Champagne glass of blood and wine
On chocolate hearts alone I dine
Candles weeping waxing tears
Ten for roses each one a year - disappear
Arrows fester in my heart
Each memory another dart
Love and death both colored red
Showing my past, the dream is dead
The dream is dead
Another lonely Valentine's Day
I can't believe that things turned
out this way
And though I hate to see you go I know it must be so
Another lonely Valentine's Day
Nobody will break your fall
All for none, yeah, none for all
Nothing's so cruel as the truth
Join the Festival of Fools
Nobody will break your fall
All for none, yeah, none for all
Nothing's so cruel as the truth
Join the festival of Fools
Another lonely Valentine's Day
I can't believe that things turned
out this way
And though I hate to see you go
I know it must be so
Another lonely Valentine's Day
Toivoin tämän olevan pilaa, mutta kyllä sen aavisti. Peter Steele, Type O Negativen sielu ja mies, joka seisoi yhtyeen luovan voiman takana, kuoli yöllä 14.4.2010 sydänkohtaukseen 48 vuoden iässä. Vaikka olenkin ehtinyt olemaan bändin fani vasta muutaman vuoden, olen sitäkin uskollisempi - tämä oli se bändi, jonka jälkeen en enää osannut laittaa suosikkejani järjestykseen. On mahdotonta löytää sanoja tällaiseen tilanteeseen, koska en voi kertakaikkiaan tajuta, että Peter on lopullisesti poissa. Yritän nyt joka tapauksessa lausua muutaman sanan kuvaamaan kauhunsekaisia tuntemuksiani.
Yhtyeenä Type O Negative on ollut minulle - kuten monille muillekin faneille - paljon enemmän kuin musiikkia. Se on ollut loputon hämmästelyn, ihailun ja inspiraation kohde. Sitä kuunnellessa on löytänyt etsittyä rauhaa ja intoa. Se on tarjonnut lojaalin ystävän, joka on antanut lohtua ja turvaa.
En ikinä kyllästy Peterin monipuoliseen ääneen ja aksenttiin, basson omalaatuiseen, säröntäyteiseen saundiin ja kitarariffeihin, joista löytää nerokkaasti otettuja vaikutteita niin Beatlesilta kuin Black Sabbathiltakin, puhumattakaan musiikin kauniin pimeästä sävystä ja ajatuksia herättävistä sanoituksista. Menen rikki joka kerta kun muistan, että matka tämä on nyt loppunut - lisää ei ole odotettavissa. Kukaan ei tule enää tekemään samanlaista, mahtavaa musiikkia. Yksi suurimmista haaveistani, niistä asioista joita halusin elämäni aikana toteuttaa oli vain päästä näkemään tämä legenda aitona edessäni - nyt siihen ei ole enää mahdollisuutta.
Type O Negativen faniyhteisö on tällä hetkellä osoittanut lojaaliutensa ja yhtenäisyytensä - Peterin kuolemasta koitunut suru on koskettanut meitä kaikkia. Seurauksena on ollut suuri keskustelutulva, kun fanit hakivat toisistaan lohtua. Kovinkaan moni muu bändi ei onnistuisi luomaan tällaista faniyhteisöä - Type O:n yhtyeelle fanit ovat olleet ikäänkuin yksi bändinjäsen.
Peter Steele on täydellinen esimerkki miehestä, jolle musiikki todellakin oli elämä. Hän antoi elämänsä aikana faneilleen kaikkensa - musiikkinsa ja mielipiteensä, rehellisyytensä ja sydämensä. Me fanit vastasimme lojaaliudella ja rakkaudella.
"You never know who's gonna go next. Hope it's me, heh." Tämä mies laittaa pikkutakin ylleen viimeisen kerran. Ainakin Peter pääsi pois tästä kirotusta maailmasta ennen meitä.
Muistan sinua ikuisesti arvostaen ja kiittäen. Legenda on poissa - samoin pala minusta. Farewell, brother.
Peter Steele, Type O Negativen vokalisti ja basisti kuoli 48 vuotiaana sydänsairauteen.
Type O Negative on ollut suosikkipändini vuodesta 1997 (October Rust) aina vuoteen 2007, jonka jälkeen en ole osannut laittaa suosikkejani enää järjestykseen. Metallica vei minut oikealle tielle, mutta Type O Negative antoi minulle sielun. En ikinä uskonut että pändin menettäminen voisi iskeä näin, mutta lopulta Type O Negative oli vähän enemmän kun vaan pändi.
Elämän varrelle on mahtunut paljon muistoja jotka liittyvät ko. pändiin. Muistan kun laitoin exälle soimaan Too Late: Frozenin (kun ei viesti tuntunut menevän perille). Jokainen sana sopi siihen tilanteeseen, siihen suhteeseen. Joka joulu soi Red Water. Love You to Death on kappale johon liittyy paljon hyviä muistoja nykyisestä suhteestani. Muistan kun olin armeijassa (I/99) ja sain käsiini World Coming Down-albumin. Luukutin sitä tuvassa niin paljon että tupakaveritkin muisti sanat ulkoa :) On myös paljon muita muistoja Type O Negativen kappaleista, mutta niihin liittyy kaikkiin joku nainen, joku suhde. Joten ei niistä enempää. Ja niin... en edelleenkään pysty laulamaan Nettien alkua yhtä alhaalta kun Peter.
Tämä pändi on osa minua, osa muistojani, osa elämääni. Ja tulee aina olemaan. Tämä on antanut minulle paljon, ja auttanut minua paljon.
Well i loved my aunt
but she died
And my uncle Lou,
Then he died
I'm searching for
something which can't
be found, but i'm hoping
I still dream of dad
though he died
Everything dies
My ma's so sick,
she might die
Though my girls quite fit,
she will die
Still looking for someone
who was around,
barely coping
Now i hate myself,
wish i'd die
Everything dies
No, why? Oh God I miss you
No, why? Oh God I miss you
I really miss you