IRC-Galleria

Quatermass

Quatermass

This is not a beak, my lovely child. It is a claw! For I am the finger!

Selaa blogimerkintöjä

Olen äänifiili. En tiedä onko tuolle olemassa oikeaa tieteellistä nimitystä, mutta pitäisi olla. Saan valtavaa, toisinaan jopa seksuaalista mielihyvää persoonallisten ja voimakkaiden ihmisäänten kuulemisesta. Blacklist on lempisarjojani pääasiassa James Spaderin upeam mörinän takia. Jatkoin jopa umpitylsän The Officen katsomista kun hän oli siinä yhden kauden ajan. Muutenkin hienosti kirjoitetussa Deep Space Ninessa minua viehätti kaikista eniten Avery Brooksin sielukkaat puheet ja intohimoiset karjumiset, puhumattakaan muista törkeän upeista äänistä. Lääh.

Tässä jää mainitsematta miljoona esimerkkiä, etenkin musiikin puolelta, mutta tein jo ensimmäisen pointtini selväksi. Jos joku jaksoi klikkailla kaikki linkit, yksi asia saattoi tulla selväksi: kaikki esimerkit ovat miehiä. Se on hyvin valitettavaa. Monilla naisnäyttelijöillä ja -laulajilla on jumalattoman upea ääni, mutta he ovat vahvasti aliedustettuina, keskimäärin sitä enemmän mitä valtavirtaisemmasta teoksesta on kyse. Tähän on luultavasti monia syitä ja epäilemättä ne kaikki syyt ovat äärimmäisen typeriä. Voisin vaahdota niistä erikseen joskus, mutta se ei ole tällä kertaa pointti.

Minun oikeastaan piti vaahdota disneystä, mutta yksi ajatus tuo aina mieleen toisen ja en ole hyvä tiivistämään ajatuksiani järkevästi, joten hyppään suoraan seuraavaan.

Törmäsin nimittäin kahteen järjettömän upeaan disney-coveriin kahdesta kaikkien aikojen parhaasta pahislaulusta:





Ja huomasin että ne toimivat helvetin paljon paremmin naisen laulamina. Varsinkin tuo be prepared aiheutti tuntemuksia joita en oikeastaan kehtaa kuvailla jotta en järkyttäisi herkempien lukijoiden mieltä. Alkuperäisetkin kappaleet aiheuttivat samanlaisia tuntemuksia, mutta lievempinä.

Eikä ole ensimmäinen kerta kun haaveilen disney-leffoista jossa kaikki sukupuoliroolit olisi käännetty ympäri. Ne muuttuisivat niin monin tavoin hienommiksi.

Samaa on oikeastaan kiva ajatella melkein minkä tahansa leffan kohdalla. Tulos olisi aina vähintäänkin virkistävä, sen verran ummehtuneesti hollywood on jumittunut rooleihinsa. Eikä vain se, vaan oikeastan kaikki fiktio. Jopa fantasia, joka määritelmällisesti voi olla ihan mitä tahansa, toistaa useimmiten samoja vanhoja kuvioita. (tähän sivuun pitää muuten jälleen kerran mainostaa Tulen tyttäriä, jossa rooleja ei ole niinkään käännetty, ne on vain hylätty kokonaan. Ja se on muutenkin järjettömän hieno teos.)

Harmi että keskittymiskykyni on niin heikko. Piti oikeastaan vain mainostaa noita disney-covereita, mutta tässä tul sivuttua kaikkea mielenkiintoista josta pitäisi kirjoittaa enemmänkin, paitsi että tiedän etten kuitenkaan kirjoita, kun en pysty pysymään samassa ajatuksessa muutamaa minuuttia kauempaa. (tähän meni kyllä vitu pitkä aika linkkejä etsiessä, joten klikkailkaa nyt edes muutamaa.)

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.