IRC-Galleria

18.07.2012 20:22 <sorin> Mä täs just mietin, et jos hyväksyisin jeesuksen, niin pitäskö mun tuomita homot pahantekijöinä? Koska ei siinä ole mitään pahaa, enkä mä voi hyväksyä sitä, että syyttömiä tuomitaan.</sorin>

18.07.2012 22:04 <eeva-> @Sorin: Mielestäni raamattu opettaa ettei ihminen ole mikään toista ihmistä tuomitsemaan.</eeva->

18.07.2012 22:10 <sorin> Mut jos raamatussa kerran sanotaan että se on väärin. Yms kaikkee muuta mitä siellä sanotaan et on väärin. Niin sillonhan munki pitäs alkaa ajattelemaan et ne on väärin. Mut miten voin ajatella et jokin on väärin joka ei musta ole?</sorin>

18.07.2012 22:14 <eeva-> Ei nykymaailmassa mun mielestä pitäis katsoa raamattua niin mustavalkosesti. Eikä se ole mun mielestä uskon edellytys, että kokee itsekin sisäisesti jonkun jutun väärästi. Eikö tärkein ole vain oma usko Jumalaan. Isä Poika Pyhä Henki. Eihän siinä muuta tarvitse?</eeva->

18.07.2012 22:18 <sorin> Jos raamattuu vois lukee ennemminkin aikalaistensa sävyttämänä ku totuuden torvena niin mun suhtautuminen kyllä muuttuis heti.</sorin>

18.07.2012 22:19 <eeva-> Jokainen tulkitsee raamatun omalla tavallaan :)</eeva->

18.07.2012 22:22 <sorin> Kuulostaa hyvält :) mut veikkaan et hartzilla ja trilidiumilla on eriävä sanansa sanottavana x)</sorin>

18.07.2012 22:26 <eeva-> Uskossa oleminen ei ole sitä, että pitäisi pitää absoluuttisena totuutena sitä mitä valtaväestö on totuudeksi päättänyt. On niin monta mielipidettä kuin ihmistäkin. Mutta jos oikeasti ajattelee niin uskossa tärkein asia on usko Jumalaan, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Se oma yhteys Jumalan välillä on tärkein. Kukaan ei ole toiselle sanomaan, että sä et usko. Ei tarvitse ripittäytyä, kuulua kirkkoon, antaa rahojaan tai mitään muutakaan uskoakseen. Edes raamatun läpilukeminen ei ole pakollista voidakseen sanoa, että olen uskossa. (tosi moni himouskovainen ei ole edes koko raamattua ikinä läpilukenut)</eeva->

18.07.2012 22:33 <sorin> Eli uskoakseen riittää oma sisäinen usko? Mihin kellään ei ole sanomista ja se on pelkästään sinun ja jumalan välinen asia?</sorin>

18.07.2012 22:35 <eeva-> Juuri näin :)</eeva->

18.07.2012 22:37 <sorin> kuulostaa hyvältä :) mut taidetaan jäädä vähemmistöks</sorin>

18.07.2012 22:39 <eeva-> Se on jokaisen oma henkilökohtainen asia. Ei ketään voi uskoon pakottaa. Sitten kun tulee uskoon niin tulee. Sen huomaa/ tuntee kyllä. Mikään väkisin uskominen - siksi koska muutkin ei ole kauhean hyvä peruste uskoa. Se usko kumpuaa sisältä kun on Jumalan vastaanottanut :)</eeva->

27.06.2012 16:43 <Trilidium> @Sorin: Jää paljon vähemmän selvennettävää ja väärinymmärrettävää jos ihmiset viitsisivät lukea Raamattua, eikä että tarvis alkaa lukemaan sitä heille. Sitten vielä ärsyttävää ku sen selvennysvaiheen aikana ihmiset tunkee jotaki välikysymyksiä ja lopulta ollaan sivupolun sivupolun sivupolulla. Minunkaan ei tarvitse selventää mitään ihmiselle joka on lukenut koko uuden testamentin, koska Raamattu selittää itse itsensä. (Tämä neuvo pätee ei-uskoviin ja USKOVIIN ihmisiin. Nykypäivänä törmännyt siihen, että ei-uskovat ihmiset osaa Raamattua paremmin kuin uskovat ihmiset.)

27.06.2012 16:55 <Trilidium> Lohdutan sua siinä, että annan tunnustuksen sille ettei tuo Hartzi- tarjonnut sinulle yhtään mitään muuta ku järkeispäätelmiään jotka ovat näitä yleisiä ajatuksia joita uskoville ilmeisesti nykyään "opetetaan sanoa" tiettyihin kysymyksiin. Ja kun häneltä ylpeydessään loppui kärsivällisyys nöyrää keskustelutapaasi kohtaan, hän alkoi syyttämään sinua ylpeydestä. Itse näen kyllä kysymyksesi olevan ihan aiheellisia. Jopa niin aiheellisia, että uskovat saavat miettiä omaa asennettaan tälläisiä kysymyksiä kohtaan.

