IRC-Galleria

Löysin eräältä sivulta loistavan version Pascalin vedonlyönnistä, jonka meinasin liittää viestiini. Sivusto vain nyt jo ehti kadota jonnekkin sivuhistorian syövereihin, joten enpä laitakkaan sitä versiota tänne. Mutta aion silti kirjoitella tästä uskontojen heikoimmasta argumentista(onneksi molemmat osapuolet tiedostavat sen ja harvemmin yhtään asiaan perehtyneet tahot sitä käyttävätkään).

Pascalin veto on argumentti, jonka kuulet aivan liian usein kun joku, jos nyt ilkeästi voisi sanoa, aloitteleva kristitty yrittää puhua ihmisiä puolelleen. "Jos uskot jumalaan, saat kaiken, mutta jos et, kidut ikuisesti", tämä on pääpiirteittäin se kristittyjen usein käyttämä versiointi. Pascalin vedonlyönti on ehkä helpoin tajuta piirtämällä paperille neljän ruudun ristikko. Vaakatasoon ruudukon yläpuolelle, kirjoitetaan jumala on olemassa, ja ruutujen ylle kyllä ja ei. Pystysuoraan ruudukon viereen kirjoitat Usko jumalaan ja ruutujen kohdalle kyllä ja ei. Tällöin siis ensimmäinen ruutu, vasen ylänurkka, olisi kohdassa Kyllä ja Kyllä, jumala on olemassa ja uskon, oikea alanurkka olisi Ei ja Ei, ei ole olemassa enkä usko.

Pascalin veto on uhkapelurin näkökulma, joka yrittää maksimoida voittonsa. Kun tutkit ruutujen vaihtoehtoja, niin asian näkee helposti. Kirjoitan nyt tämän "täydellisemmän", teistisen version.
-Mikäli uskoit jumalaan ja jumala on olemassa, tulet saamaan suuren palkinnon kuoltuasi.
-Mikäli uskoit jumalaan ja jumalaa ei ollutkaan, et menettänyt mitään.
-Mikäli et uskonut ja jumala oli olemassa, sinua kidutetaan ikuisesti.
-Mikäli et uskonut ja jumalaa ei ollutkaan, et menettänyt mitään.
Uhkapeluri siis toteaa, että uskon jumalaan. Mitään et menetä, mutta voit saada pirusti(pun intended). Kuulostaa järkevältä, kunnes sitä miettii toisenkin kerran. Ongelmia on useita.

Ehkä tärkein, suurin ongelma: Mikä jumala? Kuinka monta eri jumalaa maailmassa on ollut vuosituhansien aikana? Egyptissä oli suuri kulttuuri ja suuret panteonit. Aurinkoa palvottiin ja heidän paavinsa, faaraot, haudattiin tuhansien orjien verellä muurattuihin kiviröykkiöihin. Kaikki nykyään elävät ihmiset pitävät kreikkaa modernin sivistyksen kehtona, jotka toivat meille matematiikan, filosofian ja vaikka ja mitä. Miksi heidän jumalansa sitten eivät kelpaa? Käytämme juutalaisten kanssa osittain samaa kirjaa, mutta monet kristityt eivät elä sellaista elämää, että pääsisivät juutalaisten jumalan kriteereistä läpi. Viikingeillä oli ihan viihtyisä jumalakatras. Itselleni erittäin tenhoava jumala-ajatus on Loki, juonimisen, huijaamisen ja kujeilun jumala. Eikö olisi hienoa päästä Valhallaan taistelemaan kunniasta ikuisesti, herätä illan tullen uudelleen henkiin ja taas seuraavana aamuna lähteä juhlapöydästä taistelukentälle? Riippuen laskutavasta, maailmassa on ollut jopa useita miljoonia jumalia aikojen saatossa. Heettiläisessä kulttuurissa väitettiin olevan jopa tuhansia jumalia. Useat polyteistiset uskonnot sisältävät vähintäänkin kymmeniä. Kristinuskossakin on niin erilaisia lahkoja, että jopa niiden välillä jumalan sanan mukaisesti eläminen vaikeutuu. adherence.com sivuston mukaan maailmalla on tällä hetkellä noin 6400 erilaista uskonlahkoa. Kun lasketaan vanhimmista kulttuureista löytyneet hedelmällisyysikoneista lähtien, kuinka monta erilaista uskoa ja jumalaa on jo unohtunut? Toki tämän ongelma ei esiinny sellaisenaan itse vedonlyönnissä. Veto ei erittele, että mihin jumalaan pitäisi uskoa. Useat, lähes kaikki uskonnot vain eivät hyväksy toisiin jumaliin uskomista, joten olisi pakko valita joku "teismi".

Toinen ongelma on suora jatko ensimmäiseen ongelmaan: Mitä jos heittäydyit väärään jumalaan? Monet jumalat eivät katso suopeasti väärään jumalaan uskomista, joten luultavasti joudut kärsimään vaikka päätitkin uskoa jumalaan. Todellinen uhkapeluri siis valitsisi itselleen lupaavimman, suurimman palkinnon ja pienimmän rangaistuksen tuonpuoleisessa. Kristinuskossa on ikuinen kidutus vs. ikuinen elämä. Uudelleensyntymiset ja karmat, tuonelat, manalat ja valhallat. Voittojen punnitseminen painottaa valintaa epäreilusti, vaikka kaikki nämä jumaluudet ovat yhtä todennäköisiä. Vaikka osuisit oikeaankin jumaluuteen, tämä jumala ei katso suopeasti sitä, että valitsit kylmän loogisesti uskosi vain, koska halusit varmistua voitoista.

Ehkä kuitenkin sitten päätät heittäytyä uskoosi täydellä sydämelläsi. Siinäkin on riskinsä. Amerikasta, tyhmyyden luvatusta paratiisista, löytyy useita esimerkkejä, jossa vanhemmat ovat tapattaneet lapsiaan puhtaasti uskonnollisista syistä(rukoilleet ja vieneet pastorin siunattavaksi, vaikka yksinkertainen piikki terveyskeskuksessa olisi parantanut). Olen varma, että niitä löytyy muualtakin maailmalta, mutta USA vain on se äänekkäin valtio, niin sieltä nämä on helppo poimia.

Kolmas ongelma mikä Pascalin vedonlyönnistä voidaan nähdä, on että kaikki vaihtoehdot ovat yhtä todennäköisiä. Kaikki jumalat ovat yhtä todennäköisiä kuin sekin, etteivät ne jumalat ole olemassakaan. Ainoa painotus, mitä voit joillekkin jumalille antaa on vanhan suomalaisen sananlaskun "miljoona kärpästä ei voi olla väärässä, paska on hyvää"-henkisen logiikan tuotos, että miljoonat ihmiset ympäri maailman uskovat kristinuskoon, islamiin ja hindujen jumaliin.

Neljäs pointti, mikä vie vedolta tenhoa, on jumalan oikeudenmukaisuus. Mikäli on olemassa jumala, yleensä heidät kuvataan oikeudenmukaisina. Oikeudenmukainen jumala ei tuomitse ihmistä sen mukaan mihin hän uskoi, vaan sen mukaan mitä hän teki. Kristinusko yrittää uiskennella tästä oikeudenmukaisuudesta todella omituisella tavalla ohi, ensin väittämällä että jumalan tuomio on oikeudenmukainen, mutta sitten kuitenkin jumalan vaativan ihmisiltä ehdotonta uskoa häneen, tai saadan ikuinen kidutus. Kristinuskon mukaan olemme saamassa ikuiseksi ajaksi tuskaa keskimäärin 80 vuoden teoista. Vaikka olisimme tehneet väärin koko 80 vuotta, olleet vain ilkeitä kaikille, kuinka joku voi väittää jumalan olevan oikeudenmukainen, jos tämä lyhyt silmänräpäys, 80 vuotta, hänen mielestään ansaitsee ikuisen kärsimyksen? Mikäli jumala on oikeudenmukainen, hän ymmärtää ajattelevan ihmisen johtopäätöksen olla uskomatta ja arvioi meidät sitten tekojemme perusteella. Sama huomio voidaan toki tehdä toisinkin päin. Miksi sokeasti uskomisen pitäisi vapauttaa kärsimyksistä? Se tuomio ei ole oikeudenmukaisuutta nähnytkään.

Pascalin vedonlyönnin mukaan siis paras ratkaisu olisi ateismi. Elä hyvin ja auta kanssaihmisiä. Ja kun kuolet, vaihtoehtoja on muutama:
-Et menetä mitään
-Pääset hyvään paikkaan muiden ihmisten kanssa, jotka ovat hyviä
-Pääset kauas jumalasta, joka tukee järjettömyyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja epäinhimillisyyttä.

Kävin tuossa jokin aika takaperin lyhyen väittelyn tapaisen ateismin ja uskonnon välisestä erosta. Tämä väittely lähti liikkeelle, kun kommentoin erään apologeettisen videon virheellisiä logiikkoja vastaan. Tässä videossa eräs jenkkievankelista(Ravi Zacharias) kertoi yleisön kysymykseen vastausta ja vastauksessaan Ravi kertoi että kun ihminen hylkää jotain, jotain pitää tulla tilalle selittämään. Tästä lauseesta sitten hän lähti tangentin suuntaan höpisemään siitä, miten ateismi ei selitä, miten ihmisillä on arvo, miten hän tuli jostain esihistoriallisesta keitosta ja niin edelleen.

Kerroin lyhykäisen vastalauseeni videon kommenttiosiossa, johon sitten sain vastauksen ja siirryimme erään videon katsoneen henkilön kanssa väittelemään aiheesta yksityisviesteihin. Viestinvaihdon aikana itselleni kävi selväksi henkilön harhakäsitysten laajuus ja siinä samalla ehkä pieni oivallus, miksi ateismi on niin vaikeasti hyväksyttävä joillekkin, että he hylkäävät sen henkilökohtaisen mahdottomuuden argumenttiin nojaten.

