IRC-Galleria

Peli: Grand Theft Auto III

Alusta: PC

Muut alustat: PS 2, Xbox.

Julkaistu: 2001

Olen pelannut tämän pelin monen monta kertaa sen ilmestymisvuodesta lähtien. Ensin kakkospleikkarilla ja myöhemmin PC-raudalla, olisi kivaa jos myös LC-stories ja VC-stories olisi käännetty tietokoneelle. Mutta kun näin ei ole niin joku kaunis päivä kaivan vanhan pleikan esiin ja pelailen ne nostalgiahengessä uudelleen.

GTA 3 aiheutti aikoinaan melkoista kohua kukkahattujen ja muiden moraalinvartioiden syvissä riveissä. Toisaalta näyttääpä se olevan vähän niin että jokainen osa on saanut joltakin itseään täynnä olevalta taholta voimakastakin kritiikkiä. Itseä seikka hieman ihmetyttää, sillä onhan väkivaltaa ennen pelejä viljelty valkokankaalla ja sitä ennen järjestettiin mm hirttäjäisiä jos katsomme historian hämäriin. Eiköhän siinä mielessä tämä ja sarjan muutkin osat ole pikkusen inhimillisempi tapa nähdä väkivaltaa. Tietenkin pelin moraali on muiltakin osa-alueilta hieman nurinkurista ja varsinkin rahanansaintikeinot eivät mene ihan normi duuniluukkuun, onhan kyseessä pohjimmiltaan puhdasverinen rikossimulaattori. Joten en itsekkään tätä näytä perheen pienimmille. Mutta täysissä järjen voimissa olevalle aikuiselle tuskin tästä on mitään haittaa.

Pelin tarina alkaa ryöstökeikan yhteydessä petetyksi tulemisella ja seuraavassa hetkessä ollaankin matkalla vankilaan. Vankienkuljetusauto kumminkin kaapataan ja sankarimme pääsee siinä sivussa livahtamaan kaupungin kaduille. Valkoinen pojumme onkin ensi alkuun rahaton ja vailla päämäärää. Tästä eteenpäin itse tarinatehtävät vievät juonta eteenpäin ja vastaan tulee alamaailman kelmien kerho koko kirjossaan. Osa tehtäviä antavista tyypeistä on todella mielenkiintoisia tapauksia ja kehenkään heistä ei voi loppujenlopuksi luottaa. Loppua kohti pelissä tuntuukin löytyvän joka kulman takaa vihollinen joka ampuu heti kun näkee ohjastettavamme. Hahmoista puheen ollen ohkaisin on mykkä pelisankarimme joka on vain toimintaa ilman persoonaa. Se onkin juonen kannalta se pahin puute, jonka myös kivitähden tekijätiimi on myöntänyt.

Vanhaksi peliksi kaupunki on laaja ja yksityiskohtienkin määrä on silmiin pistävä. Lisäksi juonitehtävien ohessa ja niiden ulkopuolella kaupunkia voi vapaasti tutkia ja aina löytyy jotakin tekemistä seuraavan nurkan takaa. Rahan ansaintia harrastetaan pääasiassa rötöstelemällä, mutta voi tässä toki myös suharoida taksilla, sammuttaa tulipaloja, leikkiä poliisia ja ambulanssikuskia. Jos pelin haluaa läpäistä 100% on syytä myös tehdä kaikki edellä mainitut sivutethtävät. Sataan prossaan vaaditaan myös stunttihyppyjä, piilotettujen pakettian etsintää, tappotehtäviä, maastoajeluja ja puhelinkioskitehtäviä eri jengeiltä.

Pelissä voi nimensä mukaisesti varastaa minkä tahansa kulkupelin ja niitä löytyy joka lähtöön. On urheiluautoa, taksia, rekkaa, kyttämobiilia, veneitä, lentokonetta ja jopa tankki. Itselle mieleisin oli diablo stallion, aito jenkki remmiahtimella. Aseistusta on kans saatavilla joka tarpeeseen, kunhan vain muistaa että kadulla ammuskellessa saa äkkiä peräänsä hyvin agressiivisen virkavalla. Tuntuikin oikeasti siltä että polliisi ei ole se paras ihmisen ystävä, ja muutaman kerran suustani kirposi sanat "vitun kyttä".