27.06.2012 16:57 <Trilidium> Selitämpä sinulle sen mitä Hartzi- ei ilmeisesti hoksannut tai tiennyt kertoa. Ensinnäkin Kristinusko ei ole uskonto. Uskovainen joka väittää Kristinuskoa uskonnoksi muiden joukossa, saa luvan mennä lukemaan Raamattunsa uudestaan. Jeesus itse taistteli uskonnollisuutta vastaan. Ikävä kyllä monissa uskonnoissakin tajutaan länsimaalaista kristillisyyttäkin paremmin, että USKONNOLLISUUS ja HENGELLISYYS ovat kaksi eri asiaa.

27.06.2012 17:00 <Trilidium> Jeesus soti ja taisteli uskonnollisuutta vastaan. Raamatun fariseukset olivat näitä uskonnollisia johtajia ja nykypäivänä iso osa uskovista kuvittelevat fariseuksien kuvaavan nykypäivän ei-uskovia. Täysin väärin! Fariseukset kuvaavat nykypäivän uskonnollisuuteen kaatuneita uskovia ihmisiä. Fariseukset olivat lainoppineita, eli ainoa joka voi olla fariseus tänä päivänä on henkilö joka on Raamatunoppinut. Fariseuksista Jeesus sanoi, että he ovat astioita jotka ovat puhdistettu pinnalta, mutta ovat sisältä saastaisia. Tästä on tullut tämä "sisäinen kauneus" juttu. Fariseukset olivat sitä mieltä, että he ovat oikeassa ja ovat Aabrahamin sukua ja siksi he ovat kelvollisia Jumalalle. Vähän niin kuin ne uskovat nykypäivänä jotka sanovat, että ovat pelastuneita koska ovat oikeassa ja ovat sitä MIELTÄ, että Jeesus on olemassa ja siksi heidän pelastajansa.

27.06.2012 17:02 <Trilidium> Mitä tulee muihin uskontoihin kuten Islamiin niin muslimithan eivät tykkää kritityistä mm. sen takia, että muslimit pitävät Islamia nimenomaan USKONTONA, mutta kristityt eivät pidä Kristinuskoa USKONTONA vaan USKONA. Muslimit siis erottavat itse itsensä siitä mitä Raamattu sanoo asioiden laidasta. Muslimit haluavat olla uskonnon tekiöitä kun taas Raamattu puhuu, että ihmisten tulee olla USKON tekiöitä.

27.06.2012 17:05 <Trilidium> Tässä vaiheessa on hyvä selventää, että USKO ei Raamatussa tarkoita sitä mitä me kuvittelemme sen tarkoittavan täällä länsimaissa. Kun täällä puhutaan uskomisesta niin ymmärretään tarkoittavan mielipidettä johonkin ideaan ja aatteeseen. Mielipiteessähän on se juttu, ettei se vaadi mitään tekoja osoittaakseen itseään. Raamatun usko taas on elämistä. Raamattu jopa sanoo, että joka sanoo uskovansa, mutta ei toimi uskonsa mukaan, on valehtelija. Kristinuskossa on iso kasa valehtelijoita nykyään. Siksi kummastuttaa koko väite, että Kristinusko on aito oikea uskonto, koska se vetää enemmän kannattajia. Kyllä se vetääkin paljon kannattajia, mutta iso osa on valehtelijoita, koska eivät käytöksellään ja elämällään elä sitä mitä Jeesus käski tehdä, eli RAKASTAA LÄHIMMÄISIÄ NIIN KUIN ITSEÄÄN.

27.06.2012 17:07 <Trilidium> Nykyään moni kristitty kuvittelee olevansa uskovainen sillä perusteella, että on sitä MIELTÄ, että Jeesus on Herra. Mutta Jeesus sanoi, että vain ne jotka täyttävät Hänen taivaallisen isäni tahdon TEOISSA ovat Hänen seuraajiaan. Muut ovat valehtelijoita, sillä he väittävät olevansa jotakin mitä teoissaan selvästi eivät ole. Siinä mielessä nykyään Muslimi uskoo oman asiansa paremmin kuin moni kristitty, sillä he toteuttavat teoissaan omaa uskomustaan.

27.06.2012 17:10 <Trilidium> Moni kristitty kuvittelee, että kun pukeutuu hyvin ja ei tee ns. "pahoja asioita" kuten juo viinaa ja polta tupakkaa niin on malliuskovainen ja täytyy olla hyvissä väleissä Jumalan kanssa ja ovat varmasti pelastuneita. Olen itsekin törmännyt tälläisiin uskoviin. He näyttävät ja puhuvat hyvin, mutta eivät välitä tippaakaan toisista uskovista. Juuri tänään luin Jesajan kirjasta kuinka Jumala osoitti vihaansa Israelin kansaa kohtaan siihen aikaan siksi, koska he eivät tee parannusta ja eivät välitä leskistä, orvoista ja muita apua tarvitsevista.