Tässä ensimmäinen viesti, minkä sain:
I must point out the a religious belief needn't invoke the supernatural. While religious belief often do invoke the supernatural, religions such as Buddhism do not. Dictionary.com give the following definition for religion:

"1. a set of beliefs concerning the cause, nature, and purpose of the universe, esp. when considered as the creation of a superhuman agency or agencies, usually involving devotional and ritual observances, and often containing a moral code governing the conduct of human affairs."

This, right here, just as easily applies to atheism as it does to any theistic faith. As you can plainly see the definition allows for the unbelief in the supernatural. The additional definitions it gives simply underline the non-theistic nature of religion.

So, yes, atheism is a religion. It's an anti-theistic religion (and I think even that is debatable) but a religion it still is.

---

Nokkelimmat toki huomaavat heti, mikä meni pieleen. Toki ensimmäinen kappale on totta, ja buddhismia voidaan pitää ateistisena uskontona siinä mielessä, ettei se sisällä uskoa jumalaan. Seuraavassa kappaleessaan, mikä käsittää siis sanakirjan määritelmän uskonnosta, aloin olla jälleen toista mieltä henkilömme kanssa ateismin "uskonnollisuudesta". Miksi olin tästä vedettyjä johtopäätöksiä vastaan, pilkoin vastaukseni melko useaan osaan:
Ateismi ei ole:
-a set of - Ateismi ei sisällä kuin yhden...
-beliefs - ...uskomuksen, ja silloinkin oikeastaan uskomuksen puutteen(lack of belief)
-concerning the cause, nature, and purpose of the universe - Näihin ateismi taas ei sano mitään. Jatkan myöhemmin aiheesta.
-usually involving devotional and ritual observances - Rituaalit ja palvomiset eivät ole myöskään ateismissa mitenkään päin sisäänrakennettuja.
- and often containing a moral code governing the conduct of human affairs - Ateismi ei sano tästäkään mitään.
Ainoa lause, minkä voisi tuosta religion-sanan määritelmästä ottaa ateismin määrittelyyn on "when considered as the creation of a superhuman agency or agencies", jolloin määrittelisin ateistin olevan tällaista selitystä vastaan todisteiden puutteessa, mutta ehkä jopa avoin idealle.

Eli pähkinänkuoressa, otin hänen määritelmänsä uskonnosta ja melkein jokaisen sanan jälkeen kerroin että ei, ateismi ei ole tätäkään. Seuraava vastaus saapuikin melko ketterästi tämän oman vastaukseni perään ja pääsin todistamaan logiikkaa, joka on omalla tavallaan pelottava. Leikkelen pääpiirteet siitä tähän:

"I believe atheism is a narrow position because the belief/non-belief in a god/gods carries with it a set of additional requirements that you are not acknowledging. If you are an atheist you must also believe in some form of evolution because if God didn't get the ball rolling you must tell me what did. So, right there, you see that atheism doesn't begin and end with the denial of the supernatural. Atheism can't just say, "There is no god." It must provide alternate explanations for the things theism attempts to answer.

If it does not it fails as an acceptable and valuable worldview and philosophy.

Religion tells us more than, "God did this." Religion also gives value and meaning to life, the choices we make, and how we interact with one another. If atheism cannot also do this, and you seem to be saying it can't, then it will die a quick death because besides an answer to the god question, people also want to know what is right, what is wrong, and why it is so."

---

Eli hän vaatii, että koska ateismi kieltää jumalan, joka on pohja koko hänen maailmankatsomukselleen, täytyisi ateismin olla samanlainen sateenvarjotermi, jonka avulla selitetään KAIKKI. "It must provide alternate explanations for the things theism attempts to answer."

Ensimmäinen kysymys on tietenkin se kaikkien teistien vihaama, miksi? Ei teismikään pyri selittämään mitään, miksi ateismin pitäisi? Teistiltä kun loppuu tekosyyt, lätkäistään loppupisteeseen "God did it"-leima päälle ja lopetetaan tutkiminen. Ateistilta kun loppuvat tekosyyt, hän sanoo "en tiedä" ja palaa asian kimppuun myöhemmin, kun mahdollinen keino asian tutkimiseen on keksitty. Tämä on myös yksi suurimmista vastalauseistani uskontoa vastaan, koska (riittävän vakaasti) uskova ihminen voi käyttää tällaista veruketta tutkimustyössään kun hän vain tarpeeksi turhautuu. Ateismissa kun jumala loistaa poissaolollaan mahdollisten syiden listalla, ei mikään auta, jos tie nousee pystyyn. Joko siitä tahkotaan läpi pala palalta, tai sitten nostetaan kädet pystyyn ja ilmoitetaan meidän tietämyksemme aiheesta olevan riittämätön(kuulostipas pelottavan paljon "ihmiset eivät voi ymmärtää jumalan ajatuksia"-argumentilta). Erona toki vain se, että aiheet eivät sen jälkeen lakkaa etenemästä, vaan tutkimustulokset, vaikka näyttäisivätkin eräästä tutkijasta mahdottomalta, voivat edetä jonkin toisen tutkijan tuloksina.

Koska ateismi ei ota kantaa muihin kuin jumalan olemassaoloon, sisältääkö se jotain vaatimuksia, mitä pitää uskoa ateismin ohella? Lyhyt vastaus: Ei. Mitään muuta ei ole pakko uskoa, vaikka olisi ateistinen kaikkia jumaluskontoja kohtaan. Voisit vain olla ajattelematta kaiken alkuperää, ottamatta sen kummemmin kantaa naturalistiseen tieteeseen kuin pseudotieteisiin. Voit olla sitä mieltä että pinkit näkymättömät yksisarviset ovat kaiken alku, joka ei varmasti ole kaikkien ateistien uskomus. Yksisarvismi ei myöskään olisi loogista, mutta mitä sitten, koska se olisi kuitenkin yhtä lailla selitys kaiken alulle. Hyvin yleinen "kääntyneiden" ateistien ominaisuus toki on, että he uskovat naturalistisen nykytieteen tuottavan tarkkoja vastauksia kysymyksiin ja sitä kautta antavan vastauksen kaikkeen, ennen pitkään. Siksi ehkä kristitytkin ovat sitä mieltä, että ateismi, evoluutio ja nihilismi kulkevat kaikki käsi kädessä iloisesti kukkakedoilla pomppien, näkemättä mitään muuta kuin tylsiä atomeja ja fysiikan lakeja auringon säteilyn piinaamina. Koska heille jumala selittää kaiken, samaa jumalaa vastaan käyvä ateismi selittää siis kaikki samat asiat. Näin asia ei ole.

Toki ymmärrän senkin, että kun hän viittaa asioihin, joita teismi pyrkii selittämään, luultavasti hän viittaa, kuten viimeinen kappale paljastaa, hyvän ja pahan eroihin ja moraaliin. Asioihin, jotka ovat kulttuurisidonnaisia ja vaihtelevat niin vuosisadasta kuin asuinpaikasta riippuen. "Uskonto antaa arvon ja tarkoituksen elämälle ja tekemillemme valinnoille". Tästä taas olen jo tehnyt aiemminkin päiväkirjamerkinnän. Nihilismi on filosofinen näkökulma, jonka mukaan millään ei ole oletusarvoisesti jotain positiivista tai negatiivista arvoa. Kuulostaa kylmältä, mutta se estää myös tehokkaasti ennakkoluulot erilaisuutta kohtaan.

Miten ateisti saa moraalinsa, kun kerran meillä ei ole 2000 vuotta vanhaa kirjaa kertomassa niistä? Yksi hyvin usein netissä vastaantulleista argumenteista jumalan puolesta moraalisena lähteenä(Raamattuhan sanoo muuten, että saatana on moraalin isä, lue 28.1.2008 kirjoitukseni aiheesta). Itse olen sitä mieltä, että naturalistisella selityksellä on mahdollista myös kehittää syyt moraalille evolutiiviselta pohjalta.

Otetaan pieni yhteisö alkeellisia apinoita. Heillä on ollut rankka lapsuus ja osa heistä on huomannut terävien keppien sattuvan, kun niillä tökätään. Siksi he käyttävät näitä keppejä toisten apinoiden tökkimiseen yhteisössä. Kohta he kuitenkin huomaavat, että kun tökityt apinat löytävät ruokaa jostain lähimaastosta ja kantavat sen lauman eteen, heille ei kerrottukaan mitään murkinasta, koska heidän käytöksensä ei ollut mukavaa toisten mielestä. Keppien teroittajat menevät itseensä ja huomaavat, että yksin on tylsää kiikkua puussa ja paljon vaikeampi etsiä ruokaa tulematta syödyksi, joten he haluavatkin olla ystävällisiä muille lähellä oleville pysyäkseen hengissä ja muiden seurassa.

Nyt voitte palata kappaleen alkuun ja laskea, kuinka monta jumalaa hyvän ja pahan erottamiseen tarvittiin. Kyse on voinut olla vuosituhannet sitten niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin selviytymisestä, ja yleisesti lauman suojassa selviytymismahdollisuudet ovat paremmat. Laumassa elettäessä eletään lauman säännöillä, vaikka ne eivät välttämättä itselle olisikkaan aina kaikista parhaat mahdolliset. Kuka tahansa lauman jäsen voi lähteä sooloilemaan ja syödä kaiken löytämänsä yksin, mutta entäs sitten kun ruokaa ei löydykkään? Oliko laumassa ruokailu, jolloin saattoi ehkä saada hieman vähemmän ruokaa, mutta säännöllisemmin, sittenkään niin paha asia?

