mä haluun matkaa kauas täältä
kunpa totuudelta voisin mä selkäni kääntää haluan vaan sun luokses takas
haluan sua vasten vaan painautua rakas
oot niin kaukana musta ja mä mietin
joka hetkee jonka sun kanssas vietin
jätin sydämeni jonnekkin kauas pois
ottaisin sut mukaan jos sen takas hakea vois
oot mielessäni sekä joka muistossa
missä aina ystävinä aikaa vietettiin
toisiamme heikkoina hetkinä lohdutettiin
mut ne ajat ei unohdu vaik ne on jo takana kaikki muistot viiltää sisimpääni niinkun katana en muuta toivo kun vaan saisin olla sun luona
ja kohta tuun jo takas niin nopee ettet huomaa
aina kun on se aika tyynyyn painaa pää sun kasvosi on ainoo joka mun mieleen jää en tiennyt miten ikävä voi näin paljon raastaa
täs joudun makaan yksin et oo vieressäni taaskaan aika vaan kuluu se on pois mun elämästä
jokin estää mua eteenpäin elämääni vetämästä
kulta sä oot ainoo joka ymmärtää mitä asioita pyörii sisällä mun hauraan pään
kun katson peiliin näen vain pienen tytön joka tekemisillään on kaivanut itselleen ojan
kun katson siitä mun omiin silmiini syvälle näet mun itkevän, taitaa tuntua hyvältä?
oon silti liian nuori totuuden tajuamaan
ja kui paljon ikävä voi painaa ei muil oo hajuakaan
rakas kulta mulla on ikävä
ja mun rakkaus sua kohtaan on lupaus pitävä
päivin ja öin sun kuvas mieleen palaa
vaikka se sattuu silti mietin mä sua salaa kynän kautta kyyneleeni sulle vuodatan jos saan sut ikuisesti pitää ootan vaik vuosisadan
jos nyt oves taakse astuisin, niin avaisitko?
jos soittaisin sulle, niin vastaisitko? jos kaikesta pyytäsin anteeks, niin antaisitko?
jos antaisin sulle kaiken, niin ottaisitko? jos oisin surullinen, niin huomaisitko?
ja jos huomaisit, niin lohduttaisitko?
jos nyt takaisin tulisin, niin halaisitko? jos kokonaan pois lähtisin, niin unohtaisitko? tää kaipuu saa mut voimattomaksi
kaikki on hyvin aina kun me ollaan kaksin
oot liian kaukana vaik kätes kädessäni tunnen
oispa kaikki niinkuin joskus silloin ennen
VOI VITTU mä rakastan mun äitiä saatana.
Huutanu taas koko päivän, vittu oo mitään sille tehny nii kaikki on taas meidän muiden vika ja koskaan me ei auteta sitä ja tehdä yhtään mitään. Aikune ihmine saatana. Minäki koko päivän istunu omassa huoneessa ja siivonnu huonetta, leikin reippailija Hemulia ja käytin kaikki pienemmän seinän julisteet alhaalla, imuroin oma huoneen, nostin hyllyn pystyyn ja järjestelin sen uudestaan, nidoin niitin sormeen, kaivelin vanhoja lehtiä, joista löysin AN CAFEN HAASTATTELUN HEHEHEHE ja kiinnitin peilin ja uuden lampun seinään. Huomenna tuunailen vielä sen kattolampun ja voin jopa olla tyytyväinen mun huoneeseeni. Äsken rages että pitää pyykit pestä itse koska se ei ala meitä täällä passaamaan. Sen jälkeen se tuli, että jos mä aion lukion käydä, mä en saa lähteä pois kotoa. Joudun käymään Simon lukion.
SIIS ANTEEKSI MITÄHÄN VITTUA? Vittu eikö se tajua mitä se mulle tekee, mua ahdistaa täällä jo nyt ihan tarpeeksi, pitäisikö tänne jäädä vielä yli kolmeksi vuodeksi kitumaan? Mä oon varmaan lukion jälkeen tyyliin kuollut sisältä, mun tekis jo nyt mieli muuttaa ja painua helvetin kauas täältä.
kuolkaa kaikki.
Rakastan sua, noita sanoja, olen jaksanut hokea
tunteja, näkemättä sinua
sä et usko kuinka mulla on ikävä
eikä tämä tunne taida vielä hävitä
pitkään aikaan, tuskin ikinä koskaan
kaikki kyyneleet ovat jo eksyneet tuskaan
eikä tämäkään biisi tuo mulle lohtua
mikään ei oo mitään ilman sinua