IRC-Galleria

Olen äänifiili. En tiedä onko tuolle olemassa oikeaa tieteellistä nimitystä, mutta pitäisi olla. Saan valtavaa, toisinaan jopa seksuaalista mielihyvää persoonallisten ja voimakkaiden ihmisäänten kuulemisesta. Blacklist on lempisarjojani pääasiassa James Spaderin upeam mörinän takia. Jatkoin jopa umpitylsän The Officen katsomista kun hän oli siinä yhden kauden ajan. Muutenkin hienosti kirjoitetussa Deep Space Ninessa minua viehätti kaikista eniten Avery Brooksin sielukkaat puheet ja intohimoiset karjumiset, puhumattakaan muista törkeän upeista äänistä. Lääh.

Tässä jää mainitsematta miljoona esimerkkiä, etenkin musiikin puolelta, mutta tein jo ensimmäisen pointtini selväksi. Jos joku jaksoi klikkailla kaikki linkit, yksi asia saattoi tulla selväksi: kaikki esimerkit ovat miehiä. Se on hyvin valitettavaa. Monilla naisnäyttelijöillä ja -laulajilla on jumalattoman upea ääni, mutta he ovat vahvasti aliedustettuina, keskimäärin sitä enemmän mitä valtavirtaisemmasta teoksesta on kyse. Tähän on luultavasti monia syitä ja epäilemättä ne kaikki syyt ovat äärimmäisen typeriä. Voisin vaahdota niistä erikseen joskus, mutta se ei ole tällä kertaa pointti.

Minun oikeastaan piti vaahdota disneystä, mutta yksi ajatus tuo aina mieleen toisen ja en ole hyvä tiivistämään ajatuksiani järkevästi, joten hyppään suoraan seuraavaan.

Törmäsin nimittäin kahteen järjettömän upeaan disney-coveriin kahdesta kaikkien aikojen parhaasta pahislaulusta:





Ja huomasin että ne toimivat helvetin paljon paremmin naisen laulamina. Varsinkin tuo be prepared aiheutti tuntemuksia joita en oikeastaan kehtaa kuvailla jotta en järkyttäisi herkempien lukijoiden mieltä. Alkuperäisetkin kappaleet aiheuttivat samanlaisia tuntemuksia, mutta lievempinä.

Eikä ole ensimmäinen kerta kun haaveilen disney-leffoista jossa kaikki sukupuoliroolit olisi käännetty ympäri. Ne muuttuisivat niin monin tavoin hienommiksi.

Samaa on oikeastaan kiva ajatella melkein minkä tahansa leffan kohdalla. Tulos olisi aina vähintäänkin virkistävä, sen verran ummehtuneesti hollywood on jumittunut rooleihinsa. Eikä vain se, vaan oikeastan kaikki fiktio. Jopa fantasia, joka määritelmällisesti voi olla ihan mitä tahansa, toistaa useimmiten samoja vanhoja kuvioita. (tähän sivuun pitää muuten jälleen kerran mainostaa Tulen tyttäriä, jossa rooleja ei ole niinkään käännetty, ne on vain hylätty kokonaan. Ja se on muutenkin järjettömän hieno teos.)

Harmi että keskittymiskykyni on niin heikko. Piti oikeastaan vain mainostaa noita disney-covereita, mutta tässä tul sivuttua kaikkea mielenkiintoista josta pitäisi kirjoittaa enemmänkin, paitsi että tiedän etten kuitenkaan kirjoita, kun en pysty pysymään samassa ajatuksessa muutamaa minuuttia kauempaa. (tähän meni kyllä vitu pitkä aika linkkejä etsiessä, joten klikkailkaa nyt edes muutamaa.)

Sukupuolet. Mies ja nainen. Maskuliini ja feminiini. Mars ja Venus. Romeo ja Julia. Sukupuolet ovat olleet tärkeä osa ihmistä kauan. Jo ensimmäisissä yhteisöissä johtajaksi nousi poikkeuksetta vahva ja suojeleva mieshenkilö. Naisilla ei ollut paljon muuta asemaa kuin vauvojen poksautteleminen maailmaan ja työnteko. Yksinkertaisesti keskimäärin heikompi fyysinen kunto pakotti naiset alistumaan. Tätä jatkuu muutaman aikakauden ajan, maskuliinisen propagandan saattelemana, kunnes saavutaan nykypäivään.

Tutkimusten valossa nainen ja mies ovat ajattelultaan suunnilleen samantasoisia. Useimmat miehet ajattelevat eri tavalla kuin naiset, mutta ero ei ole niin suuri etteikö yksilö voisi sitä ylittää. Itse esimerkiksi koen olevani jonkin verran enemmän feminiinen henkilö miehen ruumiissa. Selitän tästä lisää kohta.

Transsukupuolisuus on mielenkiintoinen tila, jossa henkilö kokee olevansa henkisesti vastakkaista sukupuolta kuin mitä hänen biologiansa hänestä kertoo. Varmastikin suurin ongelma, josta transsukupuoliset kärsivät, on kohtelu, jota he sukupuolensa takia saavat. Se ei osu yksiin heidän persoonallisuutensa kanssa, vaan keskittyy vain biologiseen puoleensa.

Itse en ole transsukupuolinen. Koen vain olevani paljon feminiinisempi kuin keskivertomies. Olen kuitenkin biologisesti mies, eikä se itsessään minua haittaa juurikaan. Tuon asian kuitenkin esille edellisen kappaleen syyn takia. Monet pitävät minua stereotypisenä poikana vain ja ainoastaan kroppani takia, vaikka käyttäytymiseni kertoo aivan jotain muuta.

Pohjimmiltaan sukupuoliroolit ovat samanlaisia stereotypioita kuin kaikki muukin. Ongelmana on se, että ne yleistetään niin laajalle, että monet eivät pysty irrottautumaan stereotypian tuomista ajattelutavoista, vaikka ne olisivat kyseisessä tilanteessa täysin turhia ja jopa valheellisia. Jotkut kuvittelevat sukupuoliroolien olevan universaaleja totuuksia.

Onneksi ihmisten, erityisesti monien nuorten, ajattelumaailma alkaa tukea näkemystä androgyynimmästä maailmasta. Sukupuolistereotypioissa itsessään ei ole mitään vikaa kunhan ne muistetaan jättää pois tilanteista, joihin ne eivät sovi. Androgyynisessä ajattelutavassa tätä ongelmaa ei ole, koska siinä ihmisiä kohdellaan sen mukaan, keitä he ovat, ei sen mukaan, mitä sukupuolta he biologisesti edustavat.