mapa
lepakko
lepakko
pääjohtajaksi ylennetty
hauska hupakko
yössä
siivet kahisee
mapa sanoo
skviik
skviik
johtajaa kumartakaa
Kaunis <3<3 Kiitos Pihla!
Pihla kirjotti jatkoa!
mapa on kuin hemuli
hän sanoo
tuossa on hillosipuli
mapa sanoo
hyi hyi
mapa sanoo
jee jee
tuo kasvi on jukkapalmu
mapalla kotona
jukkis on
ja kainalossa kasvaa
kukkis
(tässä keskustelee veljekset, ei vain toinen heistä.)
Veljeni,
annathan anteeksi.
Anteeksi, että kärsit takiani.
Anteeksi, että aiheutin tuskasi.
Satutin tunteitasi
ja särjin sydäntäsi
joka kerta sinut nähdessäni.
Nyt kadun
kun katson kasvojasi,
noita sinertyviä huulia
ja silmiä,
joissa elämäsi laukkaa.
Lupaan, että itken haudallasi,
tuon kukkia ja rukoilen.
Olethan kanssani,
etkä ikinä poistu luotani?
Veljeni,
älä ole pahoillasi,
sillä annan kyllä anteeksi.
Tulin takaisin vuoksesi,
enkä kadu päätöstäni
sillä olethan veljeni,
olet ainoa perheeni.
Siis älä jää suremaan,
älä haudan ääreen poraamaan
tai vuokseni rukoilemaan.
Lähden tänään luotasi,
mutta emme sano hyvästi,
sillä tulen vielä luoksesi
ja otan sinut mukaani
sinne mistä tänään tulee kotini.
Tulen kuolemaan rauhassa.
Rakastan sinua, veljeni.
Oli kolme miestä,
joista yksi rakastui.
Hän rakkautensa tiellä
usein kompastui.
Hänen naisensa oli niin kaunis,
ehkä kaunein päällä maan,
mutta miestään nainen huijasi,
vei tämän tuonelaan.
Oli kaksi miestä,
joista toinen rakastui.
Hän rakkautensa tiellä
usein kompastui.
Nainen oli raskaana,
siksi naitiin samantein,
hääyönä selkään puukotti,
näin kalma miehen vei.
Oli yksi mies,
joka rakastui.
Hän rakkautensa tiellä
usein kompastui.
Hänen naisensa oli kiero,
hän tappoi tuosta vaan,
jäi nainen yksin huoneeseen
ja alkoi nauramaan
Minä olen yksin
Ja kaikki kauniit tanssivat ympärilläni
Ja minä laitan ääntä kovemmalle
Ettei tarvitse kuunnella
Muuta kuin mutinaa
Niin kuin talvi-iltoina
Minun makuuhuoneessa
En kuule enää mitään
Sekoitan kahvia,
Käärmeitä,
Atomipommeja,
Ilotulituksia.
Nurkkapöytä on kaikessa
Ja tanssijat,
He juoksevat
Aika on tulessa,
ketään ei silloin paeta
Lumi peittää ikkunat
Minä olen alla
Ihmiset kaivavat
Olen piilossa
Joskus olen kiero
Vailla uskomuksia
Minun on juostava.
Vaikeroit kun et muuta voi
kipusi peität alle kovuuden
jota tuskin tunnetkaan
heikkona hetkenäsi kavahdat jokaista silmää joihin katsot
eivätkä korvasi kuule enää sanoja
Vapaus kahlitsee sielusi
olet kuin vieras omassa ruumiissasi
ja katkeruutesi ajaa sinut hulluksi
ei valoa tunnelin päässä
ei pienintäkään toivon pilkahdusta
vajoat vain syvemmälle toivottomuuteen
kidut hiljaa
kunnes jaksat uskoa jälleen päivään uuteen