Kohukauhutar Johanna Tukiaisen nuorempi sisko Julia Tukiainen löytyi kuolleena kotoaan viime joulukuussa. Tapaukseen ei epäillä liittyvän rikosta, vaan tiettävästi Jullen kuolema liittyy hänen sairastamaansa tyypin 1 diabetekseen, joka oli pahentunut syksyn aikana. Vakava diabetes yhdistettynä alkoholismiin ei ollut terveydelle hyväksi. Siirappinen glamour ja sokerjtaati eivät nähtävästi matchaa yhteen kovinkaan hyvin.
Maailma tulee muistamaan Julian. Noh, ainakin hänen siskonsa, vähintään. Miksei Jullelle ole tehty omaa Wikipedia-artikkelia?
Koska olen sivunnut kirjoituksissani vuosien varrella Tukiaisia usein (viime vuonna muun muassa ehdotin Johannaa seuraavan vuoden Euroviisu-ehdokkaaksi ja järjestin penkkarikysymysteni pohjalta kootun Tuksu-tietovisan), koen tämänkin aiheen nostamisen tärkeäksi. Vaikka tämän kirjoituksen alussa heitinkin pientä läppää, kuolema (myös glamour sellainen) on vakava asia.
Suhteeni Tukiaisiin – tai no, Tukiaiseen, jäljellä on enää Johanna – ai niin, Jasmine lisäksi, mutta hei, se on ihan nobody – on varsin ristiriitainen. En tiedä, pitäisikö itsepetoksessa elävää ja ulkonäöstään liikoja luulevaa naikkosta vihata vai rakastaa. Voiko Tuksun kaltaiseen ilmiöön suhtautua vakavasti vai ainoastaan nauraen? Jollain tasolla olen vuosien varrella jopa tykästynyt Tukiais-siskoksiin: heidän elämänsä kaikessa kaoottisuudessaan on ollut minulle jonkinasteista viihdettä. Huonot biisit, henkimaailmaa koskevat selitykset, mauttomat tanssiesitykset... Ne kaikki ovat aiheuttaneet sääliä ja joskus jopa tuntuneet hieman ikäviltäkin, mutta valehtelisin, ellen myöntäisi sitä tosiasiaa, että mitä useimmiten ne ovat nostaneet myös hymyn huulelleni. Heitä kohtaan voi tuntea jopa sympatiaa.
Jollain tasolla olen aina ajatellut, että tämä viihde olisi kuitenkin koska tahansa siskosten lopetettavissa. Olen monesti ajatellut, että joskus niin tulee vielä tapahtumaan. Itse asiassa uskoin aina, että nimenomaan Julia olisi se, joka selviää. Uskoin aina, että Julia olisi heistä kahdesta se, joka pääsisi pois glamouroravanpyörästä, pois loputtomien bileiden ja itsensä nolaamisten noidankehästä. Johanna ehkä romahtaisi lopullisesti, tulisi murhatuksi, sekoaisi aiempaakin pahemmin tai mitä tahansa mitä luovinkaan mainosalaa opiskeleva hipsteri pystyisi ikinä keksimään, mutta uskoin joulukuun seitsemänteentoista päivään asti, että Julia olisi se, joka selviäisi. Hän kävelisi pois tilanteesta voittajana.
Nyt Julia on kuollut. Ehkä hän silti on jollain tasolla voittaja: mahdollisesti ensimmäistä kertaa hänet otetaan vakavasti. Ehkä hän lähti ajoissa, ennen kuin hänen isosiskonsa tarina etenee vielä surullisempaan suuntaan.
"Tässä on mun taulu, minun maalaama tauluni. Siinä lukee että 'HYPPÄÄ, OTAN SINUT KIINNI'."
Lepää rauhassa Julle. <3
// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/01/rest-in-peace-julia-tukiainen.html