IRC-Galleria

Durkheim katsoi, että uskonto on kaikkein perustavin ilmiö. Alun perin kaikki ajattelu on ollut uskonnollista. Uskonto on perinpohjin sosiaalista ja se on syntynyt ihmisen tarpeesta luokitella ihmisiä ja asioita moraalisesti.

Tarkastellakseen sitä, mistä uskonnossa on pohjimmiltaan kyse, Durkheim otti tutkimuskohteekseen Australian alkukantaisen totemismin. Durkheim katsoi, että primitiivisessä uskonnossa näkyy uskonto kaikkein puhtaimmillaan.

Australialaiset alkuasukkaat käyttivät toteemeja yhdistämään heimoa ja erottamaan heimon muista. Toteemi oli pyhä. Se on samalla ulkoinen ilmentymä jostain jota voidaan kutsua jumalaksi, sekä myös klaanin lippu.

Koko maailman kaikkeus voitiin jakaa lopulta toteemeihin. Jos kuuluu variksen heimoon on jotakin tästä eläimestä. Niimpä myös aurinko kuului yhden toteemin alle ja kuu toisen.

Australialaisheimojen elämä oli kahtia jakautunutta. Toisaalta heimot elivät erillään pitkiä aikoja pienissä ryhmissä ruokaa hankkien. Mutta toisinaan kokoonnuttiin yhteen juhlimaan. Iloinen jälleen näkeminen synnytti sähköistä tunnelmaa ja yhteishenkeä. On kuin jokin voima tarttuisi ihmiseen ja tekisi hänestä toisen. Durkheimin mukaan kaikki uskonnollisuus perustuu pohjimmiltaan tämän tapaiseen ilmiöön. Toteemia palvoessa yhteisö palvoikin itseään.

Durkheim huomauttaa kuitenkin, että uskoon perustuva voima ei kuitenkaan ole olematonta. Se on yhtä vaikuttavaa kuin fysikaaliset voimat. Esimerkiksi Suomen lippu on vain pala kangasta, raha painettua paperia tai Suomen valtio samanlaista maata kuin Ruotsi tai Venäjä. Usko näiden merkitykseen tekee niistä merkityksellisiä. Nämä voimat ovat sosiaalista todellisuutta, ja lopulta kaikki uskonnot ovat ilmauksia yhteiskunnallisista oloista.

Uskontojen perustavaksi tekijäksi Durkheim nimesi jaon pyhään ja profaaniin (maalliseen, epäpyhään). Yliluonnollisuuden käsite on kovin moderni ja vaatii vastin parikseen luonnollisen, eikä tällainen jaottelu kuulu primitiiviseen ajatteluun. Myöskään jumala ei riitä yhdistämään uskontoja, sillä joissain uskonnoissa kuten buddhalaisuudessa jumalia ei ole tai niiden merkitys on vähäinen. Kaikkille yhteistä on kuitenkin jako pyhään ja profaaniin.

Lähteet:
- Sosiologia, Kimmo Saaristo, Kimmo Jokinen, WSOY, 2010

Joulutähti syttynyt on,
seimessä lapsi viaton.
Nukkuu unta rauhaista,
äiti valvoo lasta.
Suuri joulun sanoma on,
juhla aivan verraton.

Rauhallista ja siunattua joulua.

<3<3

http://bambuser.com/v/4187015

Okei kuuntelin juuri puheenvuoron suoran toiminnan puolesta. Poimin samalla asiota luennosta joita haluan kommentoida.