Miksi ateistit eivät tapa toisia ihmisiä halutessaan, kun he eivät usko jumalan antamiin moraaleihin? Jopa sellaiselle inhimilliselle tekijälle kuin empatia(toinen loistava naturalistinen selitys moraalille) on mielestäni täysin järkevä selitys olemassa kehityksen kannalta. En halua tappaa toista ihmistä, koska pystyn käsittämään sen surun, minkä se tuottaa jollekkin, joka välittää tapetusta ihmisestä. Enkä halua, että kukaan muu aiheuttaisi sellaista itselleni. Miten empatia sitten olisi voinut kehittyä? Toiset, vanhemmat yksilöt ehkä oppivat elämänsä aikana laumassa erilaisia keinoja selviytyä jostain toimista paremmin kuin toiset. Toiset halusivat oppia myös nämä keinot, mutta eivät ehtineet ennen yksilön kuolemaa. Ehkä tämä taito sitten jäi oppimatta, mutta jotkut muistivat sen tuomat hyödyt. Ehkä jossain vaiheessa laumasta kuoli osa nuorista saalistajien hampaisiin, ja lauman jäsenten vanhetessa huomattiin laumarakenteesta puuttuvan riittävän nuoria(ketteriä) jäseniä, mutta kuitenkin tarpeeksi vanhojakin pystyäkseen hankkimaan ruokansa itsenäisesti. Tämä kuormittaa laumaa ja ehkä siitä sitten myöhemmin on jossain muisteltu, kuinka vaikeaa oli, kun tietyt jäsenet puuttuivat laumasta. Tällaista yhteisen hyvän ajattelua sellaisetkin käskyt kuin älä tapa ja varasta ovat. Kuten esimerkeillä yritin myös osoittaa, nämä tunteet ja moraali eivät vaadi edes mitään korkeampaa kulttuuria saati sitten jumalia taustalleen ollakseen tarpeellisia osia toimivassa yhteisössä.

"If atheism cannot also do this, and you seem to be saying it can't, then it will die a quick death because besides an answer to the god question, people also want to know what is right, what is wrong, and why it is so."
Pelottava ajatus. Ei pelottava siksi, että nyt kun olen todennut, ettei ateismi edes yritä selittää näitä ja hänen logiikkansa mukaan sen pitäisi kuolla pois, vaan pelottava siksi, että hänen mukaansa ihmiset eivät tiedä oikeaa väärästä ilman jumalaa. Ilmeisesti hän on niitä ihmisiä, mitkä mikäli ahdistetaan nurkkaan kysymyksellä "Mikäli uskosi jumalaan katoaisi, lähtisitkö kadulle varastamaan ja tapppamaan ihmisiä?", vastaisi "kyllä". Sellaiset ihmiset, pysykää uskossanne ja pysykää kaukana minusta. En halua olla paikalla kun tulette järkiinne.

Antaa meille käsityksen siitä, mikä on oikean ja väärän ero.
Rohkaisee itsensä parantamista ja tiedon keräämistä.
Edustaa kaikkia pieniä elämän iloja.
Yritti estää raamatussa tapahtuneet kansanmurhat.

Kuulostaapa jalolta tapaukselta, eikö?

Olen jo pidempään kertoillut tästä kristinuskon järjettömyydestä. Tänään ajattelin rykäistä pienen ajatuksen siitä, miten uskonnon ympärille rakennettu käsitys asioista ei edes vastaa oman pyhän kirjan käsityksiä.

Tätä varten olettakaamme, että jumala ja saatana ovat olemassa. Sitten, punnitaanpa kumpi heistä on parempi vaihtoehto. Kirjan perusteella, sellainen vanha, melko paksukin, nimeltään raamattu, jotkut ehkä tunnistavat? Jumala vs. Saatana, mitä sanoo raamattu?

Jeesus kuoli meidän kaikkien syntien puolesta. Syntiä on ajatella rivoja, nautiskella olostaan, hyväksyä kaikki ja olla yrittämättä tuputtaa heille jumalaa, olla tottelematta vanhempiaan. Käytännössä kaikki, mitä pidät hauskana ja viihdyttävänä toimintana, on jonkin uskonlahkon mukaan syntiä. Joten voidaan sanoa, että pidän synnistä. Saatanan väitetään olevan synnin keksijä, joten pisteet kotiin saatanalle.
Jumala 0 - Saatana 1

Jumala vaatii vain hänen lakiensa noudattamista, jos haluaa pelastua synneiltään. Niitä on paksu ja vanha kirja täynnä. Ihan reilua kait sinänsä, että kun kerran otetaan ne synnit pois, jotka ensin itse määriteltiin samassa kirjassa, että sitten vaaditaan kuuliaisuutta näille säännöille. Saatana taas ei vaadi meiltä muuta kuin että olisimme oma itsemme, mikä on ihan mukavaa omasta mielestäni. Ja jumalasta tulevat moraalit käsitellään vielä, joten älkää typotko sitä argumentiksi vielä.
Jumala 0 - Saatana 2

Jumala on tarinoiden mukaan oikeutetusti tappanut kansakuntia ja käskyttänyt väkeään tappamaan lisää. Jumala kiusasi omiaankin, kuten jobista voidaan nähdä. Saatana katseli maailman hävitystä jumalan kanssa sohvalla löhöillen, kunnes jahve innostui kehuskelemaan kuinka kova jätkä Jobi onkaan. Lyötiin veto, jumala käski testata Jobia. Joten omaisuus vietiin ja lapset tapettiin. Mutta koska jumala on kova jätkä ja niin täynnä rakkautta, Jobi sai omaisuutensa takaisin myöhemmin! Toki se ei paljon lohduttanut kuolleita lapsia tai traumatisoitua Jobia, jonka koko perhe surmattiin. Kohta lisäksi hieman heikentää jumalan kaikkivoipaisuutta, jos hän ei pystynyt edes näkemään, että Jobin usko ei horjuisi edes näillä teoilla.

Mitäs Saatana sitten on oikein omatoimisesti tehnyt? Vaikea kysymys, kun saatana käsittääkseni suoraan tekee jotain vain parissa kohdassa raamatussa, niistäkin genesiksen syntiinlankeemus ja jeesuksen viettely erämaassa taitavat olla ainoat, missä hän toimii kysymättä jumalalta lupaa ensin. Raamatun alussa siis on sellainen yksi kertomus, jossa saatana käärmeen muodossa houkuttelee ihmisen syömään omenan, jolla ihminen sai tiedon hyvästä ja pahasta... Eli saatana onkin moraalin lähde ihmisille, koska ilman sitä/häntä emme erottaisi hyvää pahasta. Täytyy kyllä antaa saatanalle pointsit kotiin tästäkin. Ihmisten moraalin lähde.
Jumala 0 - Saatana 3

Saatana heitettiin taivaasta alas ylpeyden takia, hän ei suostunut kumartumaan jumalan edessä. Saatanaa kuvaillaan henkilönä, joka yrittää pilata jumalan suunnitelmat raamatussa. Ainoa mitä saatana siis oikeastaan on tehnyt, on kieltäytynyt palvomasta massamurhaajaa ja yrittänyt estää sen toimia maan päällä. No toki hän sen lisäksi pyrki nousemaan jumalan sijaiseksi, mutta raamattuun kirjoitettujen TOIMIEN mukaan hän olisi vain pyrkimässä tähän sijaan, koska saatanalla olisi ideoita, jolla hoitaa hommat paremmin. Hän pyrkii nousta jumalaksi, eli hankkia itselleen jumalainen tietämys. Saatanan tavoite on siis tieto? Helvetti, tämä jätkähän on ihan liekeissä tavoitelistansa kanssa(pun intended).
Jumala 0 - Saatana 4

Jumalasta sanotaan, että hän haluaa kaikki valtakuntaansa. Ainoana ehtona on, että uskomme siihen ainoaan "todisteeseen" hänen olemassaolostaan, raamattuun. Koska emme voi suoranaisesti uskoa häneen, koska hän ei ole tuonut itseään ilmi missään vaiheessa, voimme vain uskoa tarinoihin hänestä, joiden todistajista osa on vähintäänkin kyseenalaista sakkia(ilman mitään rasistista syrjintää, ofc). Saatanan taas väitetään vievän meidät kaikki mukanaan, jos olemme oma itsemme. Ei mitään pakotettuja uskoja, ei vaatimuksia uskoa vuosituhansia vanhoja paimentolaiskansantaruja, joiden totuuden väitetään paljastuvan niille, jotka sen uskovat. Eli ensin pitää uskoa, että se voidaan todistaa uskottavaksi... eikun mitä? Mikäli jumala haluaisi meidät mukaansa, hänellä on melko surkea promoottori. Meinaan että itse en ole lähelläkään kaikkivaltiasta, mutta olen melko varma että keksisin vakuuttavampia tapoja näyttää ihmisille, kuinka mahtava ja palvonnan arvoinen olen.
Jumala 0 - Saatana 5

Eli kumpiko hahmoista onkaan nyt sitten raamatun mukaan se mukavampi? Ne alussa listatut asiat ovat siis tällaisen pienen ajatusleikin mukaisesti kaikki ominaisuuksia, mitä näemme saatanan SUORISTA teoista raamatussa. Useimmat UTn ja VTn kohdat, missä saatanaan linkitetään jotain negatiivista, ovat tarinamuotoisia vertauskuvia, jossa jonkin pahantekijän vain väitetään olevan saatanan vaikutuksen alaisena. Saatana antoi ihmisille tiedon, että he voisivat paremmin ymmärtää olemassaolonsa, hänet heitettiin ulos taivaasta yritettyään kehittää parempaa suunnitelmaa kuin tämän jumala-hahmon massamurhat ja siitä lähtien hän on koetellut jumalan rajoja ymmärtääkseen paremmin tämän voimia. Jobin kohdalla suoraan jumalan luvasta koeteltiin uskon lujuutta ja ominaisuuksia. Kaikkivoipa jumala tiesi tämän kaiken jo etukäteen, joten hänellä ei ole tarvetta tällaisiin kokeisiin, eli joko jumala ei ole kaikkivoipa, tai tämä on sadisti, siinä missä saatana taas voidaan korkeintaan tulkita kylmäksi tutkijaksi halustaan nähdä Jobin reaktiot tällaiseen suruun. Saatanan kiusatessa erämaassa Jeesusta Kointähti taasen tutki tämän osajumalan ominaisuuksia, ymmärtääkseen paremmin, miten jumalan voimat toimivat. Missään vaiheessa hän ei tässäkään tarinassa ollut pahantahtoinen, vaan hän tiedusteli kuten ateisti konsanaan, että mitä se jumala nyt sitten oikeasti pystyykään tekemään ja miten tämä vuorovaikutus käytännössä tapahtuu.

