IRC-Galleria

Kuinka voikin yksi ihminen tuntua toisesta näin vastenmieliseltä! Luin City-lehden haastattelua hänestä, ja inhoni vain yltyi. Pari syytä tähän:

-Suljetaan Suomi muulta maailmalta -politiikka.
Ei kiitos EU, nato, mikään. Myöskään maahanmuuttajia ei saada ottaa lisää. Toimihan tämänlainen käytös Japanissakin tuossa muutama vuosisata sitten, kunnes Perry tuli sotalaivoineen ja konekivääreineen miekkoja heiluttavia samuraita listimään. Ja onkohan kukaan kertonut herra Soinille, että olemme pieni valtio, joka on todella riippuvainen kaupasta? Ei ehkä ihan paras paikka olla antisosiaalinen?!

-Homopolitiikka.

Haastattelija: "Pitäisikö homojen saada mennä naimisiin?"
Soini:"NO EIII! Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia."
H: "Mikä sinä olet sanomaan ketkä saa ja ketkä ei saa mennä naimisiin?"
S:"En minä sanokkaan vaan laki!!"
H: "Mutta jos pystyt vaikuttamaan lakiin..?"
S:"Se pysyy siinä! Pultataan kahdella ruuvilla."

Wikipedian absoluuttinen totuus:
"Soinin mukaan seksuaalisuus ei kuulu avoliitossa oleville pareille eikä homoseksuaaleille"

Eikä puolue tosiaan hyväksynyt riveihinsä vuoden homoa. Ja siis, mainitsinko, että Soini katolinen = homous pitkälti paha asia.

-Sovinismi
Vastustaa naispappeutta henkeen ja vereen. Vastusti myös aikoinaan naisten vapaaehtoista asepalvelusta. Eli siis naisen paikka on lieden äärellä, vai kuinka?

-Keskiajalla eläminen
Edellisen naiskuvan lisäksi myös vastustaa aborttia ja esiaviollista seksiä. Nonnihhh...

-Yksi johtaja.
Suurin osa suomalaisista ei edes tiedä Perussuomalaisista muita kuin Soinin! Luulin, että diktaattoriajat olivat ohi?!

ja sietämättömin:

-Huonot perustelut.
"En halua vastata!"
"En ota vastuuta puolueeni puolesta!"
Ja yleinen "Se nyt vaan menee niin kun se on aina mennytkin niin!!111" Ja ihmiset pitävät tämmöistä sähellystä miellyttävänä ja helpostilähestyttävänä. VOEEEE...

Tekisi mieleni mennä ja kurist -keskustella syvällisesti herran periaatteista elämässä. Ehkä sitten vihanhallintakurssin jälkeen.

ps. tästä tais tulla aika provosoiva..? Upsistakeikkaa.

Kysymys sinulle joka kannatat kieltolakia.

Onko oikein vahingoittaa ihmistä joka ei ole vahingoittanut ketään muuta?

Ja toinen kysymys. Muuttuuko mikä tahansa teko määritelmällisesti rikokseksi vain sillä että se julistetaan rikokseksi? Esim. punaiseen paitaan pukeutuminen; jos se kiellettäisiin, voisitko vakavalla naamalla kertoa perusteluja siitä miksi punaiseen paitaan ei saa pukeutua?

Minä en kunnioita lakia joka ei kunnioita minua.
Oikeus omaan kehoon on ihmisoikeus.
Ihminen ei ole lakia varten vaan laki ihmistä varten.

Hävetkää te kaikki sadistit jotka haluatte aiheuttaa kärsimystä kanssaihmisillenne.

Lupasin kirjottaa tästä... Oikeastaan aihe vaatisi kokonaisen kirjan yksityiskohtia varten mutta yritän tiivistää.

Lähtökohtana voidaan pitää sitä että jokainen joka syö on myös velvollinen hankkimaan ruokaa. Tämä ei kuitenkaan päde nykyisessä järjestelmässä: tämä yhteiskuntakone ei tarvitse jokaisen työpanosta pyöriäkseen, ja lisäksi siihen osallistuminen on lähinnä pahan tekemistä. Tämä systeemi tuottaa järjettömiä määriä roskaa ja myrkkyä, syö omat elinehtonsa pois ja muutenkin käyttäytyy kuin virus tai syöpäsolu. Nykymaailmassa siis työttömyys - virallisen "työn"teon ulkopuolelle jättäytyminen - on ainoa eettisesti hyväksyttävä valinta.

Maailma, jossa jokainen tekee osansa ja on siten oikeutettu nauttimaan kaikesta tuotetusta hyvästä, ei tarvitse rahaa. Raha on väline jolla yritetään yhteistyötä tilanteessa jossa sitä ei oikeasti osata. Raha luo monia ongelmia itsessään; se mahdollistaa pelinappuloiden keräämisen ja näinollen tuotetuista hyödykkeistä nauttimisen yli sen mitä on oikeasti antanut konkreettista työpanostaan. Esimerkiksi pörssin pyörittely ei ole työtä - se on työn leikkimistä, hyödytöntä ja jopa haitallista puuhastelua jonka avulla yritetään näyttää kiireiseltä ja tärkeältä silloin kun ei oikeasti tee mitään mikä tuottaisi mitään järjellistä hyötyä. "Työ" on muutenkin menettänyt merkityksensä: ennen oli tehtävä ja sille tarvittiin tekijä, nykyisin tekijän on itse aktiivisesti etsittävä tekemistä ja mikä tahansa turhanpäiväinen puuhailu mainosten tuottamisesta erilaisissa vaatteissa keikistelyyn lasketaan "työksi". Lapsikin ymmärtää etteivät tällaiset touhuilut edistä yhteistä hyvää vaikka tuovat tekijälleen ansiottomasti pelinappuloita.

