"Ihan ok" saattaa kuulostaa mitäänsanomattomalta, mutta tässä pelisarjassa se on aika korkealla kuitenkin. GTA 4 on edeltäjiinsä nähden suuri harppaus teknisesti eteenpäin. Fysiikka toimii tyylikkäästi, ihmiset myös, räiskinnässä on yllättävän paljon potkua ja realismia on tavoteltu rankasti. Aiemmista peleistä tuttuja virheitä on myös paikattu eikä poliisit ilmesty aina niin tyhjästä selän taakse kuin aiemmin vaikka erikoisia johtopäätöksiä he silti tekevät. Kaahailu ja vapaa rellestäminen on hauskaa hetken aikaa ja pelissä riittää myös "offtopic" tehtäviä paljon. Peli sijoittuu nykyaikaan, joten kännykkä ja internet tuovat peliin aivan uuden ulottuvuuden sekä päänvaivaa. Koomista on se, että näiden laitteiden mukaantulo aiheuttaa väkisinkin sellaisen fiiliksen, että "ennen kaikki oli niin paljon yksinkertaisempaa". Itse en pelin aikana pahemmin soitellu kavereille, käyny ryyppäämässä, pelaamassa baaripelejä, ottanut kuvia kännykkäkameralla tai surffannut netissä. Ihan mielenkiinnolla odotan, että voiko seuraavassa GTA:ssa mennä nettikahvilaan pelaamaan jotain vanhaa GTA:ta. "Yo dawg!"
Peli sijoittuu Liberty Cityyn ja tästä se "ihan ok" selittäminen sitten alkaa. Yksinkertaisesti kaupunki on tappavan tylsä eikä tarinan alkupuolella olleet tiesulut auetessaan paljastaneet mitään muuta kuin samaa harmaata katua ilman mitään persoonallisuutta. Peli on grafiikoiltaankin hyvin "harmaa" realismin tavoittelun vuoksi, mutta se ei ole tässä tapauksessa se suurin miinus. Suurin miinus, joka pudottaa GTA 4:n ohi San Andreaksen ja ehkä Vice Cityn on se, että pelistä on karsittu huumori. Draamaa, surua, menetystä ja kostamista pelissä riittää. Realismin tavoittelu on mennyt tässä liian pitkälle eikä peli jaksanut kiinnostaa puoliksikaan niin paljon kuin San Andreas, joka on edelleen se monipuolisuuskuningas. GTA 4:n tehtävät ovat realistisia salamurhia, mafiosojen juoksupoikana toimimista ja muuta ajelua paikasta A pisteeseen F. Kun muistelee San Andreaksen tehtäviä, joissa hallituksen mystinen tyyppi käskee CJ:n varastamaan hävittäjän lentotukialukselta, pilviveikko haluaa farmilleen leikkuupuimurin ja myöhemmin vielä tunkeutua armeijan salaiseen tukikohtaan, ovat nämä GTA 4:n tehtävät pelkkää löysää ripaskaa.
Pelin päähenkilö Nico Bellic oli myös pienoinen pettymys. Ryssä-teema pelin alussa alkoi pian ahdistaa omalla "harmaudellaan" kaiken muun lisäksi ja kun ensimmäiseen kunnon vaatekauppaan pääseminenkin kesti hetken niin alkoi Nicon ulkonäkökin vituttaa. GTA 4 on kokonaisuudessaan San Andreakseen verrattuna hyvin riisuttu versio. Ajoneuvoja on vähemmän (erityisesti lentäviä ei ole kuin helikopteri), pelaajalla on paljon vähemmän henkilökohtaista tekemistä (puvustus, kampaus, ruokavalio, urheilu jne.) Pelasin PC version, joten en voi antaa täyttä 10 pistettä edes grafiikoille, sillä käännös on tehty helvetin huonosti Playstation versiosta. Tämä on ainoa peli, jossa tulee jokaisella PC-pelaajalla laitevaatimukset vastaan. Näytönohjain laulaa hoosiannaa vaikka ruudulla ei tapahdu yhtikäs mitään. Olen kuitenkin nähnyt pleikkariversion ja se näyttää hyvältä. Välivideoiden automatisoidut kamerakulmat myös bugaavat todella usein eikä kuvassa välttämättä näy kuin puolikas naama, olkapää tai sitten kuva rajautuu jotenkin muuten omituisesti tyhjään huoneeseen tai pitkin seiniä.
Kaikesta yllä mainitusta huolimatta GTA 4 ei ole huono peli. Se vain on harmaampi, huumorittomampi, realistisempi ja visuaalisesti upeampi kuin edeltäjänsä. GTA pelisarja on pyorinyt jo pitkään samoilla kulmilla ja odotankin ihan mielenkiinnolla tulevaa. Tällä grafiikalla näkisin ihan mielelläni, miltä San Andreas näyttää, mutta voihan olla että Rockstarin studioilta on tulossa jotain aivan uutta.