IRC-Galleria

Ilman sua on täällä päivät pidempiä
yöt on kylmempiä ja paljon pimeempiä
Mä kahlaan läpi yön tyhjyyden meressä
sä oot taakse jääny mutta mitä on edessä
Sä teit must vahvan nyt teet musta heikon
yksin sohval vedän päälleni peiton
Kylmä ku kivi, ei tunnu enää miltään
vaik mä koitan kyynel ei nouse silmään
Miks tän piti kaatuu, just tän jutun
mä luotin enemmän meihin ku mitä luotan muhun
Sun tuoksu kummittelee mun tyynyn päällä
toivon niin et sä oisit voinu jäädä
Tyhjyyden keskel ikävöin sua aamulla
mä ikävöin sun hiuksia mun naamalla
Ikävöin sitä mitä meillä oli ennen
ikävöin sitä miten maistuit tupakalle

Kaipaatsä koskaan vielä niitä aikoja
kun avasit mulle pullon sun hampailla
Istuttiin kahestaa ulkon monta tuntii
vaan me kaks, yhes monta tuntii
Muistatsä ku tekstasin keskel yötä
muistatsä ku olit ekaa kertaa meillä yötä
Nyt on sanat syöty ja ylpeys on nielty
kaikki mitä meillä oli on pois viety
Et pysty mua enää murtaan pidän siitä huolen
jatkan matkaani täällä pimeällä puolel
Tiedän et se vaivaa sua tiedän et se painaa sua
et syväl sisimmässäs sä vielä kaipaat mua
Hassui juttui viime kesäst on jo kauan aikaa
silti en oo pystyny muistoasi hautaan
Ikävöin sitä tyttöö joka olit ennen
ikävöin sitä miten maistuit tupakalle

Nyt vihdoin pitkän vuoden jälkeen
mun sydän alkaa tuntuu ehjältä jälleen
En ois uskonu et meille kävis näin
nyt on aika meiän siirtyy eteenpäin
Rakkaus ei oo mua varten nyt mä uskon sen
vaik se sattuu mä tiedän että mä kestän sen
Tunteet pois päältä kylmempi ku koskaan
mietin meneekö tää edes ohi koskaan
Mä en tiedä uskon että aika näyttää
ehkä vielä joku jättämäsi aukon täyttää
En ikävöi sua enää niinkuin ennen
enkä sitä miten maistuit tupakalle

Mul on ikävä sua jo
vaikka äsken tavattiin

Avaan aamul silmät
vihaan yksin himast herätä
ei jaksa itteeni taas
sängyst ylös kerätä
mun ympärillä on pimeet
vaikka laitan valot päälle
en vielkään pysty sanoo ees nimeäsi ääneen
mä katon peiliin mut nää siel ketään
vedän lisää unilääkkeit ne ei auta ees enään
en jaksa mennä enään kouluun lensin kusestakin ulos
tääkö on onnellisen parisuhteen lopputulos
mulla ei ole vaan oo jaksamisen voimia
miks ees kuvittelin et muka vois juttu toimia
mä suljen silmät onks rakkaus kuollut
eiks meitä ollutkaan toisillemme luotu
mut niin ne sanoo sitä saa mitä tilaa
oli mun oma päätös mennä tää juttu pilaa
vaiks mä tosissani
koitan päästä irti
en voi sille mitään et iltasin mietin sua silti

Mul on ikävä sua jo
vaikka äsken tavattiin
jotain sisältäni kuuluu
kun sun kuvaas katselen

Kävelin yksin ulkoo miten en vois muistaa
kun mihin vaan mä meen kadut sun nimees kuiskaa
muistot kumittelee kokoajan sisäl pään
ja salaa toivon kokoajan et sut tääl nään
kyl se siit jaksan uskoa et mä pärjään
vaiks yksinäisyys mun arkea harmaaks värjää
päivät kulkee eikä silti mikään tunnu muuttuvan
ja joka päivän multa vaan lisää tuntuu puuttuvan
vielkin huono puhuu jäi sanottavaa liikaa
ne hiljenneet sanat mua päivä toisensa piinaa
mä olen sairas
mä olen sisältä tyhjä
kuukaudet kuluu eikä ikävä helpota yhtään
kun vaan sä oot onnellinen
ei mul oo muulle väliä
mä oon jo menettänyt kaiken
mitä ikinä voisin hävitä
ulkon paistaa aurinko mut
mun maailmas sataa
mun maailmas sataa niin kauan kunnes sä palaat

Ei mun kannata kai itkee
Mul on ikävä sua jo
vaikka äsken tavattiin
jotain sisältäni kuuluu
kun sun kuvaas katselin
olin yksinäinen ennen
nyt oon yksinäisempi
ikävöin sua usein ennen
ikävöin nyt enemmän