Työ on sitä, mistä on hyötyä. Hyöty on sidottu aina kulloiseenkin tilanteeseen, mutta se on pystyttävä määrittelemään konkreettisesti ja tiukan loogisesti. Kalsaritonttulogiikkaa ei voi sallia. Nyrkkisääntönä voi kuitenkin pitää tätä: jos sitä pitää mainostaa että ihmiset alkaisivat haluta sitä, sitä ei tarvita.

Ihmisen tarpeita ovat luonnollisesti ravinto ja suoja. Nämä ovat välttämättömiä elämän jatkumisen kannalta. Jokainen, joka osallistuu osaltaan yhteisen hyvän tuottamiseen, on samalla automaattisesti oikeutettu saamaan ne itsestäänselvät perustarpeensa joita ilman olemassaolo ei jatku. Nämä eivät kuitenkaan riitä, koska pelkkä olemassa oleminen ei vielä ole mielekästä. Ilman mielekkyyden kokemista on aivan samantekevää elääkö vai lopettaako elämänsä. Mielekkyyden kokeminen taas vaatii myös vapautta; tunne siitä että on itse oman elämänsä ohjaksissa täysivaltaisena päätöksentekijänä ja toimijana on ehto aikuisen yksilön hyvinvoinnille. Nekin, jotka todellisuudessa elävät vaikka keskellä diktatuuria, tarvitsevat vapauden kokemusta ja sulkevat pois tietoisuudestaan ne tapahtumat jotka osoittavat vapauden vain illuusioksi. Vapaus on tärkeää myös kapinoinnin ehkäisemiseksi: jos ei ole ketä vastaan kapinoida, voi ainoastaan tehdä itsestään pellen kiukuttelemalla. Toki on neuvoteltava asioista muiden sellaisten kanssa jota asia suoraan koskettaa, mutta lähtökohtaisesti uhmaaminen on silloin erittäin epätodennäköistä. Kukapa sitä järjestäisi kohtauksen kaveriporukassa kun mietitään mitä keksittäisiin illanvietoksi, ellei sitten koe toisten sanelevan omat tekemisensä ja vielä pakottavan osallistumaan vaikkei itse halua?

Elämän jatkumisen ja mielekkyyden kokemisen lisäksi tarvitaan nautintoa. Se, mistä kukakin nauttii, on täysin makuasia. Se mikä yhdelle on taivas on toiselle helvetti. Hevari kärsii teknobileissä ja teknohippi hevikeikalla. Kuitenkin se, mikä tuottaa ihmisille nautintoa, on hyvä ja tarpeellinen asia. Vaikka sähköiset mainostaulut ja markettilelut ovat selvästi tarpeetonta resurssien tuhlaamista, esimerkiksi huvipuistot ja uimahallit ovat massiivisuudestaan ja energiankulutuksestaan huolimatta tärkeitä sillä ne tuottavat ihmisille sitä, mikä tekee olemassaolosta mielekästä. Nautinto ei ole turhuutta vaan itsetarkoitus.

Tästä taas päästään kätevästi aasinsiltaa päihteisiin. Joku haluaa vetää kännit, yksi piristää itseään kemiallisesti ja kolmas kokea psykedeliaa; joku taas viettää aikaa selvinpäin ja selväpäisten seurassa. Jokaiselle se oma mieltymys on se oikea tapa, eikä kukaan ole pätevä määrittelemään toisen puolesta mistä tämän tulisi nauttia. Vain silloin kun jonkun yksilön päihtyminen aiheuttaa ympäristölle häiriötä, muilla on oikeus puuttua tämän toimintaan. Jos puututaan varmuuden vuoksi ennen kuin häiriötä on tapahtunut, on aiheutettu tarpeetonta kärsimystä. Kultainen keskitie tässäkin.

Suurin osa ihmisyksilöistä kokee tarvetta päihtyä, samoin kuin suurin osa muustakin eläinkunnasta. Vaikka on myös yksilöitä joilta tämä tarve puuttuu, se voidaan laskea samalla tavalla perustarpeeksi kuin seksi - on myös aseksuaalisia yksilöitä jotka eivät jostakin syystä koe minkäänlaista tarvetta sukupuolisen kiihotuksen hankkimiseen. Seksistä päästään taas takaisin alkupisteeseen; oman yksilön eksistenssin ylläpitämisestä omien geenien olemassaolon jatkamiseen. Ympyrä sulkeutuu.

