IRC-Galleria

Katson ikkunasta ulos,

piha täyttyy lammikoista.

Vesi virtaa sinne tänne,

kuten kyyneleet poskillani.

Minulla on ikävä sinua.

Sateen jälkeen,

sateen jälkeen.

Tulen taas luoksesi.

Liisa on lihava.
Liisa tietää ettei pojat tykkää lihavista tytöistä.
Liisa on pieni.
Liisa tietää että pojat tykkää pitkistä tytöistä.
Liisa on ruma.
Liisa tietää että pojat tykkää kauniista tytöistä.
Liisa on outo.
Liisa tietää ettei pojat tykkää oudoista tytöistä.
Liisa ei ole pissis.
Liisa tietää että pojat tykkää pissiksistä.
Liisalla on outo perhe.
Liisa tietää että pojat tykkää taviksista.
Liisa lukee paljon.
Liisa tietää ettei pojat tykkää lukutoukista.
Liisa tykkää nauraa.
Liisa tietää ettei pojat tykkää hekottajista.
Liisalla on silmälasit.
Liisa tietää ettei pojat tykkää rillipäistä.
Liisalla on suuret silmät.
Liisa tietää ettei pojat tykkää suurista silmistä,
vaikka äiti niin on aina väittänytkin.
Liisa tietää tämän kaiken,
koska yksikään poika josta Liisa on tykännyt,
ei ole tykännyt Liisasta.

En ole lopetukseen ihan täydellisen tyytyväinen, tuntuu vähän töksähtävältä. Mutta hei, olen valvonut melkein vuorokauden ja alkaa jo vähän heittämään.

--

Lämpimän pimeyden keskellä herää jättiläinen unestaan
Raukeana nostaa päätään, venyttelee raajojaan
Kulmain alla älykkyyttä säteillen tummat silmät avautuvat
Katselevat paljasta vartaloaan, joka on kuin jäähtyvää metallia
Kolmisormiset kädet tunnustelevat lihasten muotoja
liukuen karhealla iholla joka hehkuu kultaisena ja mustana

Pimeyttä ympärillään tunnustelee, uteliaana ihmetellen
Käsillään kauhoen hän lähtee uimaan läpi mustuuden
Eteenpäin kohti tähtien valoa, ulos avaruuden kohdusta
Innokkaana elämään ja kokemaan, silmät täynnä riemua

Kultainen hahmo, suunnaton ja mahtava
Palanen aurinkoa miehen muotoon muovattuna
Sydämensä sykkii kefeidin lailla, siellä vety ja helium tanssivat
Se sydän on suurin koko maailmassa, ja täynnä rakkautta

Nyt lauluun avaa suuren suunsa, antaa äänensä kuulua
Ääni kantaa läpi universumin, nopeampi aikaa ja valoa
Se saa avaruuden lainehtimaan ja laittaa galaksit pyörimään
Ja kylmimmälläkin planeetalla saa elämän kipinän heräämään

Raskaat piirteet hymyyn sulavat, silmät tuikkivat ajatuksista
Niin paljon ihmeitä ja salaisuuksia, lukematon määrä tarinoita
Hän tulisi tuntemaan joka ikisen, näkemään maailman joka kolkan.

RAKASTAN SINUA, VELJENI

Veljeni,
annathan anteeksi.
Anteeksi, että kärsit takiani.
Anteeksi, että aiheutin tuskasi.
Satutin tunteitasi
ja särjin sydäntäsi
joka kerta sinut nähdessäni.
Nyt kadun
kun katson kasvojasi,
noita sinertyviä huulia
ja silmiä,
joissa elämäsi laukkaa.
Lupaan, että itken haudallasi,
tuon kukkia ja rukoilen.
Olethan kanssani,
etkä ikinä poistu luotani?

Veljeni,
älä ole pahoillasi,
sillä annan kyllä anteeksi.
Tulin takaisin vuoksesi,
enkä kadu päätöstäni
sillä olethan veljeni,
olet ainoa perheeni.
Siis älä jää suremaan,
älä haudan ääreen poraamaan
tai vuokseni rukoilemaan.
Lähden tänään luotasi,
mutta emme sano hyvästi,
sillä tulen vielä luoksesi
ja otan sinut mukaani
sinne mistä tänään tulee kotini.
Tulen kuolemaan rauhassa.
Rakastan sinua, veljeni.

Kenelle jumalat soittavat kun viemäri on tukossa?

