Oppii luodolla kielen,
puhe turhaa on ja lause tarpeeton.
Mies aavistaa liikkeet herkän mielen,
kun nousee aamu, joka miehen matkaan saa.
Katse saattamaan jää, vielä tyyni on sää,
vielä tyyni on sää.
M: "Ohhoh. Kylläpä Myrskyluodon Maijana oleminen on yhtä puurtamista. Lehmiä vain lypsät ja katselet, kun sorsat uivat tuossa kallioitten alla. Oi voi. Ei muuta kun taas lehmää lypsämään.
Kylläpä laulattaa. Laalalaalapalapalaapaapiipaapiipapappadapapadaapaapapapa..."
L: "Kukas täällä laulaa?"
M: "Hei, minä olen Myrskyluodon Maija."
L: "No hei. Kylläpä lauloit kaunista sävelmää."
M: "Kuka sinä olet?"
L: "Minä olen Lasse Mårtenson, minä olen säveltänyt tuon kappaleen."
M: "Et ole voinut."
L: "Kyllä olen, pidätkö siitä?"
M: "En. Se on minun mielestäni ihan paska."
L: "Ai."
M: "Niin."
L: "No."
M: "Olet säveltänyt tosi paskan kappaleen."
L: "Niinkö tykkäät?"
M: "Tunnarina on aivan onneton tekele, jopa minun mieheni Mattson ei tykkää siitä!"
L: "No harmin paikka mitäs nyt tehdään?"
M: "Silloin on vain yksi ratkaisu. Otan lehmän utareiden välistä jatimatikin. Kokeilen että se toimii. *pprtprrtprrt* Hyvin tuntuu pelaavan. Ja nyt! Kuole paska säveltäjä! *prrrr*
L: "Ai jai jai jai UOORG!"
M: "Voi vitja. Meninkö nyt ja ammuin Lasse Mårtensonin? Miehen, joka on kuitenkin tehnyt purjehdusaiheisia lauluja. Mitä minäkin nyt täällä yksinäni Myrskyluodossa teen? Kuka minua tulee tänne vokottelemaan?
P: "Tviiu tviiu tviiu no poliisi tulee!"
M: "Rannikkopoliisi!"
P: "Rannikkotykistöpoliisi!"
M: "Mitä tulet tänne?"
P: "No nyt tulen hakemaan sinut ja syvimpään, pimeimpään vankiluolaan, menit ampumaan Lasse...Lasse Mårtensonin.
M: "Sen tein. Sen tein."
P: "No nyt on lähtö nimittäin lujalla..."
- Hohho, kylläpä Myrskyluodon Maijana oleminen on yhtä puurtamista. Lehmiä vain lypsät ja katselet kuin sorsat uivat tuossa kallioitten alla. Voi voi, ei muuta kun taas lehmää lypsämään. Kylläpä laulattaa. Laalaplaplapalapalapalaapaapiipaadappapadipadaa.
- Kukas täällä laulaa?
- Hei, minä olen Myrskyluodon Maija.
- Hei, kylläpä lauloit kaunista sävelmää.
- Kuka sinä olet?
- Minä olen Lasse Mårtensson. Minä olen säveltänyt tuon kappaleen.
- Et ole voinut!
- Kyllä olen. Pidätkö siitä?
- En! Se on minun mielestäni ihan paska.
- Ai.
- Niin.
- No.
- Olet säveltänyt tosi paskan kappaleen.
- Niinkö tykkäät?
- Tunnarina on aivan onneton tekele. Jopa minun mieheni Mattson ei tykkää siitä.
- No harmin paikka, mitäs nyt tehdään?
- Silloin on vain yksi ratkaisu. Otan lehmän utareiden välistä jatimatikin. Kokeilen, että se toimii. Prrprrprr. Hyvin tuntuu pelaavan. Ja nyt, kuole paska säveltäjä! PRRRRRR!
- Aijaijaijaiouöi.
- Voi vitja. Meninkö nyt ja ammuin Lasse Mårtenssonin? Miehen, joka kuitenkin on tehnyt purjehdusaiheisia lauluja. Mitä minäkin nyt täällä yksinäni Myrskyluodossa teen? Kuka minua tulee tänne vokottelemaan?
- Tviiuutviiutviiuu...No poliisi tulee.
- Rannikkopoliisi?
- Rannikkotykistöpoliisi.
- Mitä tulet tänne?
- No nyt tulin hakemaan sinut ja syvään pimeimpään vankiluolaan, menit ampumaan Lasse...Lasse Mårtenssonin.
- Sen tein.
- Ja nyt on lähtö nimittäin lusimaan.
- Saanko ensin heittää jatimatikkini Myrskyluodon yli Norrr...jaan?
- Aahts, heittäkää pois.
- Fiuuuuuuuuvv....plumpsis!
- Ja lähtö on lähellä.
- Niin on.
- Lähdetäänkö vesiteitse vai maateitse?
- Vedä minut...yli järven.