27.06.2012 17:12 <Trilidium> Jeesus osoitti lampaat- ja vuohetvertauskuvassaan ja puheessaan viimeisellä aterialla, että vain ne ihmiset, jotka osoittavat teoissaan rakkautta vähäosaisia kohtaan, ovat niitä jotka rakastavat Jeesusta. Jeesus osoitti, että vain heillä on SUHDE Hänen kanssaan. Koko kristinusko perustuu SUHTEESEEN Jeesuksen Kristuksen kanssa ja tämä suhde on kuin mikä tahansa ihmissuhde tai parisuhde. Jos väitän rakastavani jotakuta, mutta en välitä siitä mikä on rakkauteni kohteelle tärkeää, niin olen valehtelija.

27.06.2012 17:15 <Trilidium> Parisuhde Jumalan kanssa. Se on koko Raamatun ydinasia. Uskonnoissa on ideana olla oikeassa ja seurata oikeaa jumalaa tai ideologiaa ja tehdä sen vaatimat tavat ja rituaalit niin pääsee hyvään paikkaan, ettei joutuisi huonoon paikkaan. Raamatun idea taas on se, että Jumala loi ihmisen yhteyteensä ja suhdekumppanikseen ja syntiinlankeemisen jälkeen Jumala on halunnut päästä takaisin ihmisen kanssa tuohon yhteyteen joka perustuu suhteeseen. Raamatun mukaan siis EHTO PELASTUMISELLE ON RAKKAUSSUHDE JUMALAN KANSSA.

27.06.2012 17:17 <Trilidium> Vain ihminen joka on rakastunut Raamatun eli Israelin Jumalaan voi olla pelastunut. Ihminen ei ole pelastunut sillä, että osaa Raamatun ulkoa tai rukoilee tarpeeksi paljon tai mitään muutakaan. Uskovainen ihminen joka todistaa rakkauden teoissa, että on rakkauden Jumalan seuraaja, on pelastunut. Jeesus sanoi, että siitä koko maailma näkee, että olemme Jeesuksen Kristuksen seuraajia, että meillä on keskinäinen rakkaus. Jeesus jopa sanoi, että maailma näkee ja uskoo, että Isä on Jeesuksen lähettänyt jos meillä (uskovilla) on keskinäinen rakkaus toisiamme kohtaan.

27.06.2012 17:20 <Trilidium> SUHDE on sitten asia jota en voi selittämällä opettaa kenellekään. Vain ihminen jolla on SUHDE Jumalan kanssa, voi ymmärtää mitä se on. Itse voin vain ja ainoastaan kertoa siitä millainen oma SUHTEENI Jumalan kanssa on. Muiden kohdalla - olivat sitten uskovia tai ei-uskovia - muut voivat vain itse ottaa selvää omasta suhteestaan Jumalaan ja kokeilla suhdetta Jumalan kanssa. Jeesus lupaa Raamatussa, että ne jotka rakastavat Häntä tekemällä sen minkä Hän on käskenyt, eli rakastaa toisia, niin sellaiselle ihmiselle Jeesus MANIFESTOITUU, eli tekee itsensä tunnetuksi, silminnähtäväksi, todelliseksi, epäilemättä selväksi.

27.06.2012 17:22 <Trilidium> Mitä tulee uskontoihin (mikä kristinusko siis ei ole), niin kaikissa uskonnoissa ei koskaan puhuta suhteesta jumalansa tai palvonnan kohteensa kanssa. Muslimeillakin on tämä käsitys, että mennään paratiisiin, mutta he eivät ole jumalansa kanssa siellä. Muslimeille on oikeastaan jumalanpilkkaa väittää, että on missään suhteessa tai syvässä yhteydessä jumalansa kanssa kuten rakkaussuhteessa. Samoin Buddhalaisuudessa ei ole tarkoitus olla missään suhteessa kenenkään kanssa. Ei myöskään Hindulaisuudessa eikä missään muussakaan. Kristinuskosta väännetyistä uskonnoista kuten Mormonit ja Jehovan todistajatkaan eivät puhu tai elä missään suhteessa jumalnsa kanssa.

