilin käsialan.
"Parahin Albus" viesti sanoi. "Pitkä aika on päässyt vierähtämään edellisestä kohtaamisestamme!"
Nyökkäsin ja siemaisin viiniä tuota tapaamista muistellessani. Sitä en heti unohtaisi. Eivätkä unohtaisi Lugaan asukkaatkaan. Eloonjääneet siis.
Jatkoin lukemista. "Siltä varalta että olet unohtanut, muistuttaisin sinua sovitusta vierailupäivästäni joka on tämän viikon perjantai." vilkaisin ihmeissäni kalenteria. Totta tosiaan, perjantain kohdalla oli verellä piirretty paha silmä! Olin melkein unohtaa!
"Odotan luonnollisesti että vierashuone on valmistettu asiaankuuluvalla tavalla..."
Virnistin itsekseni. Kyllä vain, vierashuone on varustettu myrkkyskorpioneilla ja ansoilla!
"Huomautan että tällä kertaa olen varautunut myrkkyskorpioneihin ja ansoihin" viesti jatkoi. Kirosin.
"Viikonlopusta tulee varmastikin ikimuistoinen enkä sen vähempää odotakaan!
Allekirjoitus: Kreivi Ewil"
Murahdin ja pistelin viimeisenkin kyyhkysenpalan poskeeni, sitten huomasin että viesti jatkui vielä.
"ps. Toivon että kirjekyyhkyni palaa kunnossa kotiin. Se on arvostettu Kadathin unikyyhky joita on hyvin hankala saada kiinni." Röyhtäisin ja mietin että kyyhky on varmaankin arvostettu erinomaisen herkullisuutensa takia.
"Jotkut ovat erehtyneet pitämään kyyhkyjä syömiskelpoisina niiden erinomaisen herkullisuuden takia" jatkui Ewilin kirjoitus, "ja sen takia kyyhkyt ovatkin olleet suosittu keino hankkiutua eroon hankalista kuninkaista." Mitä pirua???
"Kadathin unikyyhkyt ovat maailman myrkyllisimpiin kuuluva eläinlaji. Siksi toivonkin ystävä hyvä ettet ole tavoillesi ominaisesti syönyt viestintuojaani." Vahingonilo oikein tihkui kirjoituksesta. Mokoma kieroilija!
Aloin jo tuntemaan huimauksen ja lähdin kompuroimaan kohti loitsutarvikehuonettani josta toivottavasti löytäisin lääkkeen. Pääni tuntui olevan suorastaan irrallaan ja se kolahtelikin kiviseiniin joka askeleella, mennessäni kirosin Ewilin nimeä ja toisaalta nostin hattua ovelalle siirrolle.


Mutta tämä roistomainen temppu kostetaan, ystävä hyvä. ;)
« Uudemmat - Vanhemmat »