IRC-Galleria

Tää on joltai sairaalta Pro-Ana -foorumilta:

"pituutta 170cm.. paino kauhistuttavat 62 kiloa. tavoite 52 kiloa."

Eipä muuten, oon itte 170cm ja oon laskenu ittelleni ihanteellisen painon painoindeksillä ja se oli 60-70kg. Sillo BMI on siinä 20-25 rajoissa, mikä on siis normaali raja.

Toi 52 kg tiputtaa BMI:n 18, mikä on siis anoreksian raja. Siitä alemmas on anorektinen. Eli jollai ei oo kaikki pullat uunissa.

Onneks mä en välitä vaan oon tyytyväinen. =DD

Kappas, pullaa! *omnomnom*

VITTU!
koko aamu ja päivä sairaalassa, ramppausta psykiatrilla ja sisätautipoliklinikalla ja sydänfilmissä ja verikokeissa (taas)
Haistatan pitkät paskat niille lääkäreille,
varsinki sille yhelle noidalle joka punnitsi yms. mut.
"Anoreksia Nervosa" se sano ja lässyn lässyn sitä ja tätä,
painona oli semmoset 41,4kg, eli BMI 16,5.
Viimeks mulle NIIN sanottiin ja lohduteltiin, et joo, ei sua kukaan aio lihotta,
mutta MIKSI HELVETISSÄ mulle nyt laitettiin liikuntakielto kunnes oon sen ja sen painonen ja kaikki helvetin lopulliset tavotepainot?!?!? PITÄS lihoo 8kiloo!!!!!!! vitut, en ajatellut. Meen sitten vaikka letkuihin makaa, mutta en aio lihoa 8 kiloa! EN IKINÄ!
Mä sillon kerran lupasin ittelleni, että en enää ikinä päästä itteeni samaan kuntoon ku olin vuos sitten ja nyt mun ON PAKKO lihoa vieläkin läskimmäksi!!
Tää on ihan perseestä, en sais mennä steppiinkää..
enkä salille, tallille vaan kävelyttään ja jumppaaminen lopettaa...
itku meinaa päästä tässä.
Joo, ja tiedän tiedän, haluun itekkin parantua ja elää normaalisti, mutta en mä halua lihoa ihan muodottomaks.
Tää on IHAN syvältä!
Onneks sain nytten lähetteen avohoitoon, jos sitä kautta pääsis helpoimmalla... mutta en enää oo yhtään varma haluunko sinnekään ku tää tuntuu niin kauheelta. Joka viikkoset punnitukset alotetaan ja to ravitsemussuunnittelijalle ja taas ma psykiatrille.
Yhyy
Vittu
Angst
Tappakaa mut!

Taas jouduin yhden nimeltämainitsemattoman "pellen" mustalle listalle koska sanoin rehellisen mielipiteeni :D:D

kyse oli tytöstä joka oli vähentänyt kuvansa pikselimäärää leveyssuunnassa jotta näyttäisi laihemmalta. sinänsä jo naurettava idea alunperinkin, koska silloin kuvan mittasuhteet menevät päin vittua ja kuva näyttää entistä hirveämmältä. Tässä tapauksessa kuva oli otettu vielä hieman vinosta kuvakulmasta, jolloin pää sai hienon kaarevan muodon, kuin banaanilla konsanaan.

kokeilin piruuttani photarilla muokata kuvan takaisin alkuperäiseen kokoonsa ja se näytti paljon paremmalta. tyttökin ihan nätti... en ymmärrä että miksi se kuva piti pilata :D siispä sen kerroin hänelle.

ja NAPS! sanaakaan sanomatta olen mustalla listalla. taas ei kestetty rakentavaa palautetta. Onko se niin hienoa ihannoida anorektisia piirteitä...hinnalla millä hyvänsä? jos joku sanoo ettei kannata, niin se poistetaan sanomasta mielipiteitään, jottet vain huomaisi olevasi väärässä?

älkää hyvät ihmiset kaventako niitä kuvia. se on ihan paskaa muokkaamista.
ja olkaa ihan normaaleja... ei tarvi olla 40 kilonen, lapsen painoinen, jotta voi olla kaunis ja terve aikuinen nainen.

http://www.youtube.com/watch?v=XtcV_3lLrF0

Tämä video kertoo anoreksian kavaluudesta enemmän kuin tuhat sanaa. Videosta tekee tilannetta hyvin kuvaavaan juuri se, että tyttö näkee kroppansa peilistä ainakin minun silmääni todella terveenä ja sopusuhtaisena, mutta kauhistelee, kuinka on lihava.