1. Suoran toiminnan käyttäjät haluavat toimia irti (talouden/valtion) realiteeteistä. Vastaus: Tämä kuulostaa lähinnä sellaiselta "dream big" ajatukselta. Unelmointi onkin hyvästä, mutta kun ruvetaan oikeasti muuttamaan asioita niin realiteetit pitää ottaa huomioon. Resurssit eivät tule tyhjästä. Vaikka haluttaisiin siirtyä tuottamaan kaikki resurssit omilla pelloilla ja tuulivoimalla niin pitää ottaa huomioon ne realiteetit ja vaatimukset mitä se vaatii. Kannattaa tutustua Robert Mugabeen joka hänkin halusi toimia ilman realiteettejä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Robert_Mugabe

2. Kritoidaan sitä että asioita ei uskalleta sanoa ääneen. Tämä on kyllä totta ja ikävää. Valtiollisella tasolla pitäisi olla sananvapaus. Toisaalta pitääkö myös esim kansanryhmää vastaan kiihottaminen sallia vai pitääkö kaikesta voida puhua? Toisaalta taas sosiaaliseen kohteliaisuuteen kuuluu ylipäätään tietyt säännöt, ettei kaikesta puhuta kavereille. Saako myös sanoa että tuomitsee suoran väkivaltaisen toiminnan?

3. Toimivassa yhteiskunnassa poliiseja ei näkyisi kaduilla. Tästä herää kysymys että onko siis valtio vastuussa kaikesta rikollisuudesta tai onko kaikki rikollisuus valtion vastaista? Esimerkiksi kun joku hullu käy tuolla kadulla sun kimppuun niin täytyykö meidän syyttää valtiovaltaa? Ja häviäisikö väkivalta jos valtiovaltaa ei olisi?

4. Väkivallaton kansalaistottelemattomuus on jees. Minustakin se on jees. Piti saada tällänen positiivinenkin pointti tänne :)

5. Maailma on kriisissä. Maailma on aina kriisissä. Realistisesti sanottuna ihminen on sen tyylinen olento että se toisaalta sopeutuu vallitsevaan järjestykseen ja toisaalta haluaa aina kehitystä. Toisaalta ihmiset käyvät aina kamppailua aatteista ja määrittelyistä ja sosiaalisista käytännöistä. Maailman kriisiä ei siis voida parantaa millään. Tämä on hyvä muistaa. Ehkä meidän katastrofimedia on ilmentymä siitä ihmisluonnosta ja toisaalta se myös edesauttaa sitä käsitystä, että maailmassa on aina kaikki perseestä.

6. Kun päästään sisään eduskuntaan ainoana radikaalina niin tehtävänä on olla vaan hiljaa. No sehän se demokratian idea onkin että jos olet radikaali, niin sinun mielipiteidesi mukaan ei yhteiskuntaa rakenneta, vaan sen enemmistön mielipiteiden mukaan. Radikaalihan sanana tarkoittaa juuri marginaalisuutta, koska radikaalia ei voi olla ilman sitä tavallista.

7. Asioita pitää kattoa niinkun aikuiset kattoo niin ne radikaalit ajatukset laimenee. Noniin tää on oikeestaa samaa mitä puhuttiin kohdassa yksi. Eli vaikka kuinka ois hienoja ajatuksia: kommunismia, kolmatta valtakuntaa tai islamistista maailmaa niin sun pitää ottaa realiteetit huomioon eikä vaan pakottaa muita sun haluihin.

8. Maailma on mätääntynyt rakkula joka pitää puhkaista. Tämä liittyy taas tohon kohtaan viisi. Eli periaatteessa tää vaan on vielä jyrkemmin sanottu. Toisinsanoen tämä tarkoittaa sitä, että jos omasta mielestä maailmassa on asiat pielessä, niin väkivalta on silloin oikeutettua. Tällä ajattelulla yleensä väkivalta juuri oikeutetaankin. Ihan sama mikä aate, natsismi, kommunismi tai islam niin kaikki on oikeuttaneet väkivaltansa samalla argumentilla, että maailma on mätäpaise joka pitää puhkaista.

9. Inhimilliset valtasuhteet eivät katoa. Tämä tuli vasta vapaissa kommenteissa, mutta minusta tämä oli hyvä uusi pointti. Vaikka valtiolliset valtasuhteet purettaisiin, niin sosiaalisia valtasuhteita inhimillisestä toiminnasta ei voi purkaa.