27.06.2012 17:25 <Trilidium> Raamatun mukaan ihminen on luotu yhteyteen Jumalan kanssa ja kun tuli välirikko Jumalan ja ihmisen välillä niin tuo yhteys katkesi. Ihminen menetti tarkoituksensa. Siitä eteenpäin ihminen on yrittänyt etsiä itselleen jotakin tarkoitusta. Esim. miehillä jos ei ole mitään päämäärää mihin suunnata, he turhautuvat. Naiset taas, kun heillä ei ole parisuhdetta, he turhautuvat. Molemmat käytösmallit viittaavat siihen kaipuuseen minkä Raamattu antaa esille. Ihmisellä on tyhjä paikka sisällään jota ihminen yrittää täyttää urheilulla, huumeilla, alkoholilla, oikeassa olemisella, uskonnollisilla toimituksilla, ties millä. Paikka jonka vain Jumala toi täyttää, koska se tyhjä paikka on Jumalan muotoinen.

27.06.2012 17:27 <Trilidium> Tämä on asia jota en voi selittämällä ja opettamisella tehdä kenellekään tieksi. Voin vain olla tien näyttäjänä. Jokaisen täytyy omassa henk.koht elämässään kokeilla asiaa ja ottaa käytännön kokemuksella selvää. Siinä se on uskon asia. Uskon joka perustuu elämänkokemukseen eikä mielipiteeseen.

27.06.2012 17:32 <Trilidium> Jos Sorin todella on totuuden etsijä ja haluaa aitoa rauhaa ja rakkautta niin minun ei tarvitse olla huolissani Sorinin kohdalla. Kuten Jeesuskin sanoi vuorisaarnassaan, että autuaita ovat rauhantekijät sillä heitä pitää kutsua Jumalan lapsiksi. Jeesus ei sanonut, että autuaita ovat Jumalan lapset sillä heitä pitää rauhanteijöiksi kutsuttaman, aivan kuin uskossa oleminen automaattisesti tekisi ihmisestä rauhantekijän. Vaan ne ihmiset jotka etsivät todellista rauhaa, heistä tulee Jumalan lapsia. Näin pinnalta katsoen näyttää siltä, että Sorin on lähempänä Jumalaa kuin monet uskovat ihmiset. Sorin siis tulee ennemmin tai myöhemmin Jeesuksen luo, koska RAUHA ja RAKKAUS ovat Raamatun mukaan ITSE JEESUS.

"Ateismi on uskonto siinä missä koripallon pelaamattomuus on harrastus."

"Ateisti näkee faktat ja tekee sen perusteella itse omat johtopäätöksensä."

Hoh hoi jaa mitä paskaa. Tapasin itsekin joskus ajatella edellä olleiden lauseiden tapaan, mutta monet keskustelut ja perustelut eri ihmisillä omasta ateismistaan kertovat kuitenkin muuta: loppujen lopuksi, ateismi on uskonto siinä missä muutkin.

Richard Dawkins, joka on yksi maailman tunnetuimpia ateisteja, on arvellut todennäköisyyden Jumalan olemattomuudesta olevan 69/70. Vaikka hän ei kiellä täydellisesti mahdollisen korkeamman voiman olemassaoloa, hän pitää sitä hyvin, hyvin epätodennäköisenä.Dawkins on suorastaan idyllinen malliesimerkki faktat huomioivasta ja omat johtopäätöksensä tekevästä ateistista. Evoluutiota tutkivana tiedemiehenä hän osaa antaa oman arvionsa todennäköisyydelle, onko korkeampaa voimaa olemassa vai ei.

Jotain täysin toisenlaista on kuitenkin nähtävissä niin internetin keskustelupalstoilla kuin jokaisen tuttavapiiristäkin löytyvillä ateisteilla: he pitävät täysin varmana, ettei jumaluuskäsitettä täyttävää olentoa ole olemassa - ainakaan sitä kristinuskon perinteistä Jumalaa. Perusteluna toimii yleensä vain "kun musta nyt vaan tuntuu siltä ettei Jumalaa ole olemassa" - aivan kuten moni uskovainen voi todeta että "kun musta nyt vaan tuntuu siltä että Jumala on olemassa". Jos kyse on vain tunteesta, eikö silloin ole oikeastaan kyse uskonnosta?

Samoin perustelu omasta ateismista ei välttämättä rakennu fysiikan ja evoluution saavutusten muodostamalle tieteelliselle maailmankuvalle - järkytyksekseni sain kuulla jopa kerran eräältä tuntemaltani ateistilta, ettei hän usko evoluutioteoriaankaan, vaikka se on yksi tieteen suurimpia saavutuksia ja todistettavissa oleva fakta.