Minulla ei ole lääketieteellistä asiantuntemusta saati kokemusta syömishäiriöistä lähipiirissäni. Tämän vuoksi olen varautunut myös siihen, että minua syytetään aiheen käsittelystä tietämättömyyteni vuoksi. Syömishäiriöt ovat kaikkien mielenterveysongelmien tavoin äärimmäisen viheliäisiä. Harmittelin juuri muutamaa galleriayhteisöä katsellessani, kuinka niihin kommentoiminen on kielletty muilta kuin niiden jäseniltä. Toisaalta mieleeni muistui saman tien se, kuinka yhdentekevää kommentointi edes olisi, koska vakuuttelut itseään liikalihavina pitävien (ajoittain jopa sairaalloisesta) laihuudesta eivät asiassa auta.

Ihmisen mielessä on vain yksi asia, joka on läski, vaikka henkilö olisi kuinka laiha. Siihen ei muiden puheet auta - niin surullista kuin se onkin. Alkoholistin päässä pyörii vain yksi asia, joka on viina. Kuten lähes kaikki tietävät, on molemmissa tapauksissa olennaista, että henkilö itse tiedostaa ongelmansa ennen kuin on liian myöhäistä. Suomessa kun ei tietääkseni ole mahdollista ohjata läheistään hoitoon väkipakolla kuin äärimmäisissä tapauksissa ja tässä on hyvät sekä huonot puolensa. Ylireagoinnin seurauksena katkaisuhoitoon ei passiteta alkoholin viihdekäyttäjiä, mutta ongelman itseltään kieltävät ihmiset saattavat jäädä hoidotta.

Olisin kiinnostunut tietämään, mistä lähtien syömishäiriöistä on raportoitu. Wikipedian pelkistetty lista tunnetuista syömishäiriöisistä kattaa lähinnä 1900-luvun loppupuolella eläneitä henkilöitä, joten olen suhteellisen vakuuttunut median osuudesta sairauden yleistymiseen. Nykyään joka toista TV-tähteä mollataan jäätävän kokoisissa otsikoissa pulskaksi/läskiksi/valaaksi, vaikka tosiasiassa reiden ympäri saisi yhteen peukalon ja etusormen. Mitähän itseään etsivät nuoret mahtavat tässä tilanteessa ajatella?

Janice Dickinsonin mallikoulu on tähän mennessä suurimpia rimanalituksia kaikessa televisiosta tulevassa roskassa. Aivan kertakaikkisen hoikkia ja seksikkäitä naisia haukuttiin surutta läskeiksi, jos pinseteillä sai napattua ihosta kiinni (kärjistettyä). Yksinkertainen voisi ajatella, että anoreksia ei ole mielenterveydellinen ongelma vaan verkkokalvoille vääristymiä aiheuttava sairaus, josta kärsivät paitsi osa nuorista tytöistä, myös _suuri_ osa viihdetoimittajista sekä muotieksperteistä. Vastikään paljastettiin kuinka Jessica Albaa oltiin digitaalisesti käsitelty entistäkin hoikemmaksi Camparin mainoskuviin. Lisää moisia uutisia. Olen varma, että niitä löytyisi.

Tiedän parhaiten Karen Carpenterin tapauksen mainion elämänkerrallisen elokuvan ansiosta ja vielä hänen kuollessaan 4.2.1983 anoreksiasta tiedettiin melko vähän. Sairauden puhkeamiseen kuitenkin vaikutti tiettävästi viihdeuutinen, jossa kerrottiin nousevista tähdistä: "Richard Carpenterista ja hänen pullukasta pikkusiskostaan".

Törmäsin tässä hieman referenssimateriaalia etsiessäni kokonaan uuteen termiin, wannareksiaan, eli haluun olla anorektikko tai uskotella itselleen olevansa sellainen, vaikkei se siis alkuunkaan pitäisi paikkaansa. Tätä en kyllä suurin surminkaan ymmärrä. Muistakaa etenkin te, että oikeasti ylipainoisista tuntuu entistä pahemmalta, kun normaali- tai jopa alipainoiset valittavat olevansa läskejä silkkaa huomionkipeyttään. Oikeasti syömishäiriöistä kärsiville toivon paranemista. Asia on vakava.

http://en.wikipedia.org/wiki/Wannarexia

Syyttäkää minua vain oman elämän puutteesta, kuten tehtiin Teinivanhemmuus ja -kihlat -kirjoitukseni tiimoilta, mutta minusta ympärilleen katseleminen ja huolestuttavien ilmiöiden pohtiminen on lähimmäisenrakkauden nimissä vähintä, mitä jokainen meistä voi tehdä.

siis tosi seksikäs..