Henkilökohtaiset muistot Jukka Leppilammen ja Outi Terhon tekemästä, Anna-Mari Kaskisen sanoittamasta hienosta Minun käteni soi -biisistä innoittivat perustamaan yhteisön kyseiselle kappaleelle, sen myötä Outin nykyiselle kokoonpanolle duolle Outi ja Lee. Mutta bongasin että Outille ja Leelle on jo olemassa yhteisö. Perustettu 2005 ja tällä hetkellä nolla jäsentä. Otin yhteisön käyttöön, joten nyt on ainakin yksi jäsen...
Henkilökohtaisesti tutustuin Outiin ja itävaltalaiseen mieheensä Billnäsin etnofestareilla Karjaalla muutama vuosi sitten, ollessani siellä yhteiskristillisen aktioryhmän osallistujana. Se taisi olla kolmas kerta osallistuessani evankeliointiin ko. festareilla. Kerta kaikkiaan hieno kokemus. Tuona kesänä myös Outi ja Lee sattuivat tulemaan paikalle.
Nythän festarit kyseisessä paikassa on lopetettu... No, voi toisaalta olla hyväkin... Asiallisia aktiokohteita löytyy Suomen festivaalitarjonnasta runsain mitoin muutenkin.
Ihminen on vain ihminen ja parhainkin ihminen on keskeneräinen, mutta Outista ja Leestä täytyy sanoa että kelpaavat monessakin mielessä esikuviksi, niin sydämestään he palvelutyötään ja musiikkia tekevät.
Festareilta pääsin autokyydissä Outin ja Leen mukana Tampereelle, samalla sain järjestää heille keikan erääseen Vapaaseurakuntaan. Itse juonsin kyseisen tilaisuuden. Mieleeni on jäänyt Outin puhe. Hän kertoi kuinka erään kerran kotona Itävallassa, odottaessaan Leetä saapuvaksi ja järjestellessään kotia siistiksi ja kauniiksi puolison tulla, sydämelle laskeutui ajatus:
- Millaisella mielellä ja asenteella odotamme Jeesusta?
Kristittyinä meillä pitäisi olla samanlainen mieli. Mitä vielä voin tehdä ennen rakkaani saapumista? Onko jotakin mitä voin vielä kaunistaa? Jotakin missä voin puhdistaa itseäni Hänen saapumistaan varten?
Näin se on Outi, juuri näin. Ei suorituksin vaan rakkaudesta. Ei tuonpuoleisuuteen paeten vaan lujasti eläen tässä hetkessä. Tämän päivän haasteissa ja mahdollisuuksissa.
Oikeanlainen Jeesuksen odotus ei tee meitä toimettomiksi vaan päinvastoin antaa intoa ja mielekkyyttä tämän päiväiseen kilvoitukseen, pyhityselämään. Hän jonka saapumista odotamme (tapahtuu Hänen saapumisensa sitten henkilökohtaisen kuolemani kautta minä hetkenä tahansa tai universaalina tulemuksena aikakausien loppuhetkessä, jota ihmiskuntana lähestymme) on jo nyt kanssamme Pyhän Hengen kautta.
Antautuminen Pyhälle Hengelle, johdatukseen ja uudistavaan työhön jota Hän tahtoo meissä Jeesuksen omissa tehdä, se juuri on aidointa rakkauselämää, jossa yhteys Jumalaan synnyttää yhteyttä myös lähimmäisiin, empaattista ja kunnioittavaa elämänasennetta.!
Suosikkibiisini Outin ja Leen tuotannossa on Intian vainotuista kristityistä kertova laulu... jonka nimeä en juuri nyt muista... olen antanut cd:n eteenpäin. Pitäis kait hankkia uudelleen. Anyway tämäkin on hieno:
VR tarjosi 1,5 tuntia matka-aikaa. Olin henkisesti valmistautunut lukemaan kirjaa matkalla. Tampereen asemalla kuitenkin Jehovan Todistajat lykkäsivät kouraan oldschoolisti pienen läpyskän, ja sen sisällöstä sai pieni nörtti revittyä varsin hupaisaa viihdettä.
Lopputuloksena tällainen kirjoitus. Pistin PeDoFiiliksi kun halusin muutaman kaavan ja kuvan kirjoituksen mukaan, eikä naamakirjan note tue moista, ja gallerian 10 000 merkin raja on aivan liian pieni kun lähdetään tangentin suuntaan omituisissa kirjoituksissa.
Jos haluatte todistaa jumalan olemassaolon minulle rukoilkaa, että saan isorokon. Minut on katsos rokotettu sitä vastaan, mutta eikös jumalan mahti voita minkä tahansa rokotuksen ja todennäköisyyden.
Ensi viikon Perjantaina nähdään, onko ihmisen kehittämä rokote mahtavampi kuin "jumalan" voima! <666
Tutustuin alkukesästä uskovaiseen tyttöön. Hän puhui minulle Jumalasta, Jeesuksesta ja kaikesta muusta. Tottakai minäkin, jos on olemassa niin suuri voima ja totuus, tahdon sen elämääni. Avasin sydämeni ja rukoilin johdatusta. Mutta jos on Jumala, joka vastaa rukouksiin, niin minua on johdatettu yllättävään suuntaan.