Ateistit - maailman turhin ihmisryhmä koskaan, heti neekereiden, rättipäiden ja muiden sorrettujen vähemmistöjen jälkeen, joita valkoinen mies halveksuu.

Mikä on ateisti? Henkilö, joka ei usko Jumalaan? Vai olisko tarkemmin sanottu: henkilö, joka kieltää kaikkien jumaluuksien olemassaolon?
No mitäs vittua nyt taas, tarttiko sille oikeesti antaa joku erityinen nimi kuvaamaan tällasta henkilöä?
En mäkään usko Jumalaan, mut en silti kutsu itteeni ateistiks, vaan sen sijaan kutsun itteeni järkeväks realistiks.

Eri asia ois jos ateisteil olis jotai omii pyhättöi jois ne kokoontuu ja imis toistensa kyrpii, kuten bronyt <-- neki on varteenotettavempi lahko ku ateistit.

Kaikki ateistit on vaa läskei neckbeard luusereit ketkä ei edes käy salil ja niiden ainut pyrkimys elämäs on trollaa ja aiheuttaa pahennusta uskovaisis lokeroimal itsensä vartavasten henkilöiks, ketkä ei usko Jumalaan. Miksei ne voi vaa sanoo olevansa normaalei 2013-luvul elävii ihmisii, jotka ei usko Jahveen sen takii, koska koko äijän olemassaolo on vailla minkäänlaista näyttöä ja täys mahdottomuus tänä tieteen aikakautena?

Ateistit: suck my steroid cock

Kuvassa tyypillinen ateisti

What keeps confusing me about the believers is the idea that faith is good and the lack of faith is evil. And if you lack faith you deserve to go into damnation. The concept is probably something like "if you're not with us, then you're against us". But that is problematic because then people would be divided into two categories, because there is only two in this way of thinking, people who are purely evil and people who are purely good. But that doesn't work out, does it? Only if we set up very strict standards of good and evil would that be possible, say people who eat lollipops are evil and those who don't are good. And then still people can change. Wouldn't you say that instead all the people are somewhere in between pure good and pure evil? So pure good and evil doesn't really exists, at least not among any humans. But to get back to the idea that lack of faith is evil. It's something similar to famous saying that "all evil needs to progress is that the good people do nothing". This saying is true to a certain degree, but it works on the assumption that people are going to do evil things regardless and if no-one doesn't do anything good to stop it, then evil will triumph. But in reality doing nothing is not exactly the same as doing something evil. If no-one does anything evil, then there is no need to stop it. Would you say that then doing nothing is evil? No, of course not. Instead I would conclude that faith is something positive. Something you can use as a power source to give your life a meaning. Lack of faith is neutral. You can still go on living your life and find your meaning and life energy from somewhere else. Without deserving punishment for it. Instead the faith in evil is that what is bad. If you believe that doing evil things to others is the way to go in life then surely you deserve to be stopped.

Jumala on luonut kaikki ihmiset yhtä arvokkaiksi. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä yhtäläisesti. Mistä johdan ajatuksen, että jokaisella on yhtäläinen kyky löytää Jumala. Silti maailman uskonnollinen kenttä on pirstaloitunut. Kristikunta itsessään on hajonnut lukuisiksi lohkoiksi ja lahkoiksi. Siitä huolimatta yleisesti ajatellaan, että juuri sen oikean uskon ja Jumalan tahdon löytäminen on tärkeää. Ihmisiltä kysyttäessä jokaiselta löytyy oma, erilainen vastaus siihen, mikä on se oikea usko. Tämä johtaa siihen ongelmaan, että ketä pitäisi uskoa? Kun kaikki ovat samanarvoisia, niin miten voin korottaa jonkun toisen yli? Ja kuitenkin, jos juuri se oikea usko olisi niin tärkeää, miksei kaikkivoipa Jumala tekisi asialle jotain? Luulempa, että tekeekin, mutta ilmeisesti Jumalan ja ihmisen välinen kommunikaatio ei ole niin helppoa. Luultavasti kaikilla ihmisillä on omat kokemuksensa ja käsityksensä Jumalasta, jotka heijastuvat oman maailman kuvan ja ympäröivän kulttuurin kautta. Tämä nostaakin "rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi" äärimmäiseksi ohjenuoraksi. Sillä sitä on hyvyys. Pahuus on tekoja, joista puuttuu rakkaus. Pahuus on tekoja ja ajatuksia, joilla korottaa itsensä muiden yläpuolelle.