--

Viisaat tietävät sanoa
jokainen koneisto kaipaa joskus huoltoa
Mikään systeemi ei ole poikkeus
ei edes maailmankaikkeus

Toisinaan taivaan kattokin vuotaa
joskus tähdet suistuvat raiteiltaan
Ajan kellokoneistoon joutuu hiekkaa
Yö ja päivä vaihtavat paikkaa

Miten estää kaikkea käsiin hajoamasta
maailmaa kaaokseen vajoamasta
Ei hätää, apu on jo saapumassa
Huoltomies universumin on aina ajoissa

Pakissaan kantaa hän työkalua monenmoista
Tällaista huoltomiestä et olekaan nähnyt toista!

Vasaralla ja nauloilla taivas paikataan
On maanjäristyksen voima käsivarsissaan
Universumin reunasta ottaa tukea ja ponnistaa
ja näin sorkkaraudalla tähdet radalleen kampeaa

Vaan käydessään suurimman kellon eteen
On askeleensa keveämpi auringon säteen
Herkkää koneistoa tutkii, tarkkailee
Pakistaan maailman tarkimmat pinsetit valitsee

Rattaiden keskelle kätensä ojentaa, ongelmaa kohti kurkoittaa
Pelkkä hiekanjyvänen rattaissa ajan kulkua haittaa!
Pinsetit hienot ja käsivartensa pitkä kuin asteroidivyö
Kohta hiekanjyvänen on poissa, eikä päivä ole enää yö

Universumin huoltomiehen työpäivä ei pääty koskaan
Aina jossain on putki tukossa tai jokin paikka vuotaa
Vaan jos apu ei heti saavu, älä malttiasi menetä
Kahvitauolle on joskus jokaisen huoltomiehen päästävä

Aamu
Usvainen ja kaunis
Askel toisen perään
Jäisellä alustalla juoksua

Horisontti hiljalleen
Taas synnyttää
Hohtaa puiden takaa lapsi

Ilta
Usvainen ja hämärä
Askel askeleen jälkeen
Jää sulaa allani

Usvasta
Heijastuvat valot
Niin kuin odotin

Minä kävelen,
Minä lennän

Sataa
Sataa
Päiväkausia
Ennen kuin aurinko nousee uudelleen
Ensimmäinen pilkahdus
Sateen jälkeen

mapa
lepakko
lepakko
pääjohtajaksi ylennetty
hauska hupakko
yössä
siivet kahisee
mapa sanoo
skviik
skviik
johtajaa kumartakaa

Kaunis <3<3 Kiitos Pihla!

---

Pihla kirjotti jatkoa!

mapa on kuin hemuli
hän sanoo
tuossa on hillosipuli
mapa sanoo
hyi hyi
mapa sanoo
jee jee
tuo kasvi on jukkapalmu
mapalla kotona
jukkis on
ja kainalossa kasvaa
kukkis

(tässä keskustelee veljekset, ei vain toinen heistä.)

Veljeni,
annathan anteeksi.
Anteeksi, että kärsit takiani.
Anteeksi, että aiheutin tuskasi.
Satutin tunteitasi
ja särjin sydäntäsi
joka kerta sinut nähdessäni.
Nyt kadun
kun katson kasvojasi,
noita sinertyviä huulia
ja silmiä,
joissa elämäsi laukkaa.
Lupaan, että itken haudallasi,
tuon kukkia ja rukoilen.
Olethan kanssani,
etkä ikinä poistu luotani?

Veljeni,
älä ole pahoillasi,
sillä annan kyllä anteeksi.
Tulin takaisin vuoksesi,
enkä kadu päätöstäni
sillä olethan veljeni,
olet ainoa perheeni.
Siis älä jää suremaan,
älä haudan ääreen poraamaan
tai vuokseni rukoilemaan.
Lähden tänään luotasi,
mutta emme sano hyvästi,
sillä tulen vielä luoksesi
ja otan sinut mukaani
sinne mistä tänään tulee kotini.
Tulen kuolemaan rauhassa.
Rakastan sinua, veljeni.

Oli kolme miestä,
joista yksi rakastui.
Hän rakkautensa tiellä
usein kompastui.
Hänen naisensa oli niin kaunis,
ehkä kaunein päällä maan,
mutta miestään nainen huijasi,
vei tämän tuonelaan.

Oli kaksi miestä,
joista toinen rakastui.
Hän rakkautensa tiellä
usein kompastui.
Nainen oli raskaana,
siksi naitiin samantein,
hääyönä selkään puukotti,
näin kalma miehen vei.

Oli yksi mies,
joka rakastui.
Hän rakkautensa tiellä
usein kompastui.
Hänen naisensa oli kiero,
hän tappoi tuosta vaan,
jäi nainen yksin huoneeseen
ja alkoi nauramaan