Jos ajatellaan, että uskova uskoo johonkin asiaan / ajattelee jollakin tavalla ilman faktoilla perustelua ja tekee tämän asian tuntemuksiensa perusteella, mikä erottaa ateistin uskovasta, jos monet ateistitkin perustavat oman katsomuksensa tunteisiin? Ei mikään - siinä missä uskovainen uskoo Jumalaa olevan olemassa, uskoo ateisti, ettei Jumalaa ole olemassa. Jos uskominen on epävarman asian pitämistä faktana, sortuu ateismikin usein siihen.

~~~~~

Tsiisus-viikonloppu on pääsiäisen kunniaksi tähän ihQ-d44-teiniblogiin julkaistava sarja uskonto/ateismi -aiheisia tekstejä - pääsiäinen lieneekin juuri ajankohtainen aika pohtia näitä teemoja. Tekstit pyrkivät tarjoamaan erilaisia näkökulmia uskontoon ja ateismiin arvioiden tasapuolisesti molempia katsomuksia niin positiivisessa kuin negatiivisessa valossa. Tekstien ei ole tarkoitus loukata ketään.

Lue myös vuoden 2011 Tsiisus-viikonlopun Olemmeko sittenkään ateisteja? .

Nyt kun Joulupukki on saanut tarpeeksi suosiota niin eikö vaan voitais juhlia tätä kapitalistien suurta lahjajuhlaa ja jättää vanha ja lapsellinen Jeesuksen syntymäjuhlan vietto pois.

"No mutta eihän joulun alkuperäistä tarkoitusta voi unohtaa!"
- Mitä paskaa! Ei joulua alunperinkään juhlittu Jeesuksen takia vaan kristityt päättivät korvata vanhan roomalaisen auringonjuhlan uskontoonsa sopivaksi Ihmepojan-juhlaksi.

Ite oon juhlinut joulua aina lahjajuhlana enkä Jepen synttäripartyinä. Lahjojen antaminen ja saaminen on ihan kiva idea - varsinkin kauppojen ja krääsä-tehtaiden kannalta. On hienoa, että vuodessa on juhla jolloin saa tai "on pakko" tuhlata rahat turhuuksiin ja antaa niitä toiselle, jonka on iloittava turhakkeen saamisesta ettei aiheuta pahaa mieltä lahjanantajalle. Lahjojen ostamisesta ja muusta jouluhässäkästä aiheutuu kaiken lisäksi joillekkin suunnaton stressi.

En vihaa joulua. Nautin hyvästä ruuasta ja perheen kanssa yhdessäolosta. Joulun idea vaan on niin säälittävä. Tuhlaamisperinteen on loputtava ja siirryttävä vaikka omin pienin käsin tehtyihin persoonallisiin lahjoihin. Myös uskonnon sekoittaminen nykyajan jouluun on lopetettava.

Lopuksi vielä vinkki 2000-luvun lasten vanhemmille: Lapsellesi ei kelpaa enää mikä tahansa elektroninen vempain. Puhelimen tai mp3 nimen edestä pitää löytyä pieni i-kirjain, joka tuo tuotteelle noin 120% ylihinnan verrattaessa muihin samat ominaisuudet omaaviin laitteisiin. Pehmeät paketit saavat lapsesi suuttumaan. Liian pieni kasa paketteja, niin lapsesi rupeaa itkemään. Mitä kalliimpi lahja sitä parempi!

Couldn't say it better:

Jos maailmankaikkeus on monimutkainen ja kaikella monimutkaisella on oltava seppänsä, onnhan monimutkaisen maailmankaikkeuden sepällä oltava seppänsä, koska monimutkaisen maailmankaikkeuden sepänhän on oltava monimutkainen voidakseen luoda maailmankaikkeuden. Jos taas teisti pitää Jumalaa poikkeuksena säännöstä, jonka mukaan kaikella kompleksisella on oltava seppänsä, hän myöntää, että tuolle säännölle on mahdollista olla olemassa poikkeus tai poikkeuksia ja tämä poikkeus voi siis ihan yhtä hyvin olla itse luonto. Lisäksi, tätä teoriaa tukee olemassaoleva todistusaineisto. Ei siis taaskaan ole mitään syytä etsiä vastausta mistään pidemmältä kuin suoraan oman nenän edestä.

Todisteita himoaville ei-uskoville on jokaisella teistillä kuitenkin esittää oma ihmekokemuksensa, joka heidän mukaansa aukottomasti todistaa meitä suuremman, yliluonnollisen voiman eksistenssin. Nämä ovat yleensä kertomuksia siitä, miten rukous on käynyt toteen, tai sairas on parantunut pyhän hengen voimalla, tai muuta vastaavaa. On käsittämätöntä, miten asiaa, jota itsessään ei olla todistettu, voidaan pitää todisteena yhtään mistään. Vain hyväuskoinen ja älyllisesti epärehellinen hölmö uskoo näin. Selityksiä sille, että rukous kävi toteen tai sairas parantui, voi olla noin miljoona ja ne kaikki