IRC-Galleria

Kun on hehkee kaksviis,
miten sitä juhlitaan siis.
En välitä suurista juhlista,
tai juhlajuoman kuplista.
En tarvitse edes kakkua,
riittää että nostat hattua.
Ei tarvitse synttäri laulua laulaa,
riittää että saan kanssasi nauraa.
En tarvitse edes lahjoja,
onko se vähän kahjoa.
Riittää että tänään voi salibandya pelata,
ystävien kanssa näin vähän relata.
Tämä johtuu ehkä siitä, että olen kauris,
sisimmiltäni olen kyllä kaunis.

Sydämelläin leikit vain,
teit siitä lopulta tuhkaa.
Mutta joskus voinet ymmärtää,
että mähän oon vittu pelkkä pää.

There are like so many things I want to tell,
So many things I want to explain,
So many words I want to use,
So many fights I want to solve.

U'r not the one be'ing selfish, we are,
U'r not the one to start fights, we are,
U'r not the one to solve ur own problems, we are,
Just think about me, So we could be a single one thing, Love.

I just love u the way u are,
the way u look and talk,
the way u see things in another way,
and the way u see the future.

Eanyone can't change u inside, u r what u r,
Eanyone can't change ur feelings,
Eanyone can't change ur needings,
Ur dreams and wishes,
Ur unexpected hugs and kisses.

Unien ylistykseksi

Unissani
maalaan kuin Vermeer van Delft.

Puhun sujuvaa kreikkaa
enkä vain elävien kanssa.

Ajan autoa
joka tekee niin kuin tahdon.

Olen lahjakas
ja kirjoitan mahtavia eepoksia.

Kuulen ääniä
siinä kuin kuka tahansa pyhimys.

Loistokkuuteni pianistina
mykistää teidät.

Lennän sillä tavoin kuin pitäisikin
s.o. omia teitäni.

Katolta pudotessani
tupsahdan kevyesti ruohikolle.

Minulle ei tuota vaikeuksia
hengittää veden alla.

En valita:
olen löytänyt Atlantiksen.

Minua ilahduttaa
että osaan herätä aina ennen kuolemaa.

Sodan syttyessä
käännän heti paikalla kylkeä.

Olen oman aikani lapsi
mutta minun ei tarvitse olla.

Muutama vuosi sitten
näin kaksi aurinkoa.

Ja edellisyönä pingviinin
päivänselvästi.

Syntinen

Taas mietin miksi epäonnistunut oon,
siksi itku täällä vain kaikukoon.
Miksi lohtua mä en mistään saa,
en jaksa taakkaani enää kantaa,
ja mistään en voi taetta antaa.
Olen väsynyt ja juossut uuvuksiin,
mutta silti pidän Jumalasta kii.
Olen tehnyt virheitä ja syntejä,
sitä kadun ja parun tunteja.
Miten jumala voi mua rakastaa,
ihan kuin yrittäisin rakkauttasi varastaa.
Syntisenä en ansaitse Sinun armoasi,
mutta Sinä annat syntisen nähdä valosi.
Auta mua Herra kun yksin mä pelkään,
Sinä sanot että älä pelkää ja vähän lepää.

Armahdusta pyydän

Taas eteesi tuun syntisin käsin,
armahdusta pyydän sulta Jeesus,
älä hylkää nyt mua pientä,
Sä tiedät että en ole täydellinen,
mutta kai kelpaan Sulle tälläisenä,
älä hylkää mua syntieni tähden,
ilman Sua en mä kestä,
Sun matkaasi tahdon vain nyt lähteä,
vain Sinä voit syntini pestä.

Mitä tekisin ilman Sinua

Mitä tekisin ilman Sinua Jumala,
olisin varmaan kuin pieni vauva,
joka ei osaa kävellä eikä puhua,
olisin varmaan heikko ja surkea,
mutta Sinä olet luonnani vaikka olen syntinen,
Sinä pidät minusta huolta ja annat synnit anteeksi,
jos minä saan anteeksi, minäkin voin antaa toisille.

Rikkinäinen saviruukku

Olen kuin pieni rikkinäinen saviruukku,
vain Sinä voit uudestaan muovata minua,
siksi rukoilen nyt vain Sinua,
hyväksytkö minut syntisenä -täytyykö muuttua,
hiljainen muusiikki taustalla soi,
taas uutta voimaa Sinä minulle toit,
synnit Hän meille anteeksi antaa.

Syntiin lankeemus

Saatanan enkelit viekottelevat sinua,
harhaan astut ja palat liekeissä,
voiko enää pelastua,
armoa pyydän Sinulta,
armahda tätä syntistä,
älä jätä minua pimeään,
täällä on pelkkää ahdistusta,
pelkkää tuskaa ja pelkoa,
ansaitsinko kaiken tämän,
kärsimyksen helvetin liekeissä,
anna armoa syntiselle,
tälle katuvaiselle vaivaiselle,
Sinä tiedät kyllä että kadun,
näitä virheitäni suuria,
en enää kestä tätä,
elämää ilman Sinun laupeuttasi,
rukoilen pyydän Sinua,
Pelasta minut saatanan liekeistä,
tahdon nähdä Sinun valosi,
sekä Sinun lempeät kasvosi,
pyydän pelasta, pelasta minut.

Voimaton

Mistä löytäisin taas sen voiman,
iekin painaa jo selkää,
murheet musertaa maahan,
missä on lupaus?

Olen syntinen, tiedän sen,
anteeksi antoa pyydän,
kun taas harhateillä kuljen,
pääsenkö takaisin Kotiin?

Taas yritän yksin selvitä,
kaikki ihmiset ympäriltäni häädän,
olen taas yksin,
auttaisitko Sinä minua?

