IRC-Galleria

Oli jo myöhäinen yö kun lopulta kipusin portaita ylös Juonitteluhuoneesta, salaperäisestä kammiosta jossa olin astraaliyhteydessä erääseen pimeään velhottareen jonka kanssa tapaamme punoa kavalia juonia!
Ylös portaita linnan muurinharjalle veivät askeleeni, raittiiseen yöilmaan.
Syvennyin niin kovin ihailemaan kolkkoa kuun valaisemaa maisemaa että melkein säikähdyksestä putosin muurilta kun kuulin lähestyvää siipien läpyttelyä ja näin valkoisen välähdyksen. Mieleeni hiipi heti ajatus että enkelisoturi on lähetetty hakemaan minua taivaalliseen tuomioistuimeen vastaamaan lukemattomista hirmuteoistani! Kavahdin ja astuin kohti muurinreunaa, mieluummin hyppäisin teräviin kallioihin!
Vaan helpotukseni oli suuri kun totesin läpsyttelijän tavalliseksi kyyhkyseksi, lumivalkoinen ja kaunis se oli eikä näyttänyt lainkaan pelkäävän vaan laskeutui ojennetulle kädelleni sitä kutsuessani. Hymyillen väänsin siltä niskat nurin ja lähdin kohti linnan keittiötä, lintu toisi hyvää vaihtelua tavallisesti pelkistä nuudeleista koostuvaan ruokavaliooni.

Näppärästi kynin kyyhkysen ja paloittelin sen kattilaan kiehumaan. Heittäessäni yläjäämäpalasia lattialuukusta mörköluolaan huomasin linnun koipeen kiinnitetyn pienen lieriön. Kirjekyyhky, tajusin. Ilmankos tuli niin tottelevaisesti luokse! Hohoo!
Päätin säästää viestin ruokalukemiseksi koska olin jo ehtinyt lukea keskiviikon Akun.

Kyyhkynen maistui vallan erinomaiselta nuudelien ja tomaattikastikkeen kera! Makunautinnosta hymisten avasin lopultakin viestin ja tunnistin heti velhoystäväni Ewilin käsialan.
"Parahin Albus" viesti sanoi. "Pitkä aika on päässyt vierähtämään edellisestä kohtaamisestamme!"
Nyökkäsin ja siemaisin viiniä tuota tapaamista muistellessani. Sitä en heti unohtaisi. Eivätkä unohtaisi Lugaan asukkaatkaan. Eloonjääneet siis.
Jatkoin lukemista. "Siltä varalta että olet unohtanut, muistuttaisin sinua sovitusta vierailupäivästäni joka on tämän viikon perjantai." vilkaisin ihmeissäni kalenteria. Totta tosiaan, perjantain kohdalla oli verellä piirretty paha silmä! Olin melkein unohtaa!
"Odotan luonnollisesti että vierashuone on valmistettu asiaankuuluvalla tavalla..."
Virnistin itsekseni. Kyllä vain, vierashuone on varustettu myrkkyskorpioneilla ja ansoilla!
"Huomautan että tällä kertaa olen varautunut myrkkyskorpioneihin ja ansoihin" viesti jatkoi. Kirosin.
"Viikonlopusta tulee varmastikin ikimuistoinen enkä sen vähempää odotakaan!
Allekirjoitus: Kreivi Ewil"
Murahdin ja pistelin viimeisenkin kyyhkysenpalan poskeeni, sitten huomasin että viesti jatkui vielä.
"ps. Toivon että kirjekyyhkyni palaa kunnossa kotiin. Se on arvostettu Kadathin unikyyhky joita on hyvin hankala saada kiinni." Röyhtäisin ja mietin että kyyhky on varmaankin arvostettu erinomaisen herkullisuutensa takia.
"Jotkut ovat erehtyneet pitämään kyyhkyjä syömiskelpoisina niiden erinomaisen herkullisuuden takia" jatkui Ewilin kirjoitus, "ja sen takia kyyhkyt ovatkin olleet suosittu keino hankkiutua eroon hankalista kuninkaista." Mitä pirua???
"Kadathin unikyyhkyt ovat maailman myrkyllisimpiin kuuluva eläinlaji. Siksi toivonkin ystävä hyvä ettet ole tavoillesi ominaisesti syönyt viestintuojaani." Vahingonilo oikein tihkui kirjoituksesta. Mokoma kieroilija!
Aloin jo tuntemaan huimauksen ja lähdin kompuroimaan kohti loitsutarvikehuonettani josta toivottavasti löytäisin lääkkeen. Pääni tuntui olevan suorastaan irrallaan ja se kolahtelikin kiviseiniin joka askeleella, mennessäni kirosin Ewilin nimeä ja toisaalta nostin hattua ovelalle siirrolle.


Mutta tämä roistomainen temppu kostetaan, ystävä hyvä. ;)