IRC-Galleria

Mun päätä painaa,
mua koko elämä vaivaa.
Mä haluaisin vain elää,
selvitä päivään huomiseen.
Mut mulla ei oo syytä
nousta aamuun uuteen...
Tuntuu että kaikille oon vaan taakka
ja koska oon tullut jo tänne saakka,
mä voin kai luovuttaa,
antaa muille tilaa
elää niiden unelmaa.

Sota.
Termi, joka sisältää paljon tuskaa ja surua.
Maailma, joka on läpeensä pahuuden ja kärsimyksen vääristämä.
Tuhon, epäjärjestyksen, kauheuksien maailma.
Kuoleman valtakunta.

Kuolema
Termi, joka sisältää väsymättömän ahneuden perikuvan.
Kuolema nauttii sotilaiden tuskasta ja kärsimyksestä.
Aina. Jatkuvasti. Loputtomasti.
Kuolemalle tämä on sama kuin ihmisten toisilleen antama hellyys.
Suudelma kuolemalta on viiltävä, syleily kylmän kangistava.
Hellyys kuolemalta tuo kuolemaa, ikuista rauhaa kaikesta.
Kuolema ei voi käsittää, miksi sotilas niin epätoivoisesti väistää,
väistää hänen syliään. vapauttavaa syliään.
Syliä, joka päästää sotilaan ikuiseen lepoon.
Sotilas kuitenkin näkee kuoleman vilpillisen verhon taakse,
ei suostu hyväksymään väistämätöntä.
Kieltäytyy antautumasta.

Sotilas
Pelinappula, viskattuna sodan ja kuoleman pelikentälle.
Kentälle, missä kuolema korjaa satoaan väsymättä.
Sotilaalla ei ole muuta kuin itsensä ja toverinsa.
Yhdessä koettu tuska ja kärsimys sitoo heitä iäti.
Toveruus suojaa jonkin verran kuolemalta, sen kylmyydeltä.
Mutta ei täysin. Joskus kuolema löytää särön toveruuden suojamuurista.
Tällöin sotilas kokee fyysisiä haavoja, syviäkin. Kuoleman raastava suudelma.
Ne parantuvat aikaa myöten, mutta henkiset haavat. Ne eivät parane koskaan.
Sotilas kantaa niitä hamaan loppuun saakka, edes toveruus ei voi parantaa niitä.
Jokaisella on omat haavat kannettavanaan.

Syvät, näkymättömät haavat.

Sota, kuolema, sotilas
Yhdessä muodostavat kokonaisuuden.
Maailman täynnä sortoa.
Kuoleman sortoa sotilasta kohtaan.
Julmuutta sodan mahdollistamana.
Julmuus, joka ylittää jopa toveruudenkin rajat.
Kuoleman herkkujuhla, sotilaan epätoivo, sodan raakuus.
Sota kuoleman grillijuhla, sotilas kuoleman grilliherkku,
kuolema sotilaan syvimpien haavojen leikkaaja.

Haavojen, joiden parantumista ei sotilas näe kuin vasta,
antautuessaan kuoleman syleilylle.

Joskus jotai kakkaa kirjotellu

Katselin tässä yksi päivä

Itseäni katosta suurin silmin

Etsin suurta miestä itsestäni

Mutta löysin vain

Vitun pienen apinan

Symbaalit kädessä

Lyömässä tahtia pelottavasti

Siihen uskoon laskin itseni

Että kerrankos

Tuo apinakin

Erehtyisi tahdissa

Oletko tuntenut kuinka vapaus sinusta katoaa

Kuinka pelko liiankin lujaa sinua kuristaa


Älä anna valtaa sille

Tuhoon tuomittulle pirulle

Älä anna uhan tulla esiin

Ja sinut lumota murhaympyröiden kehiin


CHORUS
*Ei kukaan osaa päättää mistä mitään

Arvaamaton on mieli kieron ihmisen

Ota minut jo nyt

En enää laskee teitä mukaan

Kuka seuraavaksi sekoa näin

Voin arvaa sen nyt*


Oletetaan sitä ja päätellään jotain vaan

Jos joskus sitten niin miksei aina vaan


En ansaitse tätä vihaa

Kuin laukasta niskaan

En ole omaisuuden uhri tai kiireen

Kun teistä toivo kaikkoa ja murhe laskeutuu vereen

CHORUS

OUTRO
Ei kukaan osaa päättää mistä mitään

Arvaamaton on mieli kieron ihmisen

Ota minut jo nyt Venäjä

Olen sängyssä


Sinä lähdössä


Nouset sängystä


Häivyt mielestä



Pelkään kaikkea


Rakastan sinua


Olet kaikkea


Olen vaikea




Katselen sinua tyynyn alta


En aio koskaan lähteä täältä


Ja lakanat on veressä


Kun sinä olet minussa




Elän painajaista


Silti niin autuasta


Olen taivaasta


Sinä maasta



Yhdessä rakensimme sillan


Välille hyvä ja pahan


Kunnes kaikki murtui


Ja tuskamme turtui


Tuntemattomaksi


Aineeksi.

Sinäkö olit se mies joka yritti


verta sytyttää tuleen


Kun olit juonut litran bensaa


Ja huutanut ihmisille "MINÄ OLEN!"


En osaa enää argumentoida


Ja meditaatio kusee pahasti


En hallitse vitamiineja


ja olen selvinnyt halvasti.



"Kuinka kauaksi ihminen katoaa


Kun halua vain rakastaa


Olen kadonnut itseeni totisesti"



En mene ikinä naimisiin


koska en osaa lyödä naista


Elämä on parasta huumetta


Ja John Lennon maistuu kukalta



En näe itseäni enää peilistä


Olen likainen niin kuin pinta peilistä.

Minä tunnen sinut

Ja tulen tuntemaan

Vielä jonkun aikaa


Kun joskus kerran

Vain yhden kerran

Hautasimme siilin

Elävältä maahan


Sinä aloit itkemään

Ja minä nauramaan

Menimme keinumaan


Sinä putosit

Ja taitoit niskasi

Ja minä vuorostani

Nyt itkin.

Rakastuin peiliin joka näytti


Hahmon karvaisen


En osaa ajaa partaani


Joka liikaa minua ahdistaa


Mutta onneksi minulla on heteka jossa voin makaa murheet pois



Näin tähden taivaalla räjähtävän


Tajusin olevani pieni


Miten selviydyn maailmanlopusta


Joka ei ole minun loppuni


No onneksi minulla on heteka jossa voin makaa murheet pois



Nyt on jäniksen vuosi


Mutta horoskooppini on apina


En voi elää tässä totuudessa


Tarvitsen itseäni tukevaa faktaa joka ei olen toisen omaa


Silti onneksi minulla on heteka jossa voin makaa murheet pois



Tänään heteka murtui mutta muistot ei.

Takapenkillä on kiva istua

Pitää ikkunaa auki

Katsoa ikkunasta ulos

Ja vaikka kuski huutaisi

"Ikkuna kiinni saatana!"

Niin minä vain tökin häntä niskaan

Etusormella häiritsevästi


Vieressäni istuu kaunis madonna

Ei se vanha donna

Vaan unieni näky edessäni

Jonain muuna kuin kolmen deenä

Kuski huutaa jälleen minulle

"Ei saa katsoa saatana!"

Niin minä kuristan kuskin

Ja suutelen unieni näkyä otsalle

Samaan aikaan automme lentää

Ylös taivaisiin.