Lohduttaja

Mistä saan voiman lohduttaa toista,
kun omatkin voimavarat on loppu?
Näetkö Jumala miten lapsesi kärsii?
Sanot ettet viivyttele apua,
mutta olen murtumaisillani,
Sinä tiedät voimavarani,
auta minua ymmärtämään Sinun tahtoasi

Hän yksin kulkee ja ja katsoo olkansa yli,
nurkan takaa kiusaaja eteen hyppää,
nyt ei enää mikään ole hyvin,
kiusaaja ilkkuu, meinaatko tänään mennä ryyppää,
toivottavasti kännissä hukut,
hän ei halua kuulla loppua, juoksee vain pois,
ja kiusaaja jatkaa, tai ainankin pois nukut,
hän itkee ja toivoo, kumpa koulu ohi pian ois,
opettajallekkin hän kertoa yrittää,
emme voi auttaa, kun emme nähneet mitään,
eivät voi tehdä mitään, hän ei voi sitä ymmärtää,
taas joku tulee ilkkuu, miksei niille riitä mikään,
sitten joku tulee ja sanoo, antakaa jo olla,
kiusaajat vain nauraa räkättää,
eihän me voida tuohan on pelkkä nolla,
ja sä et oo meidän äiti, et voi meille mäkättää,
mutta voin soittaa heille,
ja pyytää tänne tulemaan,
ihan sama, puhu mun kädelle,
sekä asioistasi puhumaan...

Koulukiusaajat ootte pelkkää pohjasakkaa, miltä tuntuu kun toista hakkaa. Saatteko siitä muka tyydytyksen, kun kuulette uhrin nyyhkytyksen. Yksin ette uskalla käsiksi käydä, ryhmässä keksitte aina uuden jäynän. Laumassa luulette olevanne vashvoja, todellisuudessa olette heikkoja vauvoja. Vielä joku teille näyttää, ettette osaa päätänne käyttää. Haluatteko kontinnelle itsemurhan, syy on teidän, teitte tempun todella julman. Omaa itsetuntoako pönkitätte, kun uhrin niskaan aina hönkitte. Jättäkää toiset jo rauhaan, ennenkuin joku oikeesti joutuu hautaan.

Tuska joskus niin sitämätön, ja välillä niin käsittämätön. Ei häviä tai haihdu, eikä kasaan kuihdu. Ei sitä voi koskaan unohtaa, koska olemassaolostaan aina muistuttaa. Voi elämässä aina näytellä, valheita lauseissa käytellä. Silti tuskaa ei voi piilotella, miksei se anna minun jo irrotella. Kuinka kauan jatkuu piinaa, kohta hukun viinaan. Miksi teitte minulle tämän, Jälkeenne jätitte elämäni rämän. Ei sitä voi korjata, olen kuin tuskan orja. Haluaisin jo jatkaa elämää, ahdistus saa minut vain pelkäämään. Ei kukaan voi minua auttaa, saan yksin kaivaa omaa hautaa

Elämä on joskus niin kurjaa, et alkaa suunnittelemaan itsemurhaa, joka on touhua turhaa. Ethän sinä voi kuolla, maailmassa tuolla, se aiheuttaisi vain huolta. Yritä jatkaa elämääsi, vaikka se on kauhua pelkäämääsi, voit silti elää unelmaasi. Ei kipua voi tarvitse unohtaa, voit yrittää sen tukehduttaa, kipu itsestään aina välillä muistuttaa. Ei sitä voi hallita, eikä kiinni kahlita, ja kivun määrää ei voi valita.

PERSKÄNNI PERJANTAI

Joskus elämä on epäreiluu, niin et täytyy humalas heiluu. Ei auta nuhde eikä saarna, kun maistuu suussa puun kaarna. Voi poliisit heilua pampuilla, itse voit vastaan kamppailla. Kumminkin kohta joudut "maijaan", ja asemalla kohtaamaan vihaisen faijan. Vaikka olisitkin jo aikuinen, ole itsellesi rehellinen. Ei perskännit mitään auta, ellet halua et kotisi on kivinen hauta. Siis nyt viisaan neuvoja kuuntele, älä turhaan vastaan uhittele.

SIIPENSÄ MENETTÄNYT ENKELI

Syntyi pieni enkeli pimeään yöhön, tänne pieneen pohjolaan. Halusi uskoa rehelliseen työhön, ja rakastavaan Jumalaan. Aivan liian pian huomasi hän, maailma on epäreilu. Koki maailman tuskan tän, ja jo humalassa heilu. Siivet selästä revittiin, uusia lupauksia tehtiin. Mutta ne kaikki aina petettiin, ei enää uskonut Sanaan rehtiin. Kaikki toivo valui hiekkaan, elämän valokin himmeni. Meinas tarttua jo miekkaan, toivoen et ahdistus ohi menisi. Tuska ikuinen sydämessä, seuraa ikuisuuteen. Pienessä yksinäisessä, ei katoa tulevaisuuteen.

OISKO AIKA LOPETTAA

Taas pitää kohta pääst ryyppää, on vanhempien välinpitämättömyys syypää. Ajattelet tietysti ettei ämpäriin huku, lopeta jo tai ikuista unta nukut. Kannattaisiko ryyppäys lopettaa, ja vanhempia vähän opettaa. Itse vain ryyppäyksestä kärsit, ja sellissä sitten eläämä järsit. Vanhempien on syytä herätä tajuamaan, ja lapsia estämään kurjuuteen vajoamaan. Eihän kurjuus ole lasten syy, välinpitämättömyys on kuin myrkyllinen kyy. Ei ain auta edes huostaanotto, yritä keksiä itselesi järkevä motto. Ei viina auta tuskaan, se on sama kuin pistäis pään puskaan.