Näiden periaatteiden mukainen yhteiskunta on kuin kollektiivista tanssia: jos seisot paikallasi, muut törmäilevät sinuun; jos liikut liian laajasti, sinä törmäät muihin. Tämä on koko ajan molemmin- ja jokapuolista huomioonottamista jossa ei ole kiveen kirjoitettuja totuuksia siitä miten jonkun pitäisi elää elämänsä. Yksi tykkää kasvisruuasta ja toinen pihvistä, yksi omasta sukupuolesta ja toinen vastakkaisesta. Ainoa asia mikä estää ihmisiä toimimasta aidosti yhteistyössä toistensa tarpeita kunnioittaen on uskomus siitä että se ei onnistu, että ihmiset ovat liian itsekkäitä ajattelemaan pitkällä tähtäimellä yhteistä (eli myös omaa) hyötyä ja että joku pääsisikin vapaamatkustajana. Nyt meillä on yhteiskunta jossa on paljon pummeja myös niissä jotka näennäisesti tekevät "työtä", joka oikeastaan on enemmän itsensä rankaisua epämiellyttävällä puuhailulla siitä ettei oikeasti tee mitään hyödyllistä. Kärsiminen korvauksena omasta hyödyttömyyden tunteesta ei kuitenkaan ole hyvä, vaan kaksi huonoa yhdessä.

Ehkä joku päivä ihmiset tulevat vielä järkiinsä ja alkavat oikeasti toimia niinkun hyvä olisi. Avainsanoina logiikka, rationaalisuus ja jokaisen yksilön - myös itsen! - tarpeiden kunnioitus. Aamen.

Markku Uusipaavalniemi (kesk.) valottaa Talousdemokratian haastattelussa näkemyksiään rahajärjestelmästä ja pankkien toiminnasta. Rehellisiä poliitikkoja lisää, kiitos.

Jep. Olen huomannut että tartun tuohon nykyään enemmän ja enemmän. Minusta se on huolestuttava piirre, mutta se ei ole vielä aiheuttanut ongelmia :)

Nyt on näemmä alkanut jo valmistautuminen eduskuntavaaleihin ja tällä kertaa ei voisi vähempää kiinnostaa. Miksi? Koska kenelläkään ei taida olla hajuakaan missä mennään. Kukaan ei katso tarpeeksi eteenpäin, eikä kukaan tajua mihin ollaan menossa tai missä seistään nyt.

Tämä voi johtua kahdesta seikasta. Joko ihmiset kieltää sen koska se pelottaa liikaa, tai sitten ihmiset ovat vaan helvetin sokeita. Tällä hetkellä ei ole yhtään puoluetta joka tajuaisi missä mennään ja mitä on tulossa. Ajatellaan vaan rahaa ja yksittäisen ihmisen "hyvinvointia" kuten eläkettä tai palkkaa.

Jos kohta ei ala katse siirtyä kauemmaksi tulevaisuuteen, meillä kenelläkään ei ole eläkettä tai palkaa. Saati kotia tai turvallisuutta. Me ollaan kusessa.

Nyt keskitytään johonkin ihmeen ilmastopolitiikkaan, joka sekin on yli kymmenen vuotta jäljessä. Turha sitä vilkkua on siellä ojassa laittaa päälle, se pitäisi laittaa päälle jo ennen risteystä. Muistan kun joskus 80- 90-luvun taitteessa puhuttiin paljon kasvihuoneilmiöstä. Kukaan ei nostanut tikkua ristiin silloin kun olisi pitänyt, ja tässä sitä nyt yritetään pitää lasia suorassa kun on jo läikkynyt yli. Säälittävää.

Monta muuta paljon pahempaa asiaa on tulossa ihan nurkan takana ja täällä keskitytään johonkin pikkuseikkoihin. No... aivan kun lapsi ei usko ennen kun sattuu, niin sama taitaa päteä aikuisiinkin.

Koska nykyisistä puolueista kaikki ovat pihalla, niin taidan jättää äänestämättä kunnes on puolue joka tajuaa missä mennään, mihin ollaan menossa, ja omistaa järkevän tuntuisen suunnitelman vähintään seuraavalle 20-vuodelle siitä miten tämä iso laiva käännetään. Eli toisin sanoen uskaltaa oikeasti ottaa härkää sarvista.

Ja se tulee vaatimaan vähän helvetin radikaaleja tekoja, nyt ei vielä edes tiedosteta (tai tunnusteta) härän olemassaoloa.

Ainut porukka jolla tuntuu olevan haju tulevasta ja vaadittavista uhrauksista, on Zeitgeist-liike, mutta edes tälllä porukalla ei ole vielä selkeää ajatusta sille miten käytännön tasolla saadaan homma kotiin.

http://www.youtube.com/watch?v=-wR1nX2Rfis

Good luck with the future, we are going to need it.

Kommunisti
[ ] Kaikki ovat tasa-arvoisia
[x] ...mutta jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset
[x] Demokratia kuuluu valtaväestölle
[x] Valta kuuluu kansalle
[ ] ...ja sen käyttö keskuskomitealle
[ ] USA on perseestä.
[ ] Neuvostoliittoa ei arvostella!
[ ] Marx ja Engels olivat hyviä jätkiä
[ ] ...niin myös Lenin...
[ ] ...ja Stalin ja Mao!
Tulos: 3/10

Sosialisti
[x] Tasa-arvo kuuluu kaikille
[x] Valta pitäisi olla kansalla
[ ] Parannetaan hyvinvointia, säilytetään kilpailukyky
[ ] Minua sorretaan
[ ] Punainen on lempivärini
[ ] Kuuntelen Agit-Propia ja työväenlauluja
[ ] Vappuna marssitaan!
[ ] Käytän rikkaista sanaa "porvari"(kapitalistia enemmän)
[ ] en ole porvaripentujen kaveri
[ ] Kokoomus on perseestä
Tulos: 2/10