tulisi käydä perusteellisesti läpi ennen kuin voitaisiin perustellusti osoittaa, että luonnonlakeja väännettiin ja kyseessä oli ihmeteko. Usein kertomuksien mukaan kuitenkin todennäköisin selitys tapahtuneelle on joko puhdas sattuma, tai jopa silkka huijaus. On hyvä ottaa huomioon, että sattumat ovat täysin luonnollisia ja arkisia tapahtumia ja ihmisten taipumukselle toistensa huijaamiseen meillä on olemassa historiankirjat täynnä näyttöä. Ihminen on myös taitava itsensä huijaamisessa ja koettu ihme voi vuosien varrella muuttua paljonkin, kun sitä on aina vähän viritetyin versioin kerrottu eteenpäin niin, että on itse alkanut uskoa omiin versioihinsa.

Eniten kuitenkin minua on aina kummastuttanut se, että miten ihmisillä, jotka eivät usko Raamatun sanaan, on todistustaakka kantansa suhteen. Jumalan sanaa julistavat kreationistit ovat hyvin taitavia vetoamaan tieteen tekemiin virheaskelmiin vuosien saatossa, perustellen niillä sitä, miksi eivät luota tieteelliseen todistusaineistoon. Tässäkään ei ole mitään järkeä. Raamattu on kirjoitettu monia tuhansia vuosia sitten, aikana jolloin meillä ei ollut käytössä nykyistä tietomääräämme, saati tutkimismetodeja maailman ilmiöille. Tiede on tehnyt virheitä, jotka on sitten aikojen kehittyessä korjannut. Tiede on siis itseään korjaava järjestelmä. Raamattu on sanasta sanaan sama kuin se oli silloin kun se "julkaistiin". Raamattu ei korjaa itse itseään. Looginen ja järjellään ajatteleva ihminen ei voi pitää Raamatun sanaa luotettavana sen valossa, että kehittyneempien aikojen tieteelliset metodit ovat todistaneet Raamatun kirjoittamiseen jälkeen tehtyjä hypoteesejä ja teorioita vääriksi. Jos tiede ei ole luotettava, koska se vuonna 2011 voi tehdä virheitä, millä logiikalla tuhansia vuosia sitten kirjoitettu Raamattu sitten voi pitää paikkansa tänä päivänä?

Todistustaakka kristinuskon suhteen on niillä, jotka perusteettomasti uskovat Jumala-hypoteesiin, ei niillä, jotka eivät usko.

Viimeisenä aseenaan teisteillä on vielä käytössä ässä hihassaan nimeltä moraali. Länsimainen moraalihan perustuu Raamattuun, eli uskonnon on oltava hyvä asia. Vai mitä? No ei. Uskonnot ovat kulttuurievoluution tuotosta ja Raamattu on kirjoitettu jo olemassaolleiden arvojen päälle. Kuinkas muutenkaan, ei sen sanomalla muuten onnistuttaisi saamaan ihmisiä sitä kannattamaan. Jos Raamattu olisi kauttaaltaan ihmisyhteisön arvojen vastaista, se ei saisi osakseen kannatusta, eikä ihmisten kontrollointi sen sanomalla olisi mahdollista. Ihminen on empaattinen eläin, koska evoluution myötä ihmisten altruistiset geenit ovat lisääntyneet, koska altruisestisesti toimivat ihmiset ovat sopeutuneet ympäristöönsä ja yhteisöönsä paremmin, kuin yhteisöään vastaan toimivat ihmiset. Syy, miksi minä en kiduta ihmistä hengiltä, on, että se tuntuu minusta pahalta. Minulla on empatiakyky, eli kyky asettua tuon kärsivän eläimen asemaan ja ymmärtää se, että aiheutan tarpeetonta mielipahaa ja kärsin tästä itse. Minä siis vältän toimimasta niin. Kissa voi kiduttaa hiiren hengiltä niin, että hiiri kituu, koska kissalla ei ole kykyä asettua tuon hiiren asemaan. Sellaisesta kyvystä ei ole kissalle hyötyä. Minä en siis tarvitse Jumalaa hengittämään niskaani toimiakseni sen mukaan, mikä oman moraalikoodistoni mukaan on oikein ja pyrkiäkseni välttämään tarpeettoman mielipahan aiheuttamista.

Viihdyttävänä huomiona muuten mainittakoon, että taivaspaikkaanhan riittää pelkkä ryövärin armo, eli se, että tulet uskoon ja kadut tekojasi kuolemasi hetkellä. Ei sillä ole väliä, olitko sinä lapsia hyväksikäyttävä sarjamurhaaja. Kadu tekojasi Jumalalle ja pääset hänen kanssaan paratiisiin. Koko elämänsä vahvan moraalisen selkärangan mukaan elänyt ateisti ei usko, eli päätyy helvettiin. Kuten jo aiemmin totesin, Jumalaa ei kiinnosta tekosi tai jaloutesi, Jumalaa kiinnostaa palvotko häntä vai et. Näiden sarjamurhaajien uhrit ovat varmaan rakastavalle Jumalalle iankaikkisen kiitollisia tästä. Eli ne, joiden anteeksiannolla pelkästään olisi mitään merkitystä. He vain eivät ole kykeneviä antamaan tekoa anteeksi, eli murhaajan katuminen on aivan merkityksetöntä.