Eli jos pelkän raamatusta löytyvien itsenäisten, suorien tekojen perusteella pitäisi valita, niin miellyttävämpi mielikuvitushenkilö on saatana.

Dokumentti: http://www.youtube.com/watch?v=NYlMEOGMAFY&feature=channel

David Robertson kirjoitteli The Dawkins Letters -kirjesarjan Richard Dawkinsille sen jälkeen, kun The God Delusion oli tullut hänen tietoonsa. Kun itselleni tätä kirjaa suositeltiin, kuvittelin sen olevan asiallinen, älykäs vastaus vähintäänkin nerokkaaseen, terävään ja loistavaan kirjaan. Pettymys oli suuri kun TDL:n ensimmäinen kirje oli luettu ja Robertson paljastuikin yksinkertaiseksi apologistiksi. Tässä nyt sitten seuraa toisen kirjeen 'vastakirje'.

Robertson aloittaa kiittämällä ja ihmettelemällä kuinka ihmiset reagoivat niin kiihkeästi kuin uskovat kun heidän pyhää kirjaansa pilkattaisiin. Tämän jälkeen Robertson sanoo että "eihän uskontojärjestelmääkään ole reilua tuomita fanaattisimpien jäsenten perusteella. Sinähän(Dawkins) et ikinä tekisi niin, ethän?"

Kyllä hän tekisi, koska se on oikein. Niin kauan kuin uskonnosta pystyy nousemaan ääriaineksia, jotka heidän omien "pyhien" kirjoitustensa perusteella tappavat ihmisiä, ilman kirkon ulkopuolisia syitä(järkisyitä), on aivan perusteltua näyttää heidät esimerkkinä uskonnon haitoista. Robertsonin kuvailemaan uskonnollisiin fanaatikkoihin verrattavissa olevat ihmiset olivat vihaisia, koska ensimmäinen kirje haukkui Dawkinsia henkilönä. Ensimmäinen kirje oli osittain todella yksinkertaisia väärinkäsityksiä niinkin perustavanlaatuisesta asiasta kuin ATEISMI EI OLE USKONTO, vaan uskonnon "puuttuminen". Joitain pieniä eroja tässä kuitenkin on. Kuten se, että yksikään ateisti ei pidä Dawkinsin kirjoja pyhänä. Niistä ei etsitä mitään ehdotonta totuutta, jota mukailevia omatkin mielipiteet pitäisi olla. Monet, monet ateistit pitävät Dawkinsia liian hyökkäävänä ja vahingoittavan koko ateismin "etenemistä". Dawkinsin puolustajat näkevät hänen kirjoituksensa sinä mitä ne ovat, yhden miehen mielipiteenä, joka on hyvin perusteltu ja mikä parempaa, perusteltu todistettavilla asioilla. Siinä uskonnollinen fanatismi eroaa. Paras perustelu homoseksuaalisuuden vieroksumiseen löytyy raamatusta, jonka väitetään olevan pyhä sana, joten sitä pidetään järkevänä perusteluna. Kirjasta, johon paimentolaiskansat keräsivät kansantarustoja keskimäärin pari tuhatta vuotta sitten. Tällaisen kirjan painoarvo ihmiselle, joka ei pidä koko jumalaa todellisena, on hyvin lähellä nollaa.


Kaunis ei ole ainoa minkä olisi täytynyt lähteä jumalasta

---

Seuraavissa kappaleissa Robertson pääsee itse kirjan sisältöön. Kappale The God Delusionissa käsitteli kauniiden ja ihmeellisten asioiden yhdistämistä jumalaan ja sen epäjohdonmukaisuutta. Robertson ei yllätä kommentillaan että hän 'yritti ajatella näin', jonka jälkeen hän kertoi kuinka hän joskus näki jumalien olevan riittämättömiä selittämään kaiken sen kauneuden, mutta ettei hän myöskään pystynyt korvaamaan jumalia ihmisillä. Koko kappale on hieman "slippery slope"-argumentin näköinen. Kaltevan pinnan argumenttina tässä yritetään ilmeisesti pelastaa ihmisyyden yleistä 'hyvyyttä', koska jumalattomuus on paha. Robertson ei selkeästikään ymmärrä ateismin, naturalismin ja nihilismin eroja. Mutta kuten monet uskonnolliset fanaatikot(joihin Robertsonin lasken näiden kirjeiden perusteella) haluaisivat kaikkien uskovan, ateismi, jumalaan uskomisesta luopuminen, johtaa naturalismiin ja nihilismiin automaattisesti. Ja vaikka naturalismi onkin hyvin vahvana ideologiana ateistien keskuudessa, niin eivät silti kaikki ateistit ole naturalisteja. Toiset uskovat sielun olemassaoloon(itsetietoisuus = sielu, tai että vain ihmisillä on sielu), jotkut voivat uskoa jopa uudelleensyntymiseen(ei välttämättä vaadi jumalan olemassaoloa) tai ihan vain taikuuteen. Robertson päättää kappaleen raamatunlainaukseen kuningas Solomonilta:"Kaiken hän oli alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua." Jos jumala teki kaiken hyväksi, hän mokasi. Hän loi määritelmän mukaan sitten myös Luciferin, valonkantajan, joka myöhemmin lankesi. Pelkästään tämä lause, jota hän itse lainasi "ihmisten täydellisimpänä kuvitteellisena olentona" -kappaleen lopussa jo osoittaa, ettei hän ole ajatellut asiaa loppuun asti.

Kristinuskon ideat eivät ole mitenkään ainutlaatuisia. Intialaisten Bhagavad Gita, hindujen pyhä kirjoituskokoelma, antaa hyvin samanlaisia opetuksia kuin UTssä olevat ns. hyvät moraalit. Kirja on nykyisten tietojen mukaan kirjoitettu 400? eaa, joten opetukset edeltävät UTtä. Jos tämän esimerkin kertoisi Robertsonin kaltaisille ihmisille, niin epäilisin ettei hän hyväksyisi sitä sen parempana totuutena, vaikka teksti on suunnilleen yhtä vanha, kertoo yhtä vaikeasti historiallisesti todistettavia tapahtumia ja kertoo yleisesti ihmisille, että heidän pitäisi käyttäytyä ihmisiksi. Robertson kuitenkin haluaa erikois-statuksen vain omalle jumalalleen, vaikka kaikki jumaluudet olisivat yhtä uskottavia.


Robertsonin käsitteiden sekoittelu ei harhauta

---

Seuraava kappale alkaa Robertsonin vakuutuksella, että hän todella "yritti olla ateisti". Siitä seuraa kappale, missä hän kuvailee omaa pientä uskonkriisiään, jonka päätteeksi hän tulee lopputulokseen, että missään muussa ei ole järkeä. Kauneutta ja pahuutta, luomista, ihmisyyttä, aikaa tai avaruutta ei hänen mielestään ei voida selittää muuten. Ateistinen "selitys" näille on henkisesti ja älyllisesti riittämätön.

Tästä huomataan jälleen, kuinka Robertson sekoittaa ateismin, naturalismin ja nihilismin aina yhdeksi suureksi sateenvarjomääritelmäksi, jota hän kutsuu ateismiksi. Ateismi ei pyri selittämään näistä mitään. Naturalismi, luonnollisten selitysten etsiminen ilmiöihin, pyrkii selittämään näistä suurimman osan. Nihilismi taas aivan varmasti antaa henkisellä ja tunnetasolla joillekin riittämättömän vastauksen. Niille jotka eivät tiedä nihilismiä eivätkä jaksa katsahtaa wikipediasta vaikkapa määritelmää, nihilismin perusajatus on, että millään ei ole objektiivista tarkoitusta tai oletusarvoa. Naturalistiset selitykset maailman ilmiöille ovat tietenkin, jos haluaa asian niin nähdä, nihilistisiä. Sateenkaaria ei ilmesty taivaalle, koska jumala haluaa muistuttaa siitä, että jo kerran pyyhkäisin lähes kaiken elävän maailman päältä ja voin tehdä sen uudelleen. Salamat eivät ole seurausta siitä, että Zeuksella oli pieni avioriita. Sienet metsässä eivät johdu siitä, että pienet menninkäiset ovat jääneet jonkun kengän alle.

Kirjoitin itsekin oman "käännytystarinani" ateismista, jossa jonkin verran käsittelin tätä luonnon kauneutta ja sitä, kuinka siihen ei tarvitse yliluonnollisuutta, että kaikki olisi hienoa. Älyllisesti naturalismi ja osaksi nihilismikin käyvät todella hyvin selitykseksi kaikkiin Robertsonin listaaviin ilmiöihin(paitsi luomiseen, mikäli sillä käsitettiin kansantarumainen maailman syntyminen mistä milloinkin). Ensinnäkin kauneus, pahuus, ihmisyys ja aika ovat kaikki objektiivisia käsityksiä, jotka liittyvät kulttuuriin ja muuttuvat sitä mukaa kun aika kuluu ja aatteet muuttuvat. Joten jäljelle jäi yliluonnollinen luominen ja avaruus. Ensimmäinen näistä ei ole naturalistinen luonteeltaan, koska naturalismi on määritelmältään jo luonnollinen, joten yliluonnollista ei ole mahdollista määritellä naturalismin rajoissa. Jälkimmäinen taas on se tila, missä luonnollinen maailma sijaitsee. Sen alkuhetkelle on vahvoja todisteita, avaruuden laajuudesta on muutamia todella järisyttäviä kuvia, kuten Hubble Deep Field, josta kirjoitin hetki sitten. Miksi maailmankaikkeuden koko tarvitsisi jumalan ulkopuolelleen?