Keskustalainen
[x] Tasa-arvo ja demokratia
[ ] Asun maalla
[ ] Elän maataloustuilla
[ ] En oikein tiedä, mitä mieltä olen
[ ] Mielipiteeni riippuvat seurastani
[ ] Asiat ovat nyt hyvin
[ ] En haluaisi muuttaa mitään
[ ] Koti, uskonto ja isänmaa
[ ] ...mutta myös vapaus, veljeys ja tasa-arvo
[ ] Vanhanen on kova jätkä
Tulos: 1/10

Porvari
[ ] Rahalla saa
[ ] Minusta tulee isona rikas (EVP = elää vaimonsa palkalla)
[ ] Köyhät ovat luusereita
[ ] Työttömyys on laiskuutta
[ ] Mitään ei saa ilmaiseksi
[ ] Puhun termeillä, joita muut eivät ymmärrä
[ ] Luen Kauppalehteä
[ ] ja se tulee minulle myös kotiin
[ ] Koti, uskonto ja isänmaa
[ ] ...kunhan se ei uhkaa vapaata kauppaa.
Tulos: 0/10

Natsi
[ ] Kolmas valtakunta oli siisti paikka ( siellä pidettiin puhtaudesta huolta saksalaisen perusteellisesti)
[ ] Hitler oli hieno mies
[ ] Rasismi on rakkautta!
[ ] Uskon valkoisen rodun ylivertaisuuteen
[ ] Uskon, että valkoinen rotu on katoamassa
[ ] ...enkä huomaa siinä mitään ristiriitaa
[ ] Holokaustia ei tapahtunut
[x] En välitä politiikasta
[ ] Hakkaan mieluummin neekereitä
[ ] Piirtelen hakaristejä joka paikkaan :D
Tulos: 1/10

Viherpiipertäjä
[x] Luonto on itseisarvo
[x] Ilmasto lämpenee
[ ] Haluan pelastaa maailman!
[x] Olen kasvissyöjä
[x] En kannata ydinvoimaa
[ ] Olisin valmis laskemaan elintasoani
[ ] Lajittelen jätteet
[ ] Olen hyvä ihminen
[ ] Mieluummin hamppu kuin tupakka
[ ] Kuolema Ideaparkille!
Tulos 4/10

LOL! :D

Verkkouutiset kertovat, että Helsingin yliopiston ylioppilaskunta paheksuu kerjäämisen kieltämistä lailla. HYYn mielestä kerjäämisen kieltämisen perusteleminen kaupunkiviihtyvyyden parantamisella on kyseenalaista. HYYn mielestä kerjääminen ei ole turvallisuusuhka, eikä sen ihmisissä aiheuttama kiusaantuminen ole riittävä syy kriminalisointiin. Sinällään ihan järkeviä huomioita HYYltä.

Nykypäivän kieltoihin, sensuuriin ja rajoituksiin painottuneessa Suomessa kaikkiin yksilön vapauksiin puuttuviin säännöksiin on järkevää suhtautua jo lähtökohtaisesti kriittisesti ja miettiä tarkkaan, onko rajoitus välttämätön vai ei. Esimerkiksi tässä kerjäläisten tapauksessa kerjäämiskielto ei puutu millään tavalla itse ongelmaan, vaan ainoastaan oireisiin. Kerjääminen ilmiönä liittyy kaupunkien viihtyvyyttä olennaisemmin Euroopan unionin järjestelmiin ja kysymykseen siitä, olisiko EU:n koskaan edes pitänyt laajentua köyhiin, EU:n jäsenvaatimukset hädintuskin täyttäviin maihin, kuten Romania. Kerjäämisen kieltämisessä kyse ei ole muusta kuin ongelman lakaisemisesta maton alle; ”Poissa silmistä, poissa mielestä.”

HYYn kannanotossa olennaista on kuitenkin kysyä sitä, että miksi helvetissä Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ylipäätään ottaa tähän asiaan mitään kantaa. Ylioppilaskunta on yliopisto-opiskelijoiden edunvalvontajärjestö, ei yleispoliittinen yhdistys. Helsingin yliopiston ylioppilaiden etujen valvomiseen puolestaan ei kuulu millään tavalla se, että oppilaskunnan hallitus esittää etujärjestön suulla omia poliittisia mielipiteitään, joita lähellekään kaikki Helsingin yliopiston oppilaat eivät jaa. Tämä on erityisen tärkeä huomio sen vuoksi, että ylioppilaskuntien jäsenyys on pakkojäsenyys, toisin kuin oikeasti poliittisten ja aatteellisten yhdistysten. Jos tahtoo opiskella yliopistossa, ei ylioppilaskunnasta voi käytännössä erota ja sen toimintaa on pakko tukea rahallisesti. Kysymys liittyy välittömästi perus- ja ihmisoikeuksiin.

