IRC-Galleria

En olettanut että ketään kiinnostaa paskaakaan epämääräisen Espoolais -Kuopiolaisnaisenalun galleria-avautumiset politiikasta, mutta ilmeisesti mun näkemykset on 445 kommentin ja päiväkirjasisällissodan arvoisia

Pitäis varmaan hakea pressaksi ite enskaudelle näillä keskustelunavausskilsseillä

Esiaviollista seksiä, naispappeutta, kansallista yhteistyötä, maahanmuuttajataustaisia, homoseksuaalisia ja aborttia vastustava rupikonna maamme johdossa seuraavat pari vuotta! Jep jep Suomen kansa....

Nämä on ne kolme adjektiivia joilla pystyn täysin kuvaamaan tunnetilaani kun menin katsomaan vaalikeskusteluja areenasta. Suurin syy tähän on munattomuus. En voi käsittää mitä puolueiden puheenjohtajat pelkää? Miksi on asioita joihin ei uskalleta ottaa kantaa millään tavalla? Ymmärrän sen että asiat ei ole mustavalkoisia, ja on paljon kysymyksiä joihin ei voi vastata yksiselitteisesti kyllä tai ei, mutta en voi käsittää sitä, että niitä ehtolausekkeita ei saada mahtumaan alle kolmeen lauseeseen.

Arvostan enemmän sitä että naamalleni syljetään rehellisesti, kun että käännetään selkä ja lähdetään kävelemään sanomatta mitään mihinkään suuntaan. Ja tämä vastuun pakoilu tuntuu olevan enemmän sääntö nykyään.

Kun poliitikko päästetään siihen pisteeseen että hänellä on valtaa, tulee myös vähintään sama määrä vastuuta. Siinä pisteessä ei ole varaa jähmettyä täysin kykenemättömäksi tekemään mitään. Minusta minulla on äänestäjänä oikeus saada poliitikon linja selville, ilman salailuja. Joissakin asioissa se tuntuu olevan vaan hyvin vaikeaa ellei mahdotonta.

Pystyn kaiken tämän jälkeen kuitenkin onneksi toteamaan, että laitoin oman ääneni juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, tälläkin kertaa.

-Soinin Timppa (persu). Höh höh niin hulvaton herra, että melkein unohdan vitsien jälkeisen selittelytulvan edesvastuuttomuuden, rasistisuuden, kapeakatseisuuden, mahtipontisuuden, perättömyyden, kiviaikaisuuden, jääräpäisyyden ja yleisen turhauttavuuden. Melkein. Ainoana positiivisena asiana voin sanoa, että ainakin sitä puhetta syntyy.

-Puhumisesta päästäänkin Mari Kiviniemeen (kesk). Todella upeaa, että tietyt edustajat pystyvät koko olemuksellaan muistuttamaan meitä perinteisen poliitikon idyllistä. Tehotuotantomielipiteet, eleet ja kuiva puhe todella raikastivat päivääni päiväunien muodossa. Itse puheesta en muista mitään.

-Jutta Urpilainen (SDP). Terävää tykitystä ja paljon mielipiteitä, mikä oli itseasiassa ihan nautittavaa kuultavaa. Ainoa asia mikä sai mut näkemään punaista oli jatkuva "Me SDP:ssä todella tekisimme asiat paremmin näin...", "SDP:n vaaliojelma on ainoa jossa todella pystymme..." -mainospuhe.

-Jyrki Katainen (kok). Lempparini, eikä vähiten "Soini vapahtajana" -letkautuksen takia. Asiallinen, mutta ei kuivasti kuin Kiviniemi, vaan oikeasti näkemyksellä. Selkeitä tulevaisuudenkuvia ja realistisuutta löytyi enemmän kuin muilta yhteensä. Hiukan pitkä tapa selittää asioita monella "Annas kun mä nyt kerron":illa, mutta olen valmis antamaan sen anteeksi kun asia oli kuitenkin sisällökästä.

Ja oho tästäpä tuli pitkä, eikä ketään edes kiinnosta 8'D Sellaista se politiikka on.

Olen lukenut täällä paljon keskusteluja siitä pitääkö äänestää vai ei, Mitä äänestää ja miksi, ja jos ei äänestä niin meneekö valitusoikeus?

Jotenkin outoa, mutta minusta tuntuu että ymmärrän jokaista kantaa.

Väite:
"Jos jättää äänestämättä menettää oikeutensa valittaa." Todellako?

Jos joku tulee luoksesi ja sanoo: "tapanko sinut a)kirveellä b)pistoolilla c) myrkyllä? Jos jätät äänestämättä, menetätkö oikeutesi valittaa? Syy miksi tämä väite on niin suosittu, on että väittäjän mielessä on neljäs vaihtoehto d) jätän sinut eloon ampumalla jalkaan.
Henkilö joka väittää että äänestämättä jättäminen vie valitusoikeuden, ei näe tilannetta niin huonona ettei jotain vaihtoehtoa voisi äänestää.
Kaikki ei näe näin. Olemme erilaisia. Onko väliä äänestää jos on vaan kolme ensimmäistä vaihtoehtoa?

On, toisaalta, sillä...

Voit vaikuttaa tapaasi kuolla. Ensimmäinen ja kolmas vaihtoehto on hitaita, ja kolmannessa on jopa vaihtoehto jäädä henkiin jos huonosti käy. Mitä tämä tarkoittaa äänestyksessä?

Äänestätkö sitä vaihtoehtoa joka tuhoaa meidät nopeasti ja tehokkaasti, kun nyt tuhoa kohti mennään kuitenkin? Vai äänestätkö sitä vaihtoehtoa jossa on pieni valo tunnellin päässä, tosin lähes olemattomalla todennäköisyydellä? Tässäkin on niin monta aspektia. Otatko riskin kitumiseen vai haluatko lähteä kerralla, nopasti ja varmasti? Voi siis äänestää sen vähiten huonon sijaan myös sitä kaikkein huonointa :)

Aina on vaihtoehtoja :)

Jep, näitä päiviä. Yritän pitää irtiriipiytyvän olemukseni aisoissa tekemällä turhia, aikaansaavia asioita. Toimivuusaste tietämätön.

-Aktivoiduin poliittisesti ja väänsin koko aamun vaalikoneita. Tuloksista päätellen kolme vuotta Etistä saa kuin saakin aikaan jonkinmoista snobiutumista -kokoomus löytyy flirttailemasta joka kulman takaa. Mutta en oikein tiedä, vihreätkin viehättävät..
-Luin Paulo Coelhoa, tarkalleen ottaen kahta kirjaa yhtä aikaa. Mielenkiintoinen kokemus. Elämänviisausöverit.
-Pohdin että olisi muutoksen aika elämässä: voisin syödä terveellisemmin, pukeutua paremmin, osallistua enemmän ja elää täydemmin. Luultavasti viimeistään huomenna muistan jälleen olevani laiska ja aikaansaamaton.

Lisäksi allekirjoittanutta innostaisi pussikaljoittelu aamuneljän filosofisessa tilassa aamuruskoa odotellen. Ostoslistalla siis kesäyö.