Seuraavassa kappaleessa Robertson haluaa vain vedota järkeen, että koska yksi kuuluisa tiedemieskin oli kristitty aikoinaan, uskonto ei ole tiedettä vastaan. Amerikka ja Romania osoittavat kuitenkin selkeästi tätä vastaan. Evoluution poistaminen koulujen opetusjärjestelmästä, koska se loukkaa raamatun luomisteoriaa vastaan, on aika selkeä tapaus Robertsonin väittämän tyrmäämiseksi.


Uskonto vaarantaa tieteen selitysvoiman

---

Muutama seuraava kappale kuvailee Robertsonin mielestä Dawkinsin vaatimaa ateismia tieteessä. Hänen mielestään uskonto "filosofiana" ei ole mitenkään jumalan kanssa yhteensopimaton. Hän itse ei pidä uskontoa ja tiedettä mitenkään toistensa vastakohtina. Tässä hän on osittain väärässä. Kristinuskon teistinen jumala ei nykyisen tieteen kaikkien tietojen mukaan ole olemassa. Deistinen jumala, joka ei puutu mitenkään kaiken etenemiseen enää luomisensa jälkeen, taas on yhtä heikosti todistettavissa. Robertson on siinä mielessä väärässä, että usko saattaa välillä häiritä tieteellistä tutkimustyötä. Intelligent Design on yksi juuri tällainen jumala-oikopolku, joka on nousemassa. Kun nykyiset tieteelliset tutkimukset todetaan vääriksi, jonka jälkeen todetaan että ainoa mahdollinen vaihtoehto on jumala, tehdään huonoa tiedettä. Siinä on automaattisesti suljettu pois kaikki muut vaihtoehdot ja tehty samanlainen virheellinen kaksinaisasettelu(false dichotomy) minkä hän sanoi esimerkkinä tieteellisten saavutusten ja uskonnon(ei erityisesti kristinuskon) välillä. Usko voi johtaa samanlaisiin argumenttivirheisiin, mikä on ymmärtääkseni ollut Dawkinsinkin syy uskonnon ja tieteellisen yhteisön erottamisessa. JOS Dawkins edes yritti näin sanoa kirjassaan(en lue God Delusionia tätä kirjoittaessa, luen vain kirjeiden väittämät)

Seuraavassa kappaleessa hän halusi tyrmätä Dawkinsin käyttämän "usko"-sanan merkityksen, mutta kun muutama lause kappaletta on kulunut, hän on jo huutamassa ihmisen yliluonnollisuutta. Hän kuvailee dawkinsin asennetta vääntämällä vanhan kreationisteja vastaan käytetyn argumentaatiovirheen, "god of the gaps", kuvaamaan tiedettä. Science of the Gaps. Robertsonin mukaan tiedemiehet eivät suostu myöntämään hengellistä selitystä ja kehittävät naturalistisen teorian siihen tilalle, eivätkä suostu ottamaan jumalaa tähän "maailman määritelmään" mukaan. Tieteelle yritetään luoda raamit, joihin jumala ei mahdu mukaan.

Usko-sanasta tämä kappale ei kerro oikeastaan mitään, mutta Robertsonin mielipiteistä se kertoo hyvinkin paljon. Hän ei suostu myöntämään, että tunteet ja ajatukset voisivat olla kemiallisten reaktioiden aikaansaannos, vaan vaatii, että selitys on jotain suurempaa. Vasta edellisessä kappaleessa hän sanoi olevansa tieteen puolella, ja jo nyt hän väittää, että on täysin hyväksyttävää jättää ymmärrykseen aukkoja, eikä ole pakko tukkia tieteellistä selitystä niihin kaikkiin.

Voin puhua omasta puolestani, mutta uskon myös lähes kaikkien skeptikkojen, naturalistien ja ateistien olevan samaa mieltä kanssani. MIKÄLI joskus saamme todisteita jumalasta, jotka ovat niin vetoavia, että niiden voidaan tulkita varmasti olevan jumalasta, silloin jumala tulee mukaan tieteelliseen metodologiaan mukaan. Ennen kuin jumalan olemassaolo ja vaikutus on voitu todistaa kiistattomasti(LHCn ensimmäisistä ajoista saadaan tulokseksi jumalan huutama tervehdys, esimerkiksi), ei sitä pidetä todisteena mistään. Todellisilla tieteen tutkijoilla ei ole ongelmia sen kanssa, että heidän lemmikkiteoriansa tuhotaan täysin, jos paremmin todisteisiin sopiva teoria ilmestyy. Olkoot sitten vaikka jumalan liittyminen järkevien selitysten joukkoon, kun päästään tarpeeksi syvälle alkeishiukkasten koostumukseen.


Klassinen virhe uskon puolesta

---

Seuraavassa kappaleessa Robertson tekee perinteisen kreationisti-virheen, ja käyttää tekniikkaa "Quote-mining", lainausten louhintaa. Hän ottaa lainauksen Dawkinsin kirjan kappaleesta, missä hän kuvailee kuinka Einsteinin ateismia on haukuttu populaarikulttuurissa, jonka jälkeen hän tekee mielestäni täysin asiallisen huomautuksen, osoittaen sen katolilaiselle pappismiehelle:

"The notion that religion is a proper field, in which one might claim expertise, is one that should not go unquestioned."

Tästä Robertson ottaa irti sen, että Dawkins vihaa uskontoja ja väheksyy sen alan ammattilaisia. Koska kristitty lainasi kirjasta jotain, halusin välittömästi etsiä kohdan. http://richarddawkins.net/firstChapter,1 suoritin haun tuolla lauseella ja luin koko kappaleen. Ennen tätä lausahdusta katolisen papiston jäsen oli kommentoinut, ettei Einstein ole jäävi kommentoimaan uskontoa millään tavalla, koska ei tiedä siitä mitään. Tähän Dawkins sanoi oman lauseensa, ja jatkoi seuraavassa lauseessa esimerkillä siitä, etteivät pastoritkaan luultavasti luottaisi ammattilais-keijulogin lauseeseen keijujen siipien tarkkaan muotoon. Dawkins yrittää osoittaa koko yliluonnollisten käsitteiden naurettavuuden. Raamatusta on jokainen voinut tulkita oman ideansa ristien polttamiseen, holokaustiin, hippiliikkeeseen ja kaikkeen siltä väliltä. Miten kukaan pystyy sanomaan itseään ekspertiksi alueella, josta voidaan olla ihan mitä mieltä tahansa? Siinä oli se pointti, minkä itse Dawkinsin kirjoittamasta kappaleesta sain.

Seuraavassa kappaleessa Robertson tyrmää Dawkinsin käyttämät lainaukset sanomalla, että hän yrittää saada kristityt näyttämään huonolta ja siten todistaa, ettei jumalaa ole. En oikein tiedä mitä muuta kappaleessa olisi tarkoitus sanoa, koska Robertson ei tunnu itsekään tietävän mitä hän haluaisi sanoa. Hän puolustelee lähinnä kristittyjä, etteivät kaikki heistä ole niin typeriä, kuin näiden Dawkinsin lainaamien kirjeiden kirjoittajat. Robertson myös paheksuu sitä, että Dawkins on hänen mielestään valinnut sellaiset Einsteinille suunnatut kirjeet, jotka saavat kristinuskon näyttämään pahalta.

Kirjeet olivat kommentteja Einsteinin 1940 tekemään kirjoitelmaan, jossa hän kertoi ettei usko henkilökohtaiseen jumalaan(kristinusko). Dawkins tekee selväksi, että nämä ovat Einsteinin saamia kirjeitä uskovilta ihmisiltä, jotka yleensä vielä viittasivat hänen juutalaisiin juuriinsa ja kritisoiden hänen ilmoitustaan ettei hän usko jumalaan.

Dawkins ei yritä eritoten saada kristinuskoa näyttämään huonolta. Dawkins on kriittinen kaikkien yliluonnolliseen uskovia dogmien suhteen.

Siinäpä vastalauseeni toisen TDLn sisältöön. Puuttuvat yhdeksän tulevat kun on jälleen lisää aikaa tehdä niille jotain.

Tämä on oma versioni Wolfgan -Nimimerkin 19.12 kirjoittamasta paatoksesta, jonka hän oli nimennyt "Yksin". Suosittelen lukemaan sen ensin.

Kun ajattelen asiaa oikein tarkasti ja syvällisesti, ymmärrän kuinka yksin ihminen on.

Jokainen syntyy tänne yksin. Paitsi kaksoset. Jokaisella ihmisellä on olemassa biologinen isä ja äiti, vaikka he eivät välttämättä koskaan opi heitä tuntemaankaan. Vanhemmat voivat toki auttaa virheissä mitä teet, mutta sinun itse on kasvettava omista virheistäsi vahvemmaksi, että opit kestämään virheet mitä teet. Ihminen kerää itselleen ystäviä, mutta edes ystäväsi eivät voi auttaa pääsi sisällä oleviin ongelmiin, ellet kerro heille niistä. Kukaan kavereistasi ei ole meedio. Jos annat ongelmien kasaantua liiaksi sisällesi ilman että kohtaat ne, saatat koittaa viinaa ja nappeja niiden unohtamiseen, mutta seuraavana aamuna löydät vain jysärin ongelmien päältä.

