IRC-Galleria

Maailmani hajosi kuukausi sitten aamulla puoli kuudelta. Onko siitä tosiaan jo niin kauan kun äiti soitti ja kertoi kaikesta kamalasta, jota en uskonut todeksi silloin, enkä oikein usko vieläkään?
Voiko mun oma pikkuveljeni olla jo ollut kuukauden poissa?
Eikö se oikeesti enää tuu?

Itkun sanotaan helpottavan.. Ja ajan.. No on kyllä totta joo, etten itke ihan niin koko ajan kuin kuukausi sitten, mutta onko siihen selityksenä aika, vaiko rauhoittavat lääkkeet, vaiko se että tuo ihanainen tyttäreni syntyi, ja toi edes jotain onnellista tähän maailmaan jälleen?

Tälläistä menetystä ei voi ymmärtää ennen kuin sen kokee, ja toivon totisesti ettei kukaan maailmassa joutuisi tälläistä kokemaan, se ei vaan ole oikein. Miksi huumeilla elämänsä pilaavat narkkarit saavat elää, kun hyvät ja nuoret ihmiset viedään luotamme aivan liian aikaisin, ja näin julmalla tavalla?

Viime yönä en nukkunut, vaikka olisi pitänyt rauhoittavan kanssa saada nukuttua, varsinkin kun väsykin painaa päälle kun pitää lasten kanssa jaksaa.. Mutta viime yö meni juuri siinä, miettiessä että tasan kuukausi sitten kaikki oli vielä hyvin. Ja vähän ennen kahta, tasan kuukausi sitten vielä ehtisin soittaa Valtsulle, sanoa että pysyy vaan kotona.. Ja kahden jälkeen, tasan kuukausi sitten, kaikki oli jo tapahtunut, mutta kukaan ei vielä tiennyt. Puoli kuuden aikaan olin jo kuulevinani puhelimen soivan, kuten tasan kuukausi sitten, ja kun se ei soinutkaan, luulin hetken, että kaikki on vieläkin ihan hyvin.

Koko yön elin kuvitelmissani, kuinka kaikki on mahtanut tapahtua, vaikka arvailu ja miettiminen ei sitä miksikään muutakaan, eikä tuo ketään takaisin, en vain saanut ajatuksiani kääntymäänkään vaikka yritin, yritin kovasti. Onneksi päivä alkoi, ja lapset vei huomion itseensä, olen niin kiitollinen niistä läheisistä jotka ovat jäljellä, huomaan kyllä että osaan arvostaa ihmissuhteita paljon enemmän, liian kipeästi opittu tämäkin asia, mutta on ainakin opittu.

Miks kaikki kaunis katoaa?
rakkaat viedään meiltä liian aikaisin
en rauhaa sielulleni saa
vaik sut sydänmeeni silloin hautasin

Miks kaikki kaunis katoaa?
ei muisto ystävyyden kuole milloinkaan
ei levottomat rauhaa saa
tänne etsimään jää toinen toisiaan

ikävoin ihan liikaa

En tuu ikinä, unohtamaan, tai pystymään käsittää, että et tuu takas Valtsu rakas. Ikävä on ihan mieletön, suru ihan suunnaton, kaipuu täysin ymmärtämätön.
Odotan yhä näkeväni hymysi, kuulevani äänesi, halaavani sinua yhä uudelleen.

Mun oma ihana pieni pikkuveli<3

Tiedän, että olet siellä jossain, sinulla on kaikki hyvin. Mutta en voi silti muuta kuin toivoa, että tulet takaisin luokseni, on niin paljon vielä koettavaa. Tunnen sydämessäni, että olet koko ajan lähelläni, ja että tiedät, kuinka paljon rakastan sinua, kuinka tärkeä olet. Pysy tässä lähelläni, olet mukanani joka hetkessä, kaikkialla minne meen, kaikessa mitä teen.

Tuskaa ei ikinä poista mikään, mutta tuskaakin vahvempi on rakkaus, ja Valtsu, sitä riittää maailman ympäri ja takaisin. Muistan kun aina mieteit, että rakastaakohan sua oikeesti kukaan, ja katso nyt rakas Valtsu, niinkuin mä silloinkin sulle sanoin, me kaikki rakastetaan sua. Ihan valtavasti.

En pysty uskoo todeks..

Vaik kaikki muu mun onnistuiskin ehkä unohtaa
Mä sua muistoistani pois en saa
Vaik arkisina päivät jatkavatkin kulkuaan
Mä sua muistoistani pois en saa


EN VOI USKOO ETTÄ TÄÄ ON TOTTA !
IKÄVÄ ON NIIN SUURI !

levätkää rauhas mun rakkaat !
mä en tuu koskaan unohtamaan teitä !
en ikinä !
tää tuska ei helpota yhtään, rakastan teit molempii tosi paljo !
jäätte ikuisesti mun mielee !

Kiitos tästä lyhyestä, mutta hauskasta ajasta.

Olet aina muistoissani

</3