Suomen perustuslain 13§:n mukaan jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Tämä merkitsee sitä, että yhdistysten jäsenyyden tulee lähtökohtaisesti perustua vapaaehtoisuuteen, eli ihmisen perustavanlaatuisiin oikeuksiin kuuluu oikeus olla kuulumatta yhdistyksiin. Kuitenkin yliopistolain 46§:n mukaan kaikki yliopiston opiskelijat, jotka on otettu opiskelijoiksi alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin, kuuluvat ylioppilaskuntaan. Yliopistolaki ja pakkojäsenyys ylioppilaskunnassa ovat vastoin perustuslain takaamaa yhdistymisvapautta. Tämä on mahdollista siksi, että julkisoikeudellisten yhdistysten osalta automaattijäsenyyttä on pidetty mahdollisena edellyttäen, että laissa selvästi ilmaistaan tällaisten yhdistysten julkiset tehtävät. Jos yhdistykseen on pakko kuulua, on perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta olennaista, että yhdistys myös toimii vain ja ainoastaan sille kuuluvalla alueella.

Yliopistolain mukaan ylioppilaskunnan tarkoituksena on olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä. Ylioppilaskunnan tehtävänä on osallistua laissa säädetyn yliopiston kasvatustehtävän hoitamiseen valmistamalla opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen. Lisäksi ylioppilaskunnan erityisenä tehtävänä on nimetä opiskelijoiden edustajat tiettyihin yliopiston toimielimiin, yliopiston opintotukilautakuntaan sekä tarvittaessa osallistua laissa säädettyjen opiskelijain perusterveydenhuoltoa koskevien tehtävien toteuttamiseen. Yliopistolaki kertoo hyvin selkeästi, mitkä ovat ylioppilaskunnan tehtävät.

Missään kohdassa lakia ei sanota, että ylippilaskunnan tehtäviin kuuluu ajaa tiettyjä hallituksen jäsentensä poliittisia näkemyksiä asioista, joilla ei ole minkäänlaista tekemistä tieteellisen tutkimuksen, opiskelijoiden hyvinvoinnin tai minkään muunkaan yliopistoon tai opiskeluun liittyvän asian kanssa. Se, tuleeko kerjäämisen olla laillista vai laitonta, ei kuulu millään tavalla ylioppilaskunnalle, koska kyse on asiasta, jolla ei ole pienintäkään yhteyttä ylioppilaskunnan tarkoitukseen tai yhteenkään sen tehtävään. Tämä on äärimmäisen tärkeää sen vuoksi, että antaessaan lausuntoja, ylioppilaskunta antaa nämä lausunnot kaikkien jäsentensä nimissä. Eli kun ylioppilaskunta astuu tonttinsa ulkopuolelle ja ottaa kantaa asioihin, jotka eivät sille kuulu, se tekee tämän edustaen kaikkia jäseniään ja käyttäen koko jäsenistönsä arvovaltaa.

Ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden vuoksi on moraalisesti kieroutunutta, että ylioppilaskunta esittää mielipiteitä asioista, jotka eivät sille kuulu, ja joista sen jäsenistöllä ei ole minkäänlaista yksimielisyyttä. Ylioppilaskunnan pakkojäsenyys merkitsee sitä, että jokaisen yliopisto-opiskelijan on pakko tukea ylioppilaskuntaa riippumatta siitä, miten ylioppilaskunta toimii. Pakkojäsenyyden kannalta ei ole mitään väliä, miten paljon ristiriidassa ylioppilaskunnan ajama politiikka on opiskelijan poliittisten mielipiteiden kanssa. Vaikka ylioppilaskunta antaisi kannanoton, jonka mukaan kaikki juutalaiset tulee ajaa ulos Suomesta, olisi juutalaisen opiskelijan pakko tukea heidän toimintaansa jopa rahallisesti, mikäli hän tahtoo ylipäätään opiskella yliopistossa. Ylioppilaskunnan pakkojäsenyys merkitsee sitä, että ylioppilaskunnan hallitus voi esittää mitä mielipiteitä tahansa ja jokaisen opiskelijan on pakko yksinkertaisesti niellä nämä mielipiteet ilman mahdollisuutta erota yhdistyksestä ja lakata tukemasta sitä.

Ylioppilaskunnan pakkojäsenyys on perusteltu siksi, että ylioppilaskunnalla on tietty, rajattu tehtävä yliopistomaailmassa. Tämän rajatun tehtävän tarkoituksena on varmistaa esimerkiksi se, että ylioppilaskunta käyttää sille pakosta luovutettuja resursseja valvoakseen jäsentensä etuja, eikä puuhaillakseen sille kuulumattomia. Kun ylioppilaskunta ylittää sille laissa ja sen omissa säännöissä ilmoitetun tehtäväpiirin, se murentaa koko pakkojäsenyyden oikeutuksen. Ylittäessään tehtäväpiirinsä ylioppilaskunta käyttää pakolla keräämiään resursseja väärin ja tehtävänsä vastaisesti. Ylioppilaskunta ei ole poliittinen järjestö, eikä sen tehtävänä ole ajaa minkäänlaista tiettyä politiikkaa, olivat sen hallituksen jäsenet mitä mieltä tahansa. Ylioppilaskunta on ylioppilaiden etujärjestö ja sen tehtävänä on vain ja ainoastaan ajaa jäsentensä etuja. Kun ylioppilaskunta toimii poliittisena järjestönä, se menettää ainoan oikeutuksensa pakkojäsenyydelle.