Toiset ihmiset tarttuvat tällöin uskoon.
-Jesse kuulemma rakastaa sinua ja lupaa ikuisen paika harppukuoroon kultalaatoitetussa kaupungissa.
-Vaikka elämä potkisi kuinka päähän, kun vain muistat elää sen kuten hyvä ihminen, ensi kierrolla synnyt parempana ihmisenä, askeleen lähempänä nirvanaa.
-Kunhan vain kuolet soturin kuoleman kunniakkaasti taistelukentällä, pääset Valhallaan, missä suuret heräävät aamulla, syövät raskaan aamupalan ja taistelevat yön saapumiseen asti, jolloin valkyyrit nostavat kuolleet taistelemaan jälleen seuraavana aamuna.

Ateismi ei tarjoa sinulle mitään. Ateistit kun ajattelivat, että tämä on se elämä, minkä sain, on parempi elää se kunnolla, koska seuraavaan ei ole mitään todisteita. Jos meidät kaikki haluttaisiin siihen seuraavaan elämään mukaan, olisi siitä kaiketi annettu selvempi merkki kuin vain perimätietoa liki 2000 vuoden takaa.

Kun kuolema kolkuttelee oven takana luisia kantapäitään maahan ja rottien kuolema viipotti oven alta jo katselemaan kuinka hengityksesi muuttuu vaivalloisemmaksi(Terry Pratchett, *hatunnosto*), olet yhä täysin yksin. Mikäli et uskaltanut elää tässä elämässä, voi olosi olla ahdistava, koska sinusta tuntuu, ettet ole saavuttanut tarpeeksi elämäsi aikana. Uskonnot voivat luoda lohtua siinä pisteessä, koska voit aina yrittää uudelleen tai nauttia paremmasta elämästä. Ateistit eivät voi vetää lohtua kuvitteellisestä lisäelämästä tässä ovelassa videopelissä, jossa uskontojen mukaan kakkoskenttään pääsee vain jos tietää jo entuudestaan suuren ohjelmoijan sisäänrakentaman koodin, oli se sitten mikä tahansa kymmenistä vaihtoehdoista, mitä huhuina kiertää. Ateisti voi vain katsella taaksepäin elettyä elämäänsä ja todeta, että tulipahan elettyä hieno elämä. Mitään en kadu, paitsi sitä mitä en tehnyt.

Ihmiset saattavat haalia rahaa ja muuttua itsekkäiksi. He unohtavat elää, keräävät vain suuren omaisuuden muistamatta nauttia kovan työnsä hedelmistä. Tietenkin monet erilaiset järjestöt ja loisihmiset yrittävät viedä ne rahat ja syytävät suuria loukkauksia päällesi, mikäli eivät saa mitä kerjäävät. Joillain heistä on niin mustavalkoinen maailmankuva, joko olet yksi meistä(hyvä ihminen) tai olet paha ihminen.

Koko ihmiskunta elää suuressa epävarmuudessa. Pelossa tulevasta ja pelossa nykyisyydestä. Ihmisten pelot johtuvat havaittaviin asioihin maailman tilasta: Napajäät ovat sulamassa, golf-virta on heikentymässä ja muuttamassa suuntaansa, otsonikerros on ohentunut vuosisatojen saatossa, edessämme on lähes yhtä vakava lama, kuin toisen maailmansodan edeltävinä aikoina eikä suurvaltojen välitkään ole ihan lämpimät. Nämä asiat ovat kuitenkin korjattavissa. Meidän ei vain tarvitse nöyrtyä ongelman edessä, painaa päämme alas ja sanoa 'voi perkele' kun suuri hyökyaalto pyyhkäisee kotimme yli. Siksi ihminen on tutkinut maailmaa ja keksinyt selityksiä luonnollisille ilmiöille. Ja sanalla keksinyt tarkoitan tieteellistä metodologiaa, jossa ensin on nähty tai koettu ilmiö, sitten kehitetty hypoteesi ilmiön mekaniikasta, jota on sitten kokeellisesti testattu, paranneltu ja lopuksi koottu kaikki löydöt yhteen kattavaksi teoriaksi. Me voimme peitota nämä ongelmat, jos vain unohdamme erimielisyytemme ja joskus vaivautuisimme puhaltamaan yhteen hiileen.

Mutta tätä todellisuutta paetakseen ihmiset keksivät jumalat, väittävät että me voimme väistää ongelman vain painamalla päämme ja mikäli emme painuneetkaan tarpeeksi katuvasti kaksinkerroin ja suuri sienipilvi nousee taivaalle, voivat ihmiset sitten kiittää jumalaa että hän vie heidät pois tästä maailmasta.

Melkein onnistuin siinä, enkä oo itekkään varma, että miten. Join kahvia, mutta unohdin tavallaan niellä (.... älkää kysykö. Joskus näin käy ku jään miettiin asioita) ja sitten ku nielin alko yskittään eikä tietty voi yskiä ku on kahvia suussa ja sitten aloin kumminkin yskimään silleen suu kiinni ja sit kahvit tuli nenästä. Kivaa.

Niin ja mun pakkopaitani tuli. 8) <3 Huomenna käyn hakkeen.

Tää päivä menee aika paljon kouluasioihin: enkun aine, opo-kansio, matikka, ehkä psykologian essee, psykologian luku, pari enkun tehtävää.... Yh. Anteeksi etten ehtiny jäähä kaupungille, vaikka Reetta kerrankin tänne pääsi vähän pitemmäksikin aikaa. 8<

Niin ja Mia valloitti takaisin lämmittelypaikkansa julman lämpömittarin diktatuurilta.

Ai niin ja erosin kirkosta (uskonnon tunnilla, hehe).

http://www.stabu.net/satasyyt.html

Eräs vanha ystäväni suositteli minulle kirjaa hetki sitten. Luultavasti hän oli lukenut viimeksi blogini "kristitystä ateistiksi" kirjoituksen :). Kirjan oli kirjoittanut David Robertson, sen nimi on The Dawkins Letters. Herra Robertson on kristitty, hän oli järkyttynyt The God Delusionin sisällöstä ja halusi kirjoittaa vastauksen kirjan tekemille väitteille. Onneksi tämä kirja on alunperin lähtöisin nettifoorumille lähetetyistä kolumneista, niin löysin kirjan 11 kappaletta vähällä vaivalla ja uteliaisuuttani tietenkin aloin lukemaankin niitä. Itse pidin The God Delusionista, en usko että se oli kovinkaan epäreilu uskontoja kohtaan, vaikkakin jotkin kärjistykset olivat melko pitkälle vietyjä, enkä kaikissa kohdissa olekaan Dawkinsin kanssa samaa mieltä. Dawkins käsittelee kirjansa ongelmissa uskonnon alueita, joita fundamentalistiset kristityt, todella hardcore-raamatulla-päähänhakkaaja-uskovat, käyttävät joko maalaisjärjellä ajateltavia asioita, kulttuurisidonnaisia moraaliasioita tai ihan puhtaasti tieteellisiä tosiasioita vastaan. Robertsonin tekstistä käy ilmi heti, että hänen mielestään kirja on suoranainen hyökkäys uskontoja vastaan perusteettomilla myyteillä. Ajattelin aluksi lukea kirjan, kuten jo mainitsin, vain uteliaisuudesta. Mutta jo ensimmäisen kappaleen jälkeen kihisin halusta kirjoittaa Robertsonin kirjeille vastalauseen. Mies käyttää juuri samanlaisia ad hoc ja olkinukke argumentteja ateismia vastaan, joita hän väittää Dawkinsin käyttäneen uskonnosta puhuessaan. Joten tässä se nyt on, David Robertsonin kirjoittamien The Dawkins Letters:in ensimmäisen kirjeen vastalause.


Alkeellisia virheitä kappaleesta yksi eteenpäin

---

Alusta alkaen Robertson puhuu ateismista uskontona. Hän epäilee kirjan lukijoista valtaosan olleen
"käännytettyjä, jotka jakavat kanssasi(Dawkinsin) uskon ja haluavat kirjasta vakuuttelua tai ripittäytymisen(confirmation)".
Tämä argumentti on jo perustuksiltaan väärä. Ateismi kun on samalla tavalla uskonto kuin kalju on hiusten väri. Ateismin perusajatus on yksinkertaisesti se, ettei usko yliluonnolliseen. Ateismi siis ei kiellä jumalan olemassaoloa, kuten negatiivisimmat kärjistykset väittävät asiasta, ateismi toteaa yliluonnolliselle olevan liian vähän todisteita, tai naturalistinen selitys, joten se ei ole yliluonnollista tai realistinen vaihtoehto. Ateismiin ei ole uskon kieltäminen, ateisti on uskon poissaolo todisteiden puutteessa.

"Pullman(kirjan eräs positiivisen arvostelun antanut kriitikko) tahtoo sinun anti-uskonto kirjan kaikkiin kirkon kouluihin(faith schools, opetuksessa painotetaan kyseisen uskon mukaisia 'totuuksia'). Seuraava huomio on mielestäni mahdotonta suomentaa ilman että lauseen koko voima säilyisi, joten suora lainaus ensimmäisen kirjeen toisesta kappaleesta: (nothing like wanting to indoctrinate children is there?)."
Repesin nauruun kun luin lauseen. Tarkoittikko hän kyseisen uskontokoulun normaalia käytäntöä, missä uskonto tuputetaan lapsille heti nuorena, vai oliko kyse jälleen hänen fantasiastaan, kuinka ateismi on uskonto?

