Koko reissu... Ei voi muuta sanoa, kuin että yksi parhaimpia reissuja mitä on tullut tehtyä tämän porukan kanssa. Paljoa tuli opittua uutta itsestä sekä ryhmästä ja erinäisiä taitoja kertyi lisää. Meiän porukasta sai joka päivä olla ylpeämpi kuin ikinä tähän mennessä on tullut oltua - joka iltapiiri sen taisin mainitakin. Ainakin sanoin olevani ylpeä.
Tulihan tuota yli 60 kilometriä taivallettua auringonpaisteessa, tuulessa, sateessa, kovemmassa tuulessa ja tiheässä sumussa. Kuten arvata saattoi, kaaduin sitten vasta viimeisenä vaellusiltana :D Porukka oli kyllä taas paras! "Hei, kaikki äkkiä, keräännytään Hennan ympärille!" "Sattuuko? Mihin sattuu? Sattuu? Koskeeko?" "PITÄÄ AMPUTOIDA! Kumpi jalka?" "Oikea nilkka kuulemma 'puolimuljahti'." "Oikea? Ei oteta riskiä, amputoidaan molemmat jalat!" "AAA, TYÖ AHISTATTE MINNUU! KAUEMMAS!" "Mehän vaan autetaan sinnuu!" Sitten meillä oli myös maailman kovimman tuulen keskellä paras leikkipiiri :D Stadin dösäpysäkkiä ilman piiristä lähtemistä; eli karjutaan vaan kun katseet kohtasivat. Sitten lauleltiin Piippolan vaaria ja Zorro zetalla alias Rasmus keksi leikin "Kuka potkii eniten tuota kiveä!". Nauroin itku silmässä sille, kun huomasin miten hyvin meidän porukka lähti siihenkin leikkiin mukaan.
Jos jotain jäi ikävä, niin kaikkea ja kaikkia.