Yksi typerimmistä ja haitallisimmista kansainvälisesti sekä kansallisesti Suomessa toteutettavista poliittisista järjestelmistä on kannabiksen kieltolaki. Lakia perustellaan pyrkimyksillä vähentää huumausaineiden käyttöä ja kansainvälistä huumerikollisuutta. Kieltolaki epäonnistuu näissä pyrkimyksissään täydellisesti. Käyttöön sillä ei ole juuri mitään vaikutusta, mutta järjestäytyneelle rikollisuudelle se tarjoaa täydellisen tavan luoda resursseja tyhjästä.

Se, miten tiukkoja kannabista koskevat lait ovat, ei juurikaan kiinnosta kannabiksen käyttäjiä itseään. Britanniassa kannabis siirrettiin C-luokan huumeesta B-luokan huumeeksi, mikä merkitsee sitä, että kannabista koskevat rangaistukset kovenivat. Pelkästä kannabiksen hallussapidosta voi saada Britanniassa viisi vuotta linnaa. Britannialaiset uutistoimistot Newsweek ja 1Xtra News tekivät kannabiksen käyttäjille kyselytutkimuksen, jossa kysyttiin, miten kannabista koskevien lakien huomattava tiukentaminen vaikuttaa heidän kannabiksen käyttöönsä. 2 494 vastanneesta kannabiksen käyttäjästä 2 229 sanoivat, että lakien kiristäminen ei vaikuta heidän kannabiksen käyttöönsä. Ainoastaan 102 ihmistä sanoivat lakien kiristämisen saavan heidät vähentämään kannabiksen käyttöä.

Yhdysvalloissa käytetään noin 7 miljardia dollaria vuodessa kannabikseen liittyviin pidätyksiin ja syyttämisiin. Tästä huolimatta kannabiksen saatavuus ei näyttäisi osoittavan merkkejä vähentymisestä. Liittovaltion rahoittaman Monitoring the Future Surveyn tilastojen mukaan 85,6% Yhdysvaltain 12-luokkalaisista katsoi pystyvänsä hankkimaan kannabista joko suhteellisen helposti tai hyvin helposti. Lukua alettiin mitata vuonna 1975, eikä luku ole käytännössä muuttunut miksikään niinä kolmena vuosikymmenenä, joiden aikana kyselyä on toimitettu. Luku ei ole kertaakaan ollut alle 82%. Huolimatta miljardeista verodollareista, joita Yhdysvaltain huumeidenvastaiseen sotaan käytetään, ei sillä ole vaikutusta siihen, saavatko nuoret halutessaan kannabista käsiinsä vai eivät.

Myös kansainvälinen vertailu antaa samanlaista osviittaa. United Nations Office on Drugs and Crimen julkaiseman vuoden 2006 World Drug Reportin mukaan 12,6% Yhdysvaltain kansalaisista käyttää kannabista vuosittain. Vastaava luku on Alankomaissa ainoastaan 6,3%, vaikka kannabista voi polttaa Hollannissa laillisesti. Huumeiden vastaisesta sodastaan tunnetussa USA:ssa kannabista käytetään siis suhteessa noin kaksi kertaa se määrä, mitä Hollannissa, jossa kannabis on dekriminalisoitu. Myös esimerkiksi Britanniassa, Ranskassa ja Sveitsissä kannabiksen käyttö on yleisempää kuin Alankomaissa.

Kannabiksen laillisuus tai laittomuus ei vaikuta juurikaan siihen, miten paljon kannabista käytetään. Myös ylikansalliset järjestöt ovat joutuneet myöntämään tämän saman asian. YK:n akreditoiman Beckley-säätiön kansallinen kannabiskomitea julkaisi raportin YK:n huumausainepolitiikan arvioinnin pohjaksi. Raportin mukaan sillä, onko kannabispolitiikka vapaamielistä vai tiukkaa, ei ole juurikaan vaikutusta kannabiksen käyttöön tai kysyntään. Tiedemiesten, tutkijoiden ja asiantuntijoiden koostaman raportin mukaan suuri osa kannabiksen haitoista liittyy suoraan kieltolakiin ja siitä seuraaviin sosiaalisiin ongelmiin. Raportti kehottaakin tutkimaan kieltolaille vaihtoehtoja, kuten kannabiksen laillistamista ja verottamista.

YK:n lisäksi myös EU:n piiristä on alkanut herätä huomiota kieltolain toimimattomuutta kohtaan. EU:n komission raportin A report on Global Illicit Drugs Markets 1998-2007 johtopäätökset ovat yhdenmukaisia kansallisen kannabiskomitean raportin kanssa. EU:n komission raportin mukaan huumeiden kieltolaeilla on paljon erilaisia negatiivisia, ennalta-arvaamattomia seurauksia. Raportti muun muassa toteaa, että kannabiksen hallussapidon kriminalisointi ei ole juuri vähentänyt kannabiksen käyttöä, mutta sillä on ollut suuri negatiivinen vaikutus kannabiksen hallussapidosta kiinni jääneiden työllisyyteen. ”Lyhyesti sanottuna kieltolaki on aiheuttanut valtavasti vahinkoa, mutta vain vähän, jos lainkaan, hyvää” raportissa kiteytetään.