Ateismissa ei tuputeta mitään. Ateismin koko idea on siinä, ettei vain uskota mitään, mille ei ole todisteita olemassa. Asioista kerrotaan, mutta yritetään pysyä objektiivisena, ei väritetä totuutta, vaan kerrotaan faktat. Kyllähän monet ihmiset tulevat uskoon vuosien ateisminkin jälkeen, koska ovat kuulleet tai nähneet asioita uskosta tai tapahtumista omassa elämässään, jotka vakuuttivat heidät yliluonnollisen olemassaolosta. Ateismi ei siis ole siinä mielessä uskonvastaista, vaikka monet ateistit syyttävätkin uskontoja kauheista asioista.


Kolmannen kappaleen Ad Hominem

---

Kolmas kappale kirjeestä kertoi Dawkinsin kirjan olevan älyllisesti köyhää tekstiä, niin heikkoa argumentointia jumalan poissaololle, että pastori itse olisi pystynyt parempaan. Hän listaa joitain terroristitekoja, jotka uskonnolliset ääriainekset ovat tehneet ja huomauttaa, että hänen tietojensa mukaan eniten itsemurhapommituksia tehnyt ryhmittymä on Tamilin Tiikerit, Sri Lankalainen nationalisti ja sosialistinen järjestö, jota hän väittää sekularistiseksi. Ihan perustellusti. Tiikerien ideat eivät perustu mihinkään ainakana Sri Lankassa vallitsevaan uskontoon(maan kaksi laajinta uskontoryhmää ovat buddhalaisuus ja hindulaisuus). Mutta hän on myös oikeassa siinä, että ilman uskontoja, luultavasti ristiretket, pimeä keskiaika, 9/11, Palestiinan ja Israelin sota, kaikki nämä olisi voitu välttää. Kappaleen lopussa Robertson esittelee sosiaalidarwinismin ja väittäisi sen tuovan helvetin maan päälle. Ilmeisesti Robertson siis kuvittelee sosiaalidarwinismin olevan jonkinlainen Adolf Hitlerin rotuopin kaltainen ihmisenjalostusideologia.

Sosiaalidarwinismilla ei ole mitään tekemistä Charles Darwinin kanssa. Darwin itse pohti asiaa kovasti, mutta hän ei itse pitänyt sitä realistisena saati sitten moraalisesti oikeana. Sosiaalidarwinismi useimmissa merkityksissään tarkoittaa evoluutioteoriassa käytetyn luonnonvalinnan soveltamista kokonaisiin kansakuntiin ja valtioihin. Sosiaalidarwinistit, esimerkiksi Herbert Spencer, olivat sen kannattajia, että kansalaiset kirjattaisiin kaikki rekisteriin ja lisääntymistä säännösteltäisiin niin, että pyrittäisiin parantamaan ihmisten perimää mahdollisimman paljon. Sinänsä jalo ajatus ihmiskunnan parantamisesta, mutta käytännössä tässä tultaisiin pisteeseen, jolloin kehitysvammaiset tai vain keskiarvoa yksinkertaisemmat ihmiset eivät saisi saada lapsia. Natsit tietenkin ammensivat paljon ideoita sosiaalidarwinismista ja veivät sen pykälää pidemmälle suoraan tappamalla kaikki rodutkin joita pitivät alempina, mutta tämä ei ole sosiaalidarwinismin perimmäinen tarkoitus. Perinnöllisten sairauksien estämiseksi(vähentämiseksi) on geneettiseen perimään tuotava uutta tietoa vähintään neljän sukupolven välein. Sukulaisten naimisen rajoittaminen erikoislupien taakse on siis jo eräs sovellus tästä sosiaalidarwinismista.


Viimein itse kirjaan

---

Tämän kohdan jälkeen ensimmäinen kirje viimein alkaa päästä itse kirjan kysymyksiin. Ensimmäisestä kirjan kappaleesta Robertson kritisoi sitä, että Dawkins väittää ihmisten olevan niin tyhmiä, etteivät tajua lähteä uskosta vaikka eivät enään ole tyytyväisiä siihen. Hän kertoo omasta lapsuudestaan ja ratkaisuistaan uskon kannalta.

Pystyn ymmärtämään helposti ettei toisille ole helppoa lähteä uskosta. Pienemmillä paikkakunnilla Suomessakin kirkko on niin juurtunut kylän elämään, että sen piiristä eroaminen voi irrottaa pahimmassa tapauksessa koko yhteisöstä ja pakottaa muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Monissa perheissä lapsille ei olisi annettu vaihtoehtoa jäädä pois kirkosta. Robertson kertoi taistelleensa valtaosin mediaa, opettajia ja muita vastaan, jotka olettivat hänen uskonsa tulleen vanhemmilta valmiiksipäntättynä. Uskomaton paikkakunta. En muista koko tämänastisen elämäni aikana kenenkään epäilleen vanhempieni vaikuttaneen uskoontulooni, tai siitä lähtemiseeni. Toki pienestä pitäen olemme käyneet kirkossa, olemme saaneet kristillisen kasteen ja rippikoulut olivat viidentoista vanhana tuomassa rahaa sukulaisilta. Mutta kaikki tämä tehtiin vain "koska muutkin tekivät". Kaikki kaverit menivät riparille, joten menin perässä. Ei Ylistaron tuppukylässä edes kerrottu, että tälle leirille olisi sekularistinen vaihtoehto Prometeus-leirissä. Enkä usko että olisin voinut lähteäkkään sinne, jos olisin halunnut. Konfirmaatio oli aikalailla pakko, jäi leiristä käteen mitään tai ei. Uskonvastaista tuputtamista en ole nähnyt missään, mutta 'jeesus rakastaa'-lehtisiä jaetaan tampereen keskustassa ja jokaisella festarilla minne vain menet.

Robertsonin kirje jatkuu epämääräisellä Ad Hominem hyökkäyksellä Dawkinsin lauseita vastaan, joissa hän kuvailee kristittyjä aivopestyiksi ja 'alemmalla tietoisuuden tasolla' oleviksi. Itse kuvailin, miten kristinuskon mahdottomuuden tajuaminen oli ravisteleva kokemus. Itse olen täsmälleen sitä mieltä, että uskon ja aivopesun välillä ei juurikaan ole huomattavaa eroa. Ja ensimmäiset epäilykset uskon järjettömyydestä nousivat juuri siitä, kun tutkin asiaa, eli 'nostin tietoisuuttani' asiasta. Tietenkin tämä voi toimia toiseenkin suuntaan, ateistista uskoon, mutta silloin on käytössä lähinnä sosiaaliset ja psykologiset houkutteet, ei tieto. Uskontoon on helppo nojata kun maailma potkii päähän, kun elämässä on vaikeita aikoja. Uskovat piirit ovat usein ulospäin avoimia tukiryhmiä ihmisille, eivätkä karsasta uusiakaan ihmisiä jotka vaikeuksissaan etsivät tukea. Tällaisen tuen houkuttelemana itsekin päädyin seurakuntanuorten tiloihin, sain ystäviä ja yhteenkuuluvuus veti jo hieman epäilevän nuoren uskoon. Kappaleen lopussa Robertson vielä varoittaa että ihmiset voivat kyllästyä tällaiseen 'modernistiseen varmuuteen ja löytää turvapaikan Jeesuksessa!'. Ilmeisesti tämä "modernist certainty" viittaa ateismiin. Sinänsä oikea väite, sillä missä ovat todisteet jumalasta? Jokaiselle todisteelle on ollut luonnollinen selitys. Jeesukseen turvautuminen on toinen, mitä pidän nyttemmin melko epätodennäköisenä väittämänä. Kun ihmisellä on ongelmia, hän joko miettii ne itse auki tai sitten hakeutuu toisten ihmisten seuraan etsimään ratkaisua. Kummassakaan tapauksessa ei uskolla ole mitään tekemistä ratkaisujen tai 'turvapaikan' kanssa.

Robertson sanoi hymyilleensä Dawkinsin vertaukselle siitä, kuinka ateistit ovat nykyajan 'homoja', joiden pitää astua 'ulos kaapista'. Hänen mukaansa ateistit eivät ole näkymättömiä ja hiljaisia brittiläisessä mediassa(eivätkä amerikassakaan). Ateismi on hänen mukaansa valtafilosofia niiden keskuudessa, jotka pitävät itseään eliittinä.

Tässä kohdassa Robertson jälleen on vain yksinkertaisesti väärässä. Amerikassa noin puolet väestä on uskonnollisia, noin neljännes teistisiä ja neljännes ateisteja, galluppien mukaan. Kristinuskon vaikutus on valtava. Amerikan ns. "bible belt":in kouluihin on perustuslain vastaisesti ängetty luomisteoriaa evoluution rinnalle(jopa tilalle) biologian oppikirjoihin. Ateismi on ajettu joissain paikoissa todella ahtaalle ja ihmiset eivät uskalla kertoa siitä julkisesti jo aiemmin esittelemieni syrjäytymispelkojen(ja realiteettien) takia. Suurin ateisteista johtuva melu viime vuosina on ollut tämän joulun alla Washingtonissa näytille laitetun kristityn seimipanoraman viereen asetettu ateistinen kyltti, joka toivotti seuraavaa:

"At this season of
THE WINTER SOLSTICE
may reason prevail.
There are no gods,
no devils, no angels,
no heaven, no hell.
There is only
our natural world.
Religion is but
myth and superstition,
that hardens hearts
and enslaves minds."

Vapaasti suomennettuna siis:
Tänä talvipäivänseisauksen aikana voittakoon järki.
Ei ole olemassa jumalia, paholaisia, enkeleitä, taivasta tai helvettiä.
On vain meidän luonnollinen maailmamme.
Uskonto on vain myytti ja taikausko, joka kovettaa sydämet ja orjuuttaa mielen.

Kyltti oli laitettu sinne ehkä enemmänkin sananvapauden merkityksessä, kuin kertomaan, että tuo viereinen seimitarina on täysin vailla todisteita. Mitä kirjeen 'elitisten väen valtafilosofia'-väitteeseen tulee, niin on tilastollisesti todistettu oppineisuuden lisäävän ateismia. Mitä korkeammin koulutettu ihmisryhmä, sitä harvempi siellä seuraa jotain uskontoa.


