Yhtyeenä Type O Negative on ollut minulle - kuten monille muillekin faneille - paljon enemmän kuin musiikkia. Se on ollut loputon hämmästelyn, ihailun ja inspiraation kohde. Sitä kuunnellessa on löytänyt etsittyä rauhaa ja intoa. Se on tarjonnut lojaalin ystävän, joka on antanut lohtua ja turvaa.
En ikinä kyllästy Peterin monipuoliseen ääneen ja aksenttiin, basson omalaatuiseen, säröntäyteiseen saundiin ja kitarariffeihin, joista löytää nerokkaasti otettuja vaikutteita niin Beatlesilta kuin Black Sabbathiltakin, puhumattakaan musiikin kauniin pimeästä sävystä ja ajatuksia herättävistä sanoituksista. Menen rikki joka kerta kun muistan, että matka tämä on nyt loppunut - lisää ei ole odotettavissa. Kukaan ei tule enää tekemään samanlaista, mahtavaa musiikkia. Yksi suurimmista haaveistani, niistä asioista joita halusin elämäni aikana toteuttaa oli vain päästä näkemään tämä legenda aitona edessäni - nyt siihen ei ole enää mahdollisuutta.
Type O Negativen faniyhteisö on tällä hetkellä osoittanut lojaaliutensa ja yhtenäisyytensä - Peterin kuolemasta koitunut suru on koskettanut meitä kaikkia. Seurauksena on ollut suuri keskustelutulva, kun fanit hakivat toisistaan lohtua. Kovinkaan moni muu bändi ei onnistuisi luomaan tällaista faniyhteisöä - Type O:n yhtyeelle fanit ovat olleet ikäänkuin yksi bändinjäsen.
Peter Steele on täydellinen esimerkki miehestä, jolle musiikki todellakin oli elämä. Hän antoi elämänsä aikana faneilleen kaikkensa - musiikkinsa ja mielipiteensä, rehellisyytensä ja sydämensä. Me fanit vastasimme lojaaliudella ja rakkaudella.
"You never know who's gonna go next. Hope it's me, heh." Tämä mies laittaa pikkutakin ylleen viimeisen kerran. Ainakin Peter pääsi pois tästä kirotusta maailmasta ennen meitä.
Muistan sinua ikuisesti arvostaen ja kiittäen. Legenda on poissa - samoin pala minusta. Farewell, brother.