Kieltolain yksiselitteisin ja ilmiselvin negatiivinen seuraus on luonnollisesti sen tuoma valtava taloudellinen vahinko ilman juuri minkäänlaista vaikutusta kannabiksen käyttöön. Jos laki ei toimi, silloin siihen käytetyt varat menevät hukkaan. Laki kuormittaa oikeuslaitoksia oikeudenkäynneillä ja syyttämisillä, minkä lisäksi lain valvominen vaatii valtavasti poliisien resursseja. Valvonta ei myöskään ole erityisen tehokasta, eikä siihen ole juuri mitään järkeviä keinoja. Helsingin poliisin huumeyksikön johtajan Jari Aarnion mukaan nyrkkisääntönä voidaan pitää, että erilaisten valvontatoimien avulla jakelussa olevasta kannabiksesta saadaan poistettua noin 5 prosenttia. Tehottomuus, oikeuslaitoksen kuormittaminen ja poliisin resurssien kuluminen hukkaan ovat kuitenkin vain osatotuus kieltolain negatiivisista seurauksista, eivätkä ne juurikaan kerro mitään kieltolain suurimmasta haitasta. Kannabiksen kieltolaki nimittäin lisää suoraan järjestäytyneen rikollisuuden tuloja.

Kannabiksen tuottaminen on äärimmäisen helppoa ja verrattuna synteettisiin huumeisiin käytännössä ilmaista. Kannabista kuvaillaan monesti rikkaruohoksi, ja toisin kuin synteettiset huumeet, kuten amfetamiini tai LSD, se ei vaadi juuri minkäänlaista todellista materiaalista panostusta. Kannabista voi valmistaa kuka tahansa miten paljon hyvänsä vailla suurempaa kemiallista osaamista tai laboratoriota. Esimerkiksi lowryder-lajike kasvaa vaikka ämpärissä olohuoneen nurkassa. Tästä johtuu, että kannabiksen hinta ei ole todellisuudessa erityisen suuri. Kannabiksen nykyinen hinta perustuu suurelta osalta siihen, että kannabis on laitonta.

Yli 500 ekonomia, joihin kuuluvat Nobel-palkitut Milton Friedman, George Akerlof ja Vernon L. Smith ovat esittäneet, että kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan kannabiksen hinta nousee, koska sen tarjonta tippuu, mutta sen kysyntä ei laske. Kuten vertailut, kyselyt ja kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, kieltolaki ei vähennä kysyntää. Laki kuitenkin laskee tarjontaa tekemällä viljelystä riskialttiimpaa. Kieltolaki siis nostaa kannabiksen hintaa. Tämä puolestaan aiheuttaa suoraan sitä, että kannabiksesta tulee kieltolain ansiosta järjestäytyneelle rikollisuudelle arvokkaampaa kuin se todellisuudessa on. Kannabiksen kieltolaki merkitsee kirjaimellisesti sitä, että järjestäytynyt rikollisuus voi kasvattaa rahaa puskassa. Tästä johtuen Friedman, Akerlof, Smith ja muut 500 ekonomia ovatkin allekirjoittaneet vetoomuksen kontrolloiduista marketeista kieltolain sijaan. Näkemys ei rajoitu ainoastaan vetoomuksen allekirjoittaneisiin ekonomisteihin, vaan tutkimuksien mukaan kieltolain taloudellisesta haitallisuudesta alkaa olla ekonomien piirissä konsensus.

Kieltolaki ei vähennä kannabiksen käyttöä, eivätkä poliisit pysty sen turvin saamaan juuri mitään aikaiseksi. Laki ei siis täytä niitä tavoitteita, joita varten se on tehty. Se kuitenkin toimii näiden tavoitteiden vastaisesti antamalla järjestäytyneelle rikollisuudelle äärimmäisen helpon ja yksinkertaisen tavan hankkia rahaa. Kannabiksen kieltolaissa on kyse siitä, että yhteiskunnan resursseja käytetään, jotta järjestäytynyt rikollisuus voisi myydä huumeita kalliimmalla kuin niiden arvo on. Laki, joka ei toimi, johon kuluu rahaa ja joka vielä kaiken lisäksi tekee järjestäytyneestä rikollisuudesta helpompaa ja kannattavampaa, on typerä laki. On typerää, jos typeriä lakeja ei kumota.

Mahtava puhe!



http://www.youtube.com/watch?v=H4fGC5-Xbu0

Jos olet videon viestin kanssa samaa mieltä jaa se blogissasi.

Suomen maahanmuutto- ja Eurooppa-ministeri Astrid Thors juhlistaa sananvapauden muistopäivää ehdottamalla Sanoma-yhtiön maakuntalehtien haastattelussa, että netin keskustelupalstoille asetetaan vastaavat päätoimittajat. Asia on tietysti sekä absurdi että surkuhupaisa useammastakin syystä, eikä vähiten siksi, että aikaisemmin tänä samana vuonna Astrid Thors itse esitti vaatimuksen, että hallituksen on tuomittava hyökkäykset ilmaisunvapautta kohtaan. Toki sananvapauteen kuuluu oikeus vaatia loogisesti ristiriitaisia asioita, mutta ei se silti fiksua ole.