Elvis ei kuollut, hän vain lähti kotiin tähtien taakse

---

Loppu ensimmäisestä kirjeestä kertoo maailmanlaajuisesta salaliittoteoriasta vaientaa kaikki uskonnolliset näkökulmat sekularistisen kannan alle. Robertsonin mielestä on väärin, että Dawkins sai tehdä BBClle dokumentin uskonnon vaaroista, mutta uskonnolliset piirit eivät saa tehdä dokumenttia sekularistisen näkökulman vaaroista samalle kanavalle. Hän väittää Dawkinsin hyökänneen suoraan kaikkia uskontojen ihmisiä kohtaa dokumenttisarjallaan ja vaatii uskonnolliselle syytösdokumentille samanlaisia mahdollisuuksia. Kaksi viimeistä kappaletta Robertson kertoo sekularistisen maailman epäonnistuneesta edellisestä vuosisadasta.

Näissä kommenteissa on muutamia virheitä. Ensinnäkin Robertson personalisoi uskonnon. Hänen mielestään, koska Richard Dawkins sanoi uskonnon olleen syyllinen hirmutekoihin(joita hän itse luetteli kirjeensä alussa) sanoi Dawkins näin ollen kaikkien samaan uskontoon kuuluvien ihmisten olevan syyllisiä. Dawkins kertoi uskonnon vaaroista dokumenteissaan muistaakseni melko faktuaalisesti, kertomalla ääriainesten kristinuskossakin jopa aiheuttaneen lasten kuolemia kieltämällä lääkinnän syöpäpotilailta, luottaen rukouksen voimaan. Islamistiset ääriainekset ovat perustaneet Lontooseen islamin lakien mukaiset sharia-tuomionistuimensa, jotka jatkavat islamin naisvihaa ja kivikautisia ihmisoikeuskäsityksiä vielä modernissa maailmassa. Esimerkkinä eräs tuomioistuimen päätös Nuneatonissa, missä iso tila jaettiin perillisille, kolmelle tyttärelle ja kahdelle pojalle. Miespuoliset perijät saivat kaksinkertaisen osuuden naisiin verrattuna ilman mitään sen kummempaa syytä kuin että ovat miehiä. Missään vaiheessa Dawkins ei kertonut kaikkien uskontoon kuuluvien olevan samanlaisia, yleensä hän muistaa painottaa päinvastaista Robertsonin kaltaisten tyynnyttelyksi.

Viimeisten kappaleiden "epäonnistunut sekularismin vuosisata" taas voidaan kumota muutamalla hyvinkin pienellä pointilla:
-Kun kansanparannus ja rukoilun tehokkuus huomattiin riittämättömäksi, lääketiede kehittyi niin huimaa vauhtia, että viimeisen vuosisadan aikana, jolloin kirkko ei ole enään estänyt ruumiinavauksia tai muuta tieteellistä tutkimustyötä, ihmisten eliniän odotus on noussut lähes kaksinkertaiseksi 1900-luvun alusta. Moderni lääketiede on juurikin evoluutioteorian soveltamista bakteerien kehitykseen tai toimintaperiaatteeseen. Melkein kaikki modernin tieteen virstapylväät poliorokotuksesta puhtaaseen vedenjakeluun kehitysmaissa voidaan listata suoraan sekularististen hallitusten saavutuksiksi. Kun kirkko ei ole vetämässä välistä rahoja, tai jarruttamassa ei-toivottujen, oman jumalansa uhkaavia tutkimuksia, voi tiedeyhteisö keskittyä siihen mikä oikeasti on tärkeää: Ihmisten elämän parantaminen tässä elämässä, koska se on ainoa minkä saamme.
-Vuosisadan suurimmat terroristi-iskut ovat tappaneet tuhansia. Uskonnon nimissä. Edeltävinä vuosisatoina uskonnot tappoivat miljoonia. Sekularismi ei oikeastaan tehnytkään niin huonoa saldoa.

Jatkan kirjeestä numero kaksi, kunhan saan piirianalyysin kurssin suoritettua pois alta. Sillä välin kiinnostuneet voivat tutustua Robertsin kirjeisiin osoitteessa http://www.bethinking.org/science-christianity/the-dawkins-lettersǃ-dawkins-delusion.htm
Suosittelen kuitenkin ensin lukemaan The God Delusionin, englanniksi, koska mielestäni kirjeet, jotka väittävät Dawkinsia vihamieliseksi uskontoja kohtaan, ovat paljon agressiivisemmin ja halventavammin kirjoitettuja.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Gazan+palestiinalaisten+ahdinko+jatkui+lohduttomana/1135242526813

So? Mistä koko homma lähti (lyhyesti ja rankasti yksinkertaistettuna)? Sionistit tunkeutuivat arabien maalle sanoen että tämä on heidän pyhää maataan. Paikka jossa Raamatun tapahtumat sijaitsevat. Arabit taas sanovat että eivät moisten satujen vuoksi maitaan luovuta, koska islaminuskon mukaan (joka on siis tietysti se oikea uskonto...) se on heidän pyhää maataan kun Allah niin sanoo.

Eli? Ilman käsitettä pyhä maa ei koko soppaa edes olisi. Kyseessä on kahden uskonnon loputon sota. Ei voi sanoa muuta, kun että aivan sama miten käy. Tappakoon toisensa idiootit, tässä se uskontojen tulos nähdään.

Näinpä erään videon, joka kertoi hauskan pienen tarinan jumalasta. Jumala oli todella omituinen heppu. Siinä mielessä, että hän oli näkymätön, pystyi mihin vain, näki tulevaisuuteen ja osasi kaiken. Eräänä päivänä hän oli todella pirullisella tuulella ja päätti, että hänpä tekaisee maailmankaikkeuden, loi sinne galakseja, planeettoja ja tähtiä, muisti myös luoda niiden valoa kuljettavat hiukkaset, fotonit, sinkoilemaan joka puolelle avaruutta, että miljoonienkin valovuosien päässä olevat otukset voisivat nauttia näistä tähdistä jo satojen vuosien päästä luomisesta. Sitten hän oli todella ovela ja loi eräälle siniselle planeetalle kuun, jonka hän asetti juuri niin kauas, että se aiheuttaa täydellisen auringonpimennyksen, jos sitä katsellaan maasta.

Vai laittoiko sittenkään? Video siis väitti yhtenä erityisen luomisen argumenttina olevan kuun etäisyyden ja koon. Kuu hänen mukaansa sopii täydellisesti auringon ja maan välille, jolloin koko maailma näkee täydellisen auringonpimennyksen. Etäisyys on juuri oikea, joten DESIGN!

Noh, sisäinen insinööri heräsi, kaivoin vanhat algebran kaavastot esille ja aloin tuhertelemaan paperille hassuja kuvioita. Kuva ilmestyy johonkin päin tätä päiväkirjamerkintää.

Kuvassa on mittasuhteet päin helvettiä, tiedetään, tarkoitus onkin saada kaikki oleellinen näkymään kuvassa. Kuvassa siis lasketaan Auringon ja kuun tangenttien leikkauspisteen etäisyyttä vaikkapa kuun keskipisteestä. Tämä piste on siis kaukaisin piste, missä olisi mahdollista nähdä täydellinen auringonpimennys maata kiertävän kuun vaikutuksesta.

Noh, meillä on kaksin kappalein suorakulmaisia kolmioita, joista saadaan yksinkertaista trigonometriaa käyttäen pian esiteltävä lauseke.

x = Etäisin piste, missä voidaan nähdä maapalloa kiertävän kuun aiheuttama täydellinen auringonpimennys.
y = Kuun ja auringon keskipisteiden etäisyys toisistaan(laskettuna maan auringonkiertoradan lähimmästä kohdasta, ja kuun ollessa kierrossa maan ja auringon välissä, lähinnä maata.
rA = Auringon säde
rK = Kuun säde

Silloin voidaan todeta, että
x = (rA*y) / (rA-rK)

Tähän kaavaan kun räknäilin lukuja, sain sellaista tulosta, että kuulla on varaa kiertää 701 523 kilometrin etäisyydellä maasta, ja silloin maassa olisi vain yksi piste, missä voitaisiin nähdä täydellinen auringonpimennys. Kun kuun nykyinen kiertorata on 360 000 ja 400 000 kilometrin välissä, riippuen hetkestä, niin siinä on melkoisesti liikkumavaraa.

No miksi ihmeessä laskin moista, voisi joku ihmetellä. Tarkoitukseni oli vain todentaa vääräksi toteamus, että maailma olisi luotu täydelliseksi meidän ihailtavaksi. Se on joidenkin uskovien mielessä oleva egosentrinen illuusio, kaikki mitä on, on luotu vain meitä hämmästyttämään. Tämä on yksi perinteisimmistä 'fine-tuned universe'-argumenteista, eikä eroa mitenkään yksinkertaisista "katsele pilviä ja kukkasia niin tiedät jumalan olevan olemassa"-kaltaisissa hippihöpinöistä.

Maailmankaikkeus on uskomaton paikka, sieltä löytyy uskomattomia asioita, joita voi aluksi olla vaikea ymmärtää, mutta kuten ihmiset ajan myötä oppivat olemaan pelkäämättä auringonpimennyksiä on moderni tiede jo onnistunut selittämään monet näistä ihmeistä. Ei se niiden upeutta vähennä, vain tarvetta yliluonnolliseen selitykseen. Jos sitä tarpeeksi enään valveutuneessa ajassa voi sanoa.

Mikäli räknäilyt eivät kuulosta oikealta, voi tarkistaa, selitin luullakseni riittävän hyvin miten päädyin numeroihini. Kello lähestyy jo aamun puolta, ei sitä välttämättä olla ihan terävimmillään.