IRC-Galleria

haluisin juosta karkuu ain ku tuut mun lähelle,
tuntuu ku näkisit mun lävitse.
ja tietäisit milt must tuntuu
se ei tunnu kivalta
koska en haluu et suaki sattuu</3

Tänään kun kuljin Myvin keikkajonossa mulle tuli sellainen kaipuuden tunne menneeseen. Tuli sellainen haluan kuulua jonnekkin tunne. Olisi niin tehnyt mieli mennä sinne keikalle, mutta en pysty enään menemään keikoille, koska se kaikki on osa mun menneisyyttä mitä en halua muistaa. Ne ajat oli niin tyhjiä... Tuntui kuin olisin elänyt pää pilvissä hetken ja sen jälkeen herännyt karuun maailmaan, jota en päässyt pakoon. Se oli sellainen pakokeino oikealta maailmalta. Tietysti se oli upeaa katsoa hyvien artistien heittävän keikkaa ja kun sä hypit siellä joukossa niin, että sun jalkoihin sattuu niin paljon, että on hyvä jos pystyt kävelee, huudat kurkkusi käheäksi ja laulat mukana niitä lauluja jota osaat hetkeksi kaikki ympärillä, koko maailma, tuntuisi hetkeksi katoavan. Ja se vei niin paljon rahaa... Ja aikaa... Se kaikki kärsimys, jonotukset sekä muut... Minkä takia?

Ehkä mua ärsyttää sen takia ihan hirveästi tällä hetkellä vaikka en kuuntelekkaan enään j-rockia se, että mulla ei ole sellaista pakokeinoa. Mun pakokeino on 300 kilometrin päässä... Ja mä elän täällä yksin ilman sitä ainoata pakokeinoa, joka saa mut eläväksi enkä seuraavana päivänä herää siihen karuun maailmaan, ainakaan yksin.

Mä kaipaan Toraa, ratsastamista, isoja kaveri porukoita, mutta ennen kaikkea kaipaan sitä tunnetta, että kuulun jonnekkin. Ny mulla on ainoastaan kauhea kaipuuden tunne kaikkialle... Tallille, keikoille sekä miitteihin ja enitoten... Korsoon. Olen melkein 5 kuukautta elänyt ilman sitä ainoaa henkilöä, jonka kanssa kaikki tuntui olevan hyvin silloinkin kun asiat oli ihan perseellään.

Elikkä my dear horsie päätti että kun miehissä juostaan niin osotetaan sitten mieltä eikä anneta kii. Lousku oli villihevosena reilun viikon ajan muutaman lehmukan kanssa tuossa (liian) isolla pellolla.. Alkuunsa koitin useempaankin kertaan sitä kiinni (kaverinkin kanssa!!), mut se meni aina semmoseks kissa ja hiiri leikiks, niin päätin että antaa olla!
No tänään päätin sitten omistaa illan hevosjahille ja päätin etten lopeta ennenku saan kopun kii tai alkaa vituttaa..
Noh, kaura operaatio kusi kivasti; hepo tuli, söi ja kirmas karkuun. ja *NAPS* alko vituttaa!:D Mutta ei, en minä sitä siihen lopettanut. Päätin tesmata kaverin äiteen opettamaa pyöröaitaus tekniikkaa. Se tepsi alkuaikoinakin kun Lousku ei antanut kellekkään kiinni.
Itseasiassa homma kävi mun osalta aika helposti, hepo päätti juosta tällä kertaa vaan mun ympärillä ja mun ei tarvinnu käytännössä muutakun kävellä ringin sisällä ja pitää huolta että hepo pysyy liikkeessä, kunnes painaa päätään alemmas, alkaa lerpattaa alahuulta tai nuoleskelemaan huuliaan(tai molempia). Kyllähän se juosta jakso, katto vissiin että mainio lenkkikeli (+25 astetta lämmintä ja silleen..) ja tapahtuihan se ihme! Hepo pysähty! Wou!:D Hikipisarat oikein valu sen kylkiä pitkin ja se oli semmosella "syökää minut sitten" -ilmeellä. :D
Mentiimpä sitten pesulle, operaatiosta muutama kuva alpumissakin.:)
Mitä opimme tästä? Älä ikinä jätä hepoa ilman riimua aitaukseen joka on yli aarin kokonen!:D

Eli joo sytytettii tuli sinne alkulan nuotiopaikalle. istuttiii siinä ja oli hauskaa joo :DD Sit jertta huutaa "paloauto tuliiiiiii" sit juostii täpöl karkuu.silti jäätii niinku kii ja sillain. se palomies oli iha cheekin näkönen. se vaaa kuullosteli meit ja kaikkee jännää .::D siel oli jopa ambulanssi! voi luoja kun ne miehet oli sellasis hassuis puvuis. sammutti meijän hienon kokon
Joo oli taas järkevä juttu ei saa sytyttää tulta nuotiopaikalle! meijän pitäis kuulemma mennä mielummin kylille kolleja jahtaamaa :D Juu elikkä ei saanu sytyttää tulta kun on metsäpaloaika juttu-.-
En ois ikinä uskonnu että juoksisin palomiehiä karkuu mut joo tälläistä se elämä on.