Lehdessä päätoimittajan tehtävänä on kantaa viimekädessä vastuu siitä, mitä lehdessä kirjoitetaan. Tämä merkitsee päätoimittajan kannalta sitä, että hän joutuu käytännössä käymään läpi kaiken lehteen päätyvän ja poistamaan sieltä materiaalin, josta voi koitua oikeudellisia ongelmia. Pihvi on tietysti se, että julkaistu lehti ei ole samankaltainen ympäristö kuin Internet-foorumii. Julkaistu lehti on toimittajakunnan yksipuolista viestintää. Internet-foorumi taas on interaktiivinen ja lähtökohtaisesti avoin keskustelukanava. Internet-foorumia ei voi verrata suoraan lehteen, vaan enemmänkin toriin tai jopa antiikin Kreikan foorumeihin, joista nettifoorumit ovat saaneet nimensä. Päätoimittajan vaatiminen Internet-foorumilta on tämän vuoksi kuin vaatisi päätoimittajaa torikeskustelulta.

Jos Internet-foorumeilta vaaditaan päätoimittajaa vastaavalla tavalla kuin lehdiltä, siitä seuraa väistämättä kaikkien Suomen foorumien ennakkotarkistus ja -sensuuri. Kukaan järkevä ihminen ei tahdo olla tilanteessa, jossa hän voi saada sakkoja tai linnaa muiden ihmisten tekemistä teoista. Internet-foorumin päätoimittaja olisi kuitenkin juuri tässä vastuussa, joten hänen kannaltaan on järkevintä jättää julkaisematta mitään viestiä, joka voi teoriassakaan saada hänet ongelmiin. On järkevämpää sensuroida paljon kuin sensuroida vähän. Suomen perustuslain 12§ sisältää ehdottoman ennakkosensuurin kiellon, mutta kun ihmiset ja yhteisöt saadaan itse sensuroimaan itseään, voivat hallitsijat kiertää tämän vaatimuksen hyvillä mielin.

Ennakko- ja itsesensuurin osalta ministeri Thorsin sananvapaudenpäivän toivotus liittyy olennaisesti muihin aikaisempiin ehdotuksiin, kuten oikeusministeriön rasistisia rikoksia ja niiden rankaisua pohtineen työryhmän mietintöön sekä oikeusministeriön Internetin valvontaa koskeviin suunnitelmiin. Oikeusministeriön työryhmämietinnössä ehdotettiin rikosoikeudellisen vastuun ulottamista oikeushenkilöille, mikä merkitsisi sitä, että keskustelufoorumin ylläpitäjä joutuisi vastaamaan siitä, mitä ihmiset käyvät hänen foorumillaan kirjoittamassa. Käytännössä ainoastaan murto-osalla foorumeista olisi edes resursseja valvoa kaikkea foorumille kirjoitettua, mikä johtaisi väistämättä keskustelufoorumien vähentymiseen.

Oikeusministeriö on myös miettinyt vastaavan rikosoikeudellisen vastuun ulottamista jopa Facebook-käyttäjille siten, että kuka tahansa Facebookin käyttäjä voisi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, mikäli sattumanvarainen pelle menee kännipäissään kirjoittelemaan hänen seinälleen kunnianloukkauksia ihmisestä, jota käyttäjä ei ole edes tavannut. Kuinka monella on oikeasti ylipäätään aikaa tuijottaa Facebookinsa seinää ja valvoa, että kukaan ei vain kirjoittaisi sinne törkyä? No, ainakin monilla Turun kaupunginvaltuutetuilla kaupunginvaltuuston istunnoissa, mutta ei mennä nyt siihen.

Kaikki nykyisten hallitsijoiden vaatimukset nettifoorumien ja -keskustelun valvonnasta kärsivät samasta perustavanlaatuisesta ongelmasta. Kaikissa ehdotuksissa nettikeskustelua halutaan käydä tietoverkkohäiriköiden, trollien ja sottakirjoittajien ehdolla ja heille tahdotaan siirtää yhä kasvavissa määrin valtaa häiritä ja estää ihmisten vapaata kansalaiskeskustelua Internetissä. Siinä missä ennen häirikköjen kirjoittamat viestit aiheuttivat korkeintaan mielipahaa ja poistamiseen menevän ajan verran vaivaa valvojille, annetaan kaikissa ehdotusten mukaisissa malleissa jokaiselle maailman Internet-häirikölle myös valta asettaa rikosoikeudellinen uhka jokaisen Suomen foorumin ylläpitäjille tai muulle Internet-käyttäjälle.

Toisin kuin salasanojen kalastelu, tietoturvamurrot tai muu vastaava cyberilkivalta, ei foorumeilla tai Facebookissa huutelu vaadi minkäänlaista osaamista mihinkään suuntaan. Jos pelkällä netissä huutelulla voidaan saada aikaiseksi rikosoikeudellinen vastuu foorumin ylläpitäjälle tai päätoimittajalle, aseistaa se kyvyttömimmänkin nettihäirikön täysin uudella aseella. Jos Internet-häirikköä ennen ehdotuksia voisi verrata kadulla huutelevaan juoppoon, on Internet-häirikkö näiden ehdotusten jälkeen tuo sama juoppo, jolle on annettu ritsa ja pussillinen teräviä kiviä. Häirikköjen aiheuttamasta lähinnä esteettisestä haitasta muuttuu ehdotusten vuoksi valtava konkreettinen haitta, josta voi seurata häkkiä ja pamppua myös niille Internetin käyttäjille, jotka eivät häiriköintiä harrasta. Jos sellaisia on.