- Hohho, kylläpä Myrskyluodon Maijana oleminen on yhtä puurtamista. Lehmiä vain lypsät ja katselet kuin sorsat uivat tuossa kallioitten alla. Voi voi, ei muuta kun taas lehmää lypsämään. Kylläpä laulattaa. Laalaplaplapalapalapalaapaapiipaadappapadipadaa.
- Kukas täällä laulaa?
- Hei, minä olen Myrskyluodon Maija.
- Hei, kylläpä lauloit kaunista sävelmää.
- Kuka sinä olet?
- Minä olen Lasse Mårtensson. Minä olen säveltänyt tuon kappaleen.
- Et ole voinut!
- Kyllä olen. Pidätkö siitä?
- En! Se on minun mielestäni ihan paska.
- Ai.
- Niin.
- No.
- Olet säveltänyt tosi paskan kappaleen.
- Niinkö tykkäät?
- Tunnarina on aivan onneton tekele. Jopa minun mieheni Mattson ei tykkää siitä.
- No harmin paikka, mitäs nyt tehdään?
- Silloin on vain yksi ratkaisu. Otan lehmän utareiden välistä jatimatikin. Kokeilen, että se toimii. Prrprrprr. Hyvin tuntuu pelaavan. Ja nyt, kuole paska säveltäjä! PRRRRRR!
- Aijaijaijaiouöi.
- Voi vitja. Meninkö nyt ja ammuin Lasse Mårtenssonin? Miehen, joka kuitenkin on tehnyt purjehdusaiheisia lauluja. Mitä minäkin nyt täällä yksinäni Myrskyluodossa teen? Kuka minua tulee tänne vokottelemaan?
- Tviiuutviiutviiuu...No poliisi tulee.
- Rannikkopoliisi?
- Rannikkotykistöpoliisi.
- Mitä tulet tänne?
- No nyt tulin hakemaan sinut ja syvään pimeimpään vankiluolaan, menit ampumaan Lasse...Lasse Mårtenssonin.
- Sen tein.
- Ja nyt on lähtö nimittäin lusimaan.
- Saanko ensin heittää jatimatikkini Myrskyluodon yli Norrr...jaan?
- Aahts, heittäkää pois.
- Fiuuuuuuuuvv....plumpsis!
- Ja lähtö on lähellä.
- Niin on.
- Lähdetäänkö vesiteitse vai maateitse?
- Vedä minut...yli järven.