Jumalaa tuskin on olemassa. Älä siis huoli kuolemanjälkeisestä, vaan keskity elämään maanpäällinen elämäsi oikeudenmukaisesti muita perusteettomasti vahingoittamatta ja ole yhteisöllesi hyödyksi.

Jos Jumala kuitenkin on olemassa, minä olen tyytyväinen ateismiini, sillä en halua päätyä ikuisuudeksi samaan tilaan Päivi Räsäsen ja muiden kristillisdemokraattien kanssa kuuntelemaan hengellistä humppaa, vaan haluan huomattavasti kiinnostavampien ja älykkäämpien ihmisten seuraan sinne alakertaan kuuntelemaan niitä hyviä bändejä.

Voitan joka tapauksessa.

Mulla ei ollut töissä seuranani kuin omat ajatukset ja ne harhailivat pohtimaan eroja ja yhtäläisyyksiä päihteiden viihde- ja ongelmakäytön, sekä jumaluskojen välillä.

Mietin ensinnäkin vastausta kysymykseen, miksi niin moni entinen huumeiden ongelmakäyttäjä on löytänyt tiensä pelastukseen vasta uskon kautta, kun kaikki muut keinot on jo käytetty. Ateistisena skeptikkona kun kuitenkin epäilen "Jumalan parantavaa voimaa" ja epäilin syyn löytyvän muualta kuin yliluonnollisesta.

Uskoisin eron päihteiden viihdekäyttäjän ja ongelmakäyttäjän välillä olevan lähinnä siinä, että päihteiden ongelmakäyttäjälle hänen valitsemansa päihde tai päihteet ovat koko elämän keskipiste ja pääasiallinen hyvinvoinnin lähde, eikä päihteenkäytön ulkopuolelta löydy muita mielenkiinnon kohteita tai virikkeitä, kun taas viihdekäyttäjälle päihde on vain yksi mauste monista muistakin mausteista koostuvassa sopassa - ja päihdemauste voi olla jopa suhteessa hyvin pienen lisämaun tuoma ainesosa. Tämä voisi selittää sen, miksi päihteidenkäyttö sitten korvaantuu ongelmakäyttäjien keskuudessa Jeesuksella: "uudestisyntyneillä" uskovaisilla jumaluskolla on äärimmäisen kokonaisvaltainen rooli elämässä ja se vaikuttaakin jokapäiväisen toiminnan lähes joka osa-alueeseen. Se on siis ongelmakäyttäjälle tuon päihteen paikan ottava "pakkomielteen" kohde. Tapa vaan korvataan toisella. Voidaan väittää, että molemmille, sekä päihteille, että uskolle, on olemassa "oikeinkäyttönsä" ja "väärinkäyttönsä", sillä ihmisellä tulee olla oikeus tehdä omalla mielellään ja omalla kehollaan mitä haluaa, niin kauan kun se ei ketään muuta vahingoita, tai heidän vapauttaan rajoita. Virikerikasta elämää elävälle usko tuskin saa niin dominoivaa roolia arjessa ja elämässä, että siitä seuraisi merkittävää käytännön haittaa.

On kuitenkin otettava huomioon, että usko voi olla jopa kovia päihteitä vaarallisempi ihmiselle siinä mielessä, että, toisin kuin päihteiden kohdalla, ihminen ei itse tiedä milloin on saanut yliannostuksen Jeesusta.

Toisistaan voidaan erottaa järjestäytyneet uskonnot organisaatioina ja ihmisen henkilökohtainen spiritualismi, jotka eivät vaadi toinen toistaan toteutuakseen. Siinä ei ole mitään pahaa suoranaisesti, että ihminen löytää uskon, etsii sieltä itselle sopivat kohdat ja toteuttaa niitä omassa rauhassaan, muita satuttamatta ja tätä kautta löytää itselleen sisältöä elämään. Järjestäytyneet uskonnot vallankäytön välineinä ja poliittisina aseina ovat kuitenkin enemmän kuin vain sitä ja ovat pahimmillaan hyvin vaarallisia liikkeitä, joilla on tuhoisat seuraukset. Me emme kuitenkaan virallisesti tunne termiä "uskonnon ongelmakäyttö", emmekä myöskään usein osaa puuttua yksilön potentiaalisesti ongelmalliseen uskovaisuuteen, koska usko mielletään täysin henkilökohtaiseksi asiaksi, johon ei ole muilla puuttuminen ja oikeastaan uskon asioista keskusteleminen uskovaisen kanssa koetaan muutenkin enemmän tai vähemmän epämiellyttäväksi ja kiusalliseksi.

