”No onko tää totta?”
”Totta kuin kirkonrotta, kuten sanotaan.”
”Ei kukaan edes sano niin.”
”Jos sä et olisi sä, mä jaksaisin vääntää tästä vaikka kuinka kauan.”
”Mitä sä tarkoitat tuolla? Miten niin, jos mä en olisi mä?” mä kysyn neuvottomana. ”Anna mulle vastauksia, tai painu helvettiin mun päästä.”
”Tiedätkö sä, kuka sä olet?” Kuutti kysyy ja hymyilee kiinnostuneena.
”Joo. Helena Lintunen, melkein yhdeksäntoista, hauska tavata. Sä voisit vuorostasi kertoa, kuka sä olet.”
”Ei mulla ole varsinaisesti nimeä”, Kuutti sanoo ja hymyilee. ”Kyllä sä sen tiedät. Sä tiedät, millaisia me muodonmuuttajat ollaan – me tullaan kuitenkin samasta paikasta.”
”Jaaha?”
”Taivaasta.”
”Mä en nyt kyllä ihan voi allekirjoittaa tuota väitettä. Tai siis, did you fall from Heaven, ’cause you look Satan to me –”
”No sähän olet.”
”Anteeksi?”
”Ei Saatana. Se on paska jätkä. Mutta Lucifer.”
”Jaaha?”
”Valon tuoja. Aamutähti, kointähti, Venus –”
”Kuutti, nyt sä selität vielä pehmoisempia kuin yleensä.”