Kulkuneuvojen radiosta tulee hyvää ja peliin henkeen sopivaa musiikkia ja juontopätkiä joissa on hyvinkin voimakasta yhteiskuntakritiikkiä havaittavissa. Kaupungin äänimaailma kuulostaa hyvin realistiselta ja se on esimerkillinen jopa nykypeleihin verrattuna. Tosin uudemmissa osissa laatu on vielä tätäkin parempaa. Jo mainitsemassani kaupungissa riittää kokoa ja ihmeteltävää, tosin tietenkin jo ties kuinka monta kertaa tämän läpi pelanneena hiekkalaatikko on pienentynyt ja olen nähnyt muutaman isommankin hiekkiksen vuosien varrella. Kaupungin ihmiset vaeltavat kaduilla, jengit sotivat keskenään ja autoiliat kiitävät teillä. Kokonnaisuus on eläväinen ja yllättävän todellinen, voitte vain kuvitella miltä tuntui ensimmäistä kertaa sukeltaa tämän pelin maailmaan kun se vieläkin aiheuttaa säväreitä ja hienoista ihmetystä.

En löydä tästä mitään muuta napinaa ko se päähahmon mykkyys, hieman jäykähkö ohjaustuntuma joka korostuu taitoa vaativissa hypyissä ja tulitaisteluissa. Autolla kaahatessa ei tuota jäykkyyttä esiinny. Viimeisen kaupunginosan ohuehko tehtävärakenne ei oikein istu peliin. Tuntuu vähän siltä että se on vain mallinnettu mukaan, eikä sille ole löydetty erityistä käyttöä. Sääli sillä ympäristö itsessää on yhtä laadukas kuin muutkin osat kaupunkia.

Jokaisen pelejä pelaavan täysiikäisen ja täysijärkisen yleisivistävä teos joka on nähtävä. Myös myöhemmät ja ne ensimmäiset osat kuuluvat tosipelaajan tiedon piiriin.

Arvosana:
8,5 (asteikolla 1-10)

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

I'm writing this in English, because I will be crossposting my Dream Diary entries to Tumblr. First I intended to post only there, but because it's complicated to answer to any replies there, I decided to post here, too. So, to my Galleria followers: you may like/reblog/comment these DD posts on http://sazsan.tumblr.com/ as well, but here I will also be able to answer back to you. ;)

I decided to start a Dream Diary, because I see such vivid dreams almost every night. xD Therefore, I thought, "What the hell, lets share this (awesomeness) weirdness with the whole world!" As a sidenote, if I see a movie in the future that I recognize strangely familiar, I will know it was based on my dreams and I will sue your pants off~ But now, to the dream:

I dreamed a lot of stuff, as usual, but the one scene I remember, was where I was driving with my car on an icy mountain road, when I suddenly noticed I was almost out of gas. Luckily, I soon came by a gas station. I was also feeling a bit hungry, so I decided to buy something to eat as well. The store was fairly small, but as I stepped inside, I was amazed that they had a huge selection of candy. For example, there was a whole shelf for suckers only.

I had a real hard time selecting which flavor I would choose, because I didn't have a lot of money. Finally, I decided on a Strawberry cream Chupa Chups and a licorice bar. I almost forgot to pay for the licorice, but remembered at the last moment. Afterwards I cursed this, because the total sum of these two purchases was 8.20€ (10.41$) - and the lollipop cost only 0.20€ (0.25$)... I mean, what the hell? 8€ (10.16$) for one, little licorice bar? Robbery!

So, after I got out of the store, I did a little "FFFUUU dance" at the parking lot, which was, of course, witnessed by some teenagers who began sniggering at me. Because this clearly wasn't enough, I noticed that some mofo had stolen my car. At this point I was so angry I was just calm, and decided to steal one of the annoying teens' bike, because hey, eye for an eye, and whatnot. That is how I began my chase after the car thief: with a bike in the backwoods.