Tuntuu siltä kuin kaikki tämä uusi mitä olen kokenut, on väärin ja minun pitäisi palata takaisin siihen aikaan, jolloin en rukoillut, ja puhuin uskovaisia vastaan. Tarkoitan siis sillä sitä ulkokultaisuutta, jota monet kristityt korostavat. Sekä sitä, miten asioita oikeasti tulisi ajatella järjen kautta.
Ulkokultaisuudella tarkoitan sitä, miten papit puhuvat jumalasta ja jeesuksen sydämeen ottamisesta. Riittää kun uskot jeesukseen ja saat iänkaikkisen elämän. Väliäkö sillä mitä se oikeasti tarkottaa. Saahan siitä hyvän statussymbolin, kun voi kokea olevansa parempi ihminen ja kerskailla muille, kuinka on löytänyt totuuden. Tämä tuntuu olevan monen uskovaisen keskeinen ajatus.
Raamatussa on kuitenkin paljon hyvää asiaa. Jeesus on hyvä moraalinen opettaja. Esikuva, johon tulisi pyrkiä. Sillä onhan todella niin, että niin hyvä kuin pahakin kiertää maailmassa. Maailman pahuus syntyy pahasta olosta, joka taas luo uutta pahaa oloa. Jeesuksen sydämeen ottaminen siis tarkoittaa näiden ajatusten sisäistämistä. Se on muutakin kuin tyhjiä sanoja. Tärkeää ei ole se kuinka monelle sanoo ottaneensa Jeesuksen sydämeen, vaan tärkeää on se, että oikeasti tekee niin.
Raamattu opettaa meille hyväksyntää. Jeesus meni myös yhteiskunnan kaikkein syrjäytyneimpien luo ja sanoi, että te olette yhtä hyviä kuin muutkin. Älkäämme siis antako ylpeyden hallita meitä, vaan syleilkäämme myös kaikkein alhaisimpia. Tuomitseminen ei ole tehtävämme. Minäkin olen tuominnut niitä, jotka mielestäni ällöttävästi ja tyhmästi eläneet.
Myös se joka on himojensa orja, loukkaa lopulta niin itseään kuin läheisiään. Älkäämme siis antako haluillemme valtaa, silloin kun tiedämme ettei se lopulta tee meitä onnelliseksi. Tämä vaatii suurta itsetuntemusta ja tutkiskelua. Tietämätön voi olla itse itsensä pahin vihollinen. Minäkin olen seksiriippuvainen.
Se, joka ahnehtii liikaa, ei tule löytämään lopulta onneaan, vaan löytää itsensä turhuuksien ympäröimänä. Se, jolla on liikaa, valuttaa sydäntään materiaan ja saattaa unohtaa, mikä on se perimmäinen kaipuu. Minäkin olen täyttänyt aukon sisälläni uusilla peleillä ja elokuvilla.
Kun vihaa, niin se viha hukuttaa. Vihaisena ei jaksa elää, vaan se kuluttaa voimat ja vie ajatukset. Se voi johtaa tekoihin, joita katuu koko lopun elämää. Se saastuttaa ihmisen sisältäpäin ja leviää helposti myös muihin. Minäkin olen tahtonut tappaa viattoman, vain koska olen ollut niin vihainen.
Älkäämme olko kateellisia, sillä silloin katsomme vain muita, emmekä huomaa mitä itsellämme on. Jokainen on yksilö ja löytää oman onnen omista asioista. Katsotaan ympärillemme ja nähdään, miten paljon meitä on siunattu. Täyttäkäämme se sisäinen kaipuu, joka sydäntämme riivaa. Sitä ei löydy kadehtimalla sitä, mitä toisella on. Minäkin olen niin paljon kadehtinut sitä kuinka muut ovat uskaltaneet elää omana itsenään, miksen minä ole niin itse tehnyt?
Tämä kaikki kumpuaa sisältä, eikä millään sanoilla saa sitä aikaiseksi. Rukouksilla ei saa mitään aikaseksi. On sanottu, että Jumala näkee kaiken ja tietää kaiken. On sanottu, että Jumala kuulee rukoukset ennen kuin niitä lausutaan. On sanottu, että Jumala antaa enemmän kuin pyydetään. Älkäämme siis pyytäkö sitä mitä meillä jo on. Kaikki välineet on jo annettu. Avatkaamme silmämme ja katsokaamme, mitä kaikkea meillä jo on. Olkaamme kiitollisia.
Jos siis Jumala on, joka vastaa rukouksiin. Jos on Jumala, joka johdattaa sitä joka pyytää. Sanoma kuuluu seuraavasti: Nenät ylös sieltä kirjoista ja eläkää. Älkää hokeko turhaan herran nimeä, vaan ajatelkaa itse, kuinka maailmasta voisi tehdä paremman paikan. Ehkä silloin saamme joskus elää paratiisissa.