IRC-Galleria

Mul on ikävä sua jo
vaikka äsken tavattiin

Avaan aamul silmät
vihaan yksin himast herätä
ei jaksa itteeni taas
sängyst ylös kerätä
mun ympärillä on pimeet
vaikka laitan valot päälle
en vielkään pysty sanoo ees nimeäsi ääneen
mä katon peiliin mut nää siel ketään
vedän lisää unilääkkeit ne ei auta ees enään
en jaksa mennä enään kouluun lensin kusestakin ulos
tääkö on onnellisen parisuhteen lopputulos
mulla ei ole vaan oo jaksamisen voimia
miks ees kuvittelin et muka vois juttu toimia
mä suljen silmät onks rakkaus kuollut
eiks meitä ollutkaan toisillemme luotu
mut niin ne sanoo sitä saa mitä tilaa
oli mun oma päätös mennä tää juttu pilaa
vaiks mä tosissani
koitan päästä irti
en voi sille mitään et iltasin mietin sua silti

Mul on ikävä sua jo
vaikka äsken tavattiin
jotain sisältäni kuuluu
kun sun kuvaas katselen

Kävelin yksin ulkoo miten en vois muistaa
kun mihin vaan mä meen kadut sun nimees kuiskaa
muistot kumittelee kokoajan sisäl pään
ja salaa toivon kokoajan et sut tääl nään
kyl se siit jaksan uskoa et mä pärjään
vaiks yksinäisyys mun arkea harmaaks värjää
päivät kulkee eikä silti mikään tunnu muuttuvan
ja joka päivän multa vaan lisää tuntuu puuttuvan
vielkin huono puhuu jäi sanottavaa liikaa
ne hiljenneet sanat mua päivä toisensa piinaa
mä olen sairas
mä olen sisältä tyhjä
kuukaudet kuluu eikä ikävä helpota yhtään
kun vaan sä oot onnellinen
ei mul oo muulle väliä
mä oon jo menettänyt kaiken
mitä ikinä voisin hävitä
ulkon paistaa aurinko mut
mun maailmas sataa
mun maailmas sataa niin kauan kunnes sä palaat

Ei mun kannata kai itkee
Mul on ikävä sua jo
vaikka äsken tavattiin
jotain sisältäni kuuluu
kun sun kuvaas katselin
olin yksinäinen ennen
nyt oon yksinäisempi
ikävöin sua usein ennen
ikävöin nyt enemmän