When I woke up, my first thought was: "Man, this clearly wasn't my night."

Viime aikoina ei ole tullut kovinkaan paljona loistavia pelikokemuksia eteen, mutta tässä tulee yksi joka nousee melko korkealle. Sanotaan, että "ihan ok"-tasolle.

"Ihan ok" saattaa kuulostaa mitäänsanomattomalta, mutta tässä pelisarjassa se on aika korkealla kuitenkin. GTA 4 on edeltäjiinsä nähden suuri harppaus teknisesti eteenpäin. Fysiikka toimii tyylikkäästi, ihmiset myös, räiskinnässä on yllättävän paljon potkua ja realismia on tavoteltu rankasti. Aiemmista peleistä tuttuja virheitä on myös paikattu eikä poliisit ilmesty aina niin tyhjästä selän taakse kuin aiemmin vaikka erikoisia johtopäätöksiä he silti tekevät. Kaahailu ja vapaa rellestäminen on hauskaa hetken aikaa ja pelissä riittää myös "offtopic" tehtäviä paljon. Peli sijoittuu nykyaikaan, joten kännykkä ja internet tuovat peliin aivan uuden ulottuvuuden sekä päänvaivaa. Koomista on se, että näiden laitteiden mukaantulo aiheuttaa väkisinkin sellaisen fiiliksen, että "ennen kaikki oli niin paljon yksinkertaisempaa". Itse en pelin aikana pahemmin soitellu kavereille, käyny ryyppäämässä, pelaamassa baaripelejä, ottanut kuvia kännykkäkameralla tai surffannut netissä. Ihan mielenkiinnolla odotan, että voiko seuraavassa GTA:ssa mennä nettikahvilaan pelaamaan jotain vanhaa GTA:ta. "Yo dawg!"

Peli sijoittuu Liberty Cityyn ja tästä se "ihan ok" selittäminen sitten alkaa. Yksinkertaisesti kaupunki on tappavan tylsä eikä tarinan alkupuolella olleet tiesulut auetessaan paljastaneet mitään muuta kuin samaa harmaata katua ilman mitään persoonallisuutta. Peli on grafiikoiltaankin hyvin "harmaa" realismin tavoittelun vuoksi, mutta se ei ole tässä tapauksessa se suurin miinus. Suurin miinus, joka pudottaa GTA 4:n ohi San Andreaksen ja ehkä Vice Cityn on se, että pelistä on karsittu huumori. Draamaa, surua, menetystä ja kostamista pelissä riittää. Realismin tavoittelu on mennyt tässä liian pitkälle eikä peli jaksanut kiinnostaa puoliksikaan niin paljon kuin San Andreas, joka on edelleen se monipuolisuuskuningas. GTA 4:n tehtävät ovat realistisia salamurhia, mafiosojen juoksupoikana toimimista ja muuta ajelua paikasta A pisteeseen F. Kun muistelee San Andreaksen tehtäviä, joissa hallituksen mystinen tyyppi käskee CJ:n varastamaan hävittäjän lentotukialukselta, pilviveikko haluaa farmilleen leikkuupuimurin ja myöhemmin vielä tunkeutua armeijan salaiseen tukikohtaan, ovat nämä GTA 4:n tehtävät pelkkää löysää ripaskaa.

