IRC-Galleria

Itkin mitä itkin

Osoitin kiitokseni

Osoitin hyväksyntäni

Sanoin mitä sanoin

Osoitin nöyryyteni

Osoitin rakkauteni

Näen

Lasini tyhjän pohjan

Tarvitsen lisää

Maitoa

Luuni jotka minua kantavat tarvitsevat enemmän kuin tunteet

Voimaa

lukekaa huonoja runoja paskasta maailmasta ja elämästä ja kaikesta muusta mikä vituttaa.
http://escapedfromreality.blogspot.fi/
http://escapedfromreality.blogspot.fi/
http://escapedfromreality.blogspot.fi/
http://escapedfromreality.blogspot.fi/
http://escapedfromreality.blogspot.fi/
http://escapedfromreality.blogspot.fi/
http://escapedfromreality.blogspot.fi/

Cultural earthquake takes us down
to the limbo of disposal

I'm wavering
such randomness indeed

Can't find the light
Can't find the answer

Disposal youth is setting us free
Setting sails to the horizon

while the sun is smiling to us in bliss
a void rises.

Elämä on jännä
Vaikka se ei aina sellasia suuria yllätyksiä tarjoakkaan.
Elämä on pelottava, vaikka tarjoaakin miellyttäviä yllätyksiä ja nautintoja.
Elämä on tässä
Se on Peto,
joka janoaa seuraavaan opastettavaa.
Seuraavaa pelaajaa elämän rulettiin.
Se kierrättää pelaajiaan,
Sukupolvesta toiseen
Elämän peli
Se on jännä se, eikä kukaan voita... Koskaan.

Tausta: Mielessä vaan pyöri perheriidat ja teini-ikäiset ylireagoivat lapset ._.

viskaa vaan ne astiat,
rumia ne olivat.
Joo hakkaa vaan se imuri,
Se olikin pahan alku ja juuri.

Joko tuntuu paremmalta?
ei no hetkihän malta.
Tässä on isoäidin ruukku,
lasia lattialla, sehän tästä puuttu.

Peilinkö meinasit rikkoa?
seitsemän vuotta epäonnea.
Ai että ruma on tuo kallis taulu,
no poltetaan se, saa hyvät sauhut.

Ei kelpaa meidän antiikki pöytä,
no sen tekikin joku köyhä.
Rumia olikin keräily lasit,
heittämisestä annan täydet kasit.

Vai ei kelpaa vanha tuoli,
olihan se vanha kun Epilän muori.
Onko suussa vielä paha maku?
no onneksi et ole vielä naku.

Jaha sinne meni isoisän kaappikello,
Ja tädin vanha sello.
Onhan se olohuone hieman komeempi,
Kun se on kaaoksenmaisen moderni.

Miksi meillä edes oli tämä kattokruunu,
päällä on pölyttynyt ja vanha sumu.
Otahan käteen se keräily posliini koira,
Ei se ikinä ollut kovin soma.

Räks ja poks.
Joko riitti sulle hurjapää?
hyvä alappa siivoamaan.

Pöllöllä oli isot rillit, ja sen lempiruokana oli sillit. Pöllö isoa kirjaa luki, jossa kerrottiin, että apinat toisiaan suki. Sukimisesta puheen ollen, naapuri oli ostanut uuden koiran, Rollen.

Vuohi halusi olla patsas, mutta sillä oli elätettävinään iso katras. Hän siihen ammattiin ryhtyi, ja perhe siihen yhtyi. Ammatti oli niin kauan hauska, että loppui sapuska.

Hiiret pitivät kemuja. Niissä syötiin juustoa, joka vahvistaa luustoa. Hiiriä hymyilytti, mutta sitten sinne tuli naapurin Tytti. Se söi kaiket ruuat, luut ja melkein metsän puut. Sitte kun se lähti, tuikki taivaalla vain yksi tähti.

Pingviini kävi laskettelemassa. Se hyppäsi hyppyristä ja teki sellaisen voltin, että lähetti postikortin. Sitte se lensi korkealle ja jäi jääkarhun alle. Se ulos sylki ja pihalla kylpi.

TERVEISIN MINÄ,
pari vuotta sitten:D

❝ Nature’s first green is gold, her hardest hue to hold.
Her early leaf’s a flower, but only so an hour.
Then leaf subsides to leaf. So Eden sank to grief,
so dawn goes down to day. Nothing gold can stay. ❞

— Robert Frost.

katso syvälle veteen,
pieni kauris,
kuu möllöttää taivaalla kun nauris.
Mä katsen sua veden kätköistä,
lailla näkin,
ja kauneuttasin tahdon mäkin koskettaa.
kyyristy lähemmäksi kauris,
en tahdo satuttaa.
Vaan vedä sut maailmaan uuteen.
silmäsi ovat suuret kun kuu,
ja loistaa kilpaa sen kanssa, niinkuin ei kukaan muu.
ja tuo pieni kauris tuijottaa veden pintaa,
joka kiltää kuunsiltaa,
ja onko näin kaunista iltaa,
ennen ollut?
Ja se pieni kauri kyyristyy juomaan,
veden poukamaan, uomaan.
Ja silloin hänet vien mukaani veden alle,
toiseen mailmaan,
siniseen ja avaraan.
mikään ei satuta ja en pakota.
ja vain avaruus on päämme päällä,
kun kuljemme yhdessä pitkin kuun siltaa,
sillä eihän tälläista iltaa koskaan tule ei enää.

Kun on hehkee kaksviis,
miten sitä juhlitaan siis.
En välitä suurista juhlista,
tai juhlajuoman kuplista.
En tarvitse edes kakkua,
riittää että nostat hattua.
Ei tarvitse synttäri laulua laulaa,
riittää että saan kanssasi nauraa.
En tarvitse edes lahjoja,
onko se vähän kahjoa.
Riittää että tänään voi salibandya pelata,
ystävien kanssa näin vähän relata.
Tämä johtuu ehkä siitä, että olen kauris,
sisimmiltäni olen kyllä kaunis.