Kristinusko on Suomessa maallistunutta ja uskovaisuus on muutenkin väistyvä ilmiö - ja hyvä niin - eikä se ole potentiaalisena uhkana enää niin akuutti, kuin esimerkiksi islam voi olla ja pelkään pahoin, että tulee vielä olemaan. Tästä huolimatta myös kristinuskon piirissä on tapauksia, joissa uskon vallassa ollut äiti on surmannut tyttärensä, koska on ollut vakuuttunut tämän olleen pahojen henkien vallassa. Voidaanko asiasta syyttää yksinomaan nimenomaan ja vain uskontoa? Ei välttämättä, sillä nainen saattoi sairastaa muutakin mielisairautta ja uskonto oli vain tämän mielisairauden tuottama ylimääräinen sivuoire, mutta tosiasia on kuitenkin se, että näin tapahtui ja varmasti uskonsa nimissä näin toimiva ihminen on uskostaan keskustellut tuttavapiirinsä kesken. Onglemana on se, että kukaan ei ymmärrä puuttua kiihkeästi jumalaansa uskovan ihmisen höpinöihin, koska ei uskontoa edelleenkään osata nähdä tai kokea asiana, johon tulisi puuttua. "Kunhan ei minulle tule tuputtamaan", sanotaan. Me kuitenkin puutumme päihteiden ongelmakäyttöön tai ainakin keskustelemme asiasta, jos touhu vaikuttaa sellaiselta.

Tiettyjen huumaus- ja lääkeaineiden pitkään jatkunut väärinkäyttö myös tutkitusti vaurioittaa aivoja ja voi pahimmillaan aiheuttaa psykoosin, eli mielenterveyden häiriön, jossa ihminen ei kykene enää erottamaan todellisuutta epätodesta. Tässä vaiheessa kuvaan astuu Jeesus Kristus. Tällaisessa tilassa ihminen on täydellinen uhri uskonnon hyväksikäytettäväksi. Sitä ei myöskään paheksuta, tai koeta ongelmalliseksi, että psykoosioireistaan kärsivä hullu kiertää ympäri maata saarnaten psykoosioireistaan muulle kansalle, lapsille ja nuorillekin, julistaen sen hienoutta. Kyllä vapaassa maassa näin saa toimia, koska ketään ei pakoteta kuuntelemaan, mutta olisiko meidän syytä kollektiivina ihan tosissaan katsoa silmiin ilmiötä nimeltä uskonto, tutkia sitä, mitä se todellisuudessa on, ja ryhtyä toimenpiteisiin, jotta sen potentiaaliset haitat saataisiin minimoitua - koska niitä on? Mielestäni on moraalitonta, että on olemassa järjestö osana maamme valtiota - ja jonka sanomaa opetetaan lapsillemme kouluissa - joka häikäilemättömästi tällalailla hyväksikäyttää aivonsa pilanneita ihmisiä oman propagandansa levittämiseen ja taloudellisen hyödyn tavoittelemiseen.

Valtio ja uskonto on ensinnäkin erotettava toisistaan niin pian kuin mahdollista. Ihmisellä tulee olla oikeus syntyä tähän maahan ilman pakkokastoa ja ihmisellä tulee olla oikeus itsenäisesti tehdä päätös kirkkoon liittymisestä, sen sijaan, että päätös tehdään hänen puolestaan. On järjenvastaista, että tällainen asia ei ole ihmisen itsensä päätettävissä, vaan muissa käsissä. Moni vanhempi kuitenkin kuuluu kirkkoon, vaikka olisivat korkeintaan vain tapakristittyjä. Myös uskonnon opettaminen kouluissa on lopetettava ainakin sen nykyisessä muodossa. Uskontojen käsittely tulisi suunnata historian tunneille ja sen syntyä, syitä, sekä vaikutusmekanismeja tulisi käsitellä kyllä rehellisesti ja avoimesti, niitä uskonnolle itselleen epämiellyttäviä totuuksia peittelemättä. Mitään noitavainoja uskovaisia kohtaan ei tietenkään tule järjestää, sillä liiallinen nurkkaan ahdistaminen saa aikaan vain ongelmia, eivätkä marttyyriys ja uskovaisuus tunnetusti ole kovin hyvä yhdistelmä. Itsensä uskon kieltämiseen meillä ei ole keinoja, eikä meillä tulekaan kyllä olla keinoja kieltää ajatuksia (tietenkään), mutta todistetusti vahingollisen propagandan järjestäytyneen tuputtamisen kitkemiseen tulee.

Viimeiseksi, ympäristölle vahingollisesta uskonnosta tulee olla oikeus puhua avoimesti ja puhua ääneen, vailla pelkoa jumalanpilkka-syytteestä.

Palatakseni aiempaan esimerkkiuutiseen, jossa äiti tappoi saatanan vallassa olleen tyttärensä: kumpi oli jälleen muuten tarinan murhaaja, Jumalan, vai Saatanan soturi?

Menetän toivoni ihmisyyteen, jos tuo paskahousu Sebastian ei lähde vittuun.