Pelin päähenkilö Nico Bellic oli myös pienoinen pettymys. Ryssä-teema pelin alussa alkoi pian ahdistaa omalla "harmaudellaan" kaiken muun lisäksi ja kun ensimmäiseen kunnon vaatekauppaan pääseminenkin kesti hetken niin alkoi Nicon ulkonäkökin vituttaa. GTA 4 on kokonaisuudessaan San Andreakseen verrattuna hyvin riisuttu versio. Ajoneuvoja on vähemmän (erityisesti lentäviä ei ole kuin helikopteri), pelaajalla on paljon vähemmän henkilökohtaista tekemistä (puvustus, kampaus, ruokavalio, urheilu jne.) Pelasin PC version, joten en voi antaa täyttä 10 pistettä edes grafiikoille, sillä käännös on tehty helvetin huonosti Playstation versiosta. Tämä on ainoa peli, jossa tulee jokaisella PC-pelaajalla laitevaatimukset vastaan. Näytönohjain laulaa hoosiannaa vaikka ruudulla ei tapahdu yhtikäs mitään. Olen kuitenkin nähnyt pleikkariversion ja se näyttää hyvältä. Välivideoiden automatisoidut kamerakulmat myös bugaavat todella usein eikä kuvassa välttämättä näy kuin puolikas naama, olkapää tai sitten kuva rajautuu jotenkin muuten omituisesti tyhjään huoneeseen tai pitkin seiniä.

Kaikesta yllä mainitusta huolimatta GTA 4 ei ole huono peli. Se vain on harmaampi, huumorittomampi, realistisempi ja visuaalisesti upeampi kuin edeltäjänsä. GTA pelisarja on pyorinyt jo pitkään samoilla kulmilla ja odotankin ihan mielenkiinnolla tulevaa. Tällä grafiikalla näkisin ihan mielelläni, miltä San Andreas näyttää, mutta voihan olla että Rockstarin studioilta on tulossa jotain aivan uutta.

http://pelaajalehti.com/2008/09/03/11-vuotias-tytto-pelasti-perheensa-kolaroidusta-autosta-gtan-avulla/

BALLAD OF GAY TONY VAI THE LOST AND DAMNDED?!?!?!?

nähtii sininkaa eilen ihan UNELMA-AUTO!!!

sellai kiva lotus<3

--> tollane ku tos kuvas.










ps. oon paras, pelattii grand theft autoo...
sit peruutin/ajoin vahingos yhen, no kaks...okei neljä kertaa meree ja kaikkee sellast kivaa=D

et tervetuloo mun kyytii.

Grand Theft Auto - Vice City. Yksi pitkäikäisimpiä pelejä joita on tullut pelattua. Tämä on viihdyttänyt minua jo useamman vuoden, aina muutaman päivän tai -kuukauden puuskissa.

En hirveästi arvostanut itse tehtäviä ja juonenkehitystä, vaikka kieltämättä oli ihan kiva tuntea vähä vähältä rakentavansa rikollista imperiumia. Enimmäkseen tehtävät olivat kuitenkin vain välttämätön paha, enkä häpeä myöntää käyttäneeni huijauskoodeja aina kun vähänkin meni hermo.

Vapaus on aina ollut minulle tärkein piirre GTA peleissä. Rakastan kun saan rauhassa riehua, varastaa minkä tahansa eteen tulevan auton, järjestää verilöylyn ostoskeskuksessa, paeta vauhdikkkaasti virkavaltaa.. ja sitten kun ajojahti kyllästyttää, naputtelen koodin LEAVEMEALONE, ja jepsut unohtavat hetkessä hirvittävät tuhotyöni.

Huvin vuoksi myös suututan kaupungin jengejä. Lempikohteeni on Golfers-jengi, joka koostuu golffaavista mummoista ja papoista. Jahtaan heitä moottoripyörällä pitkin golf-kenttää ja lämmittelen heidän juoksevia takamuksiaan konepistoolilla.

Toisinaan kun on erityisen paha olo, paras keino purkaa stressiä on hypätä taisteluhelikopterin kyytiin ja pistää kaupunki remonttiin. On ihanaa lentää katujen yllä minigunit laulaen ja ohjukset lennellen, kun radiosta soi Nenan 99 Luftballons, tai Kim Wilden Kids In America!

Vice City on tosiaan miellyttävän vapaa, ja antaa pelaajan käyttää mielikuvitustaan huvittelukeinojen keksimisessä. Cheateista on kivasti apua silloin kun ei vain jaksa yrittää, mutta niistä saa irti myös ihan puhdasta viihdettä. Esim:
FIGHTFIGHTFIGHT - Tämä saa kansalaiset tappelemaan keskenään. Sinällään tylsää, mutta..
OURGODGIVENRIGHTTOBEARARMS - koodi antaa kaikille kansalaisille aseet. No nyt alkaa jytisemään. :D Maustetaan soppaa vielä seuraavalla
MIAMITRAFFIC - ja autoilijat muuttuvat melkein yhtä sekopäisiksi kuin minä. Jos haluan vähän haastetta, niin
NOBODYLIKESME - saa kaikki vihaamaan minua(entistä enemmän) Mikä aiheuttaa kiintoisia tilanteita kun kaikki ovat aseistettuja.

Entistä enemmän riemua tarjoilee CarEd niminen ohjelma, jolla saa muutettua pelin aujoneuvojen ominaisuuksia.
Kaikesta päätellen olen säädellyt jotain viime pelipuuskassani, enkä tyhmänä korjannut jälkiäni. Joidenkin autojen jousitus on nyt niin äärimmäisen herkkä, että ne kimpoavat asfaltista korkealle ilmaan ja räjähtävät.

Vice City toimii sillä tavalla, että autot ja muut objektit ilmestyvät pelimaailmaan heti kun pelaajan kuuluu nähdä ne. Eli pelimaailma elää vain pelaajan läsnäollessa. Tämä on vain järkevää konetehon säästämiseksi.
Eli siis tarkemmin selitettynä: Kun ajelen kaupungilla, muut autot ilmestyvät pelimaailmaan näköpiirini rajalla, ja katoavat sitten kun ovat poissa näkyvistä.
CarEditin kanssa osoittamani taidottomuuden takia tämä tarkoittaa nyt sitä, että vähän väliä jotkut vastaantulevista autoista posahtavat ilmaan lähestyessäni. Sopii hyvin muutenkin kieroon pelitunnelmaani.
Vielä hauskempaa! Minulla on eräässä autotallissa tämmöinen "viritetty" kaara. Sekään ei tietysti ole olemassa silloin kun tallin ovi on kiinni. Joten heti avattuani oven alkaa kuulumaan hirveä ryminä, ja tuo kaara poukkoilee pitkin tallia kunnes posahtaa. :)

Kuten kaikki tietävät, yleensä inhoan autojen virittelyä ja muuta amistelua. Mutta tämänkaltaisesta virittelystä minäkin pidän. Päätin säädellä vähän panssarivaunua, joka normaalisti on hidas etana. Nyt se kulkee hirvittävää vauhtia. Piristin kyytiä vielä GRIPISEVERYTHING-koodilla, joka parantaa renkaiden(telaketjujen) pitoa suorastaan naurettavuuksiin asti.
Säätelin myös vähän taisteluhelikopteria. Sitä en saa luokseni koodilla, vaan se kököttää omalla paikallaan pelimaailmassa. Lähdin matkaan viritetyllä tankillani.
Matkan varrella on paljon vettä, joten vääristin todellisuutta vielä SEAWAYS-koodilla, joka sallii ajoneuvojen(muidenkin kuin veneiden) kulkea vetten päällä.

Golf-kenttä oli matkan varrella, ja päätin moikata vanhoja tuttujani. Oli siinä varmaan ihmettelemistä kun tuhoton tankki syöksyy merestä ja rysähtää keskelle viheriötä.

Matka jatkuu kohti Ocean Beachia. Törmäilen huvikseni veneisiin.
Ajan täyttä vauhtia kohti rantaa, ja kymmenen tonnia painava kaunokaiseni lentää somassa kaaressa päin palmua, ja liukuu sitten pitkän matkaa jyräten muutaman jalankulkijan ja yhden poliisiauton. Jepsut eivät tuosta tietenkään innostu, mutta LEAVEMEALONE korjaa kaiken.

Vihdoinkin kopterin puikkoihin! Sainko mitään järjellistä aikaan säätelylläni? No enpä tainnut. Täytynee vielä syventyä tuohon editoriin.
Pysäköin kopterin (ylösalaisin) hotellini edustalle ja tallennan pelin. Oli mukavan vauhdikas yö.

mahtavia nää GTA2 pelin äänet ja radio kanavat <3