Tänään kohtasin nuoren, joka sanoi, että yhtä hyvin voisi uskoa joulupukkiin kuin Jeesukseen.

Nyt kysynkin sinulta
- Milloin viimeksi joku tuli kertomaan sinulle, että joulupukki muutti håänen elämänsä?
- Milloin viimeksi joku tuli kertomaan sinulle, että joulupukki pelasti hänet?
- Milloin viimeksi olet kuullut, että joku on kertonut joulupukin vapauttaneen hänet alkoholismista tai huumeista?
- Kuinka monta kirkkoa on tehty joulupukkia varten?
- Kuinka monta ihmistä palvelee joulupukkia epäitsekkäästi?
- Kuinka monen ihmisen olet kuullut joulupukin parantaneen? (siis riippumatta onko todisteita vai ei).
- Miten joulupukki on osoittanut rakastavansa sinua?
- Onko joulupukin historia autenttinen?
- Montako ihmistä joulupukin on kertonut herättäneen kuolleista?
- Kuinka moni rukoilee joulupukkia päivittäin?
- Kuinka monta ihmistä kokoontuu päivittäin lukemaan ja tutkimaan joulupukin kirjoituksia?


Kun näitä kysymyksiä tutkitaan nähdään, että joulupukki on legenda ja Jeesus on autenttinen. Mutta tämänhän me oikeastaan jo tiesimmekin sisimmässämme.

Päivi Räsäsen puheesta on paljon poristu ja kohuttu, mutta en oikeen tiedä miten siihen tulisi suhtautua. Läppänä se on kyllä hyvä: "Päivi sanoi ettei lakia tarvi noudattaa :P". Sinällään kuitenkin ymmärrän Päiviä. Jos huomioidaan ensiksi se ettei laki ole absoluuttinen ja että lain tarkoitus on palvella ihmisiä. On myös paljon huonoja lakeja ja oikeiskäsitys muuttuu, jolloin on syytä muuttaa lakia. Periaatteessa on ikävää, jos laki pakottaa ihmiset toimimaan vastoin omaatuntoaan, mistä Räsänen puheessaan oikeastaan puhuu. Siis siitä miten lääkäreillä pitäisi olla oikeus olla tekemättä aborttia, jos omatunto ei salli sitä. Sinällään mielestäni tämä on hyvä ajatus, niinkauan kuin ajatellaan myös sitä abortin hakiaa, että hänelle turvataan kuitenkin se mahdollisuus aborttiin. Hyvänä ohjenuorana pitäisin itse tässä lain ja moraalin pohdinnassa sitä, että kohtelee muita niin, kuin haluaisi itseään kohdeltavan, eli kunnioituksella. Räsäsen puheesta löytyy tosin myös se ongelmallinen puoli, eli jumalan sana menee lain edelle. Mitä jos jonkun ihmisen mielestä jumalan sanaan kuuluu vääräuskoisten tappaminen esimerkiksi? Ehkä tämä on se puoli mikä aiheuttaa ihmisten mielissä kuohuntaa tämän puheen kuullessaan. Vaikea sanoa mitä Räsänen sitten lopulta on tarkoittanut.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013071017247352_uu.shtml

Hmm jännittävää, että tästä on noussut tällänen kohu O_o meidän protuleirillä kukaan leiriläinen ei edes käynyt sekasaunassa :P ohjaajat siellä aina vaan hengasivat keskenään xD näin kanssa ohjaajana vaikka itse en osallistunutkaan sekasaunaan niin en koe, että olisin jäänyt jotenkin ulkopuoliseksi siksi tai että minulla olisi ollut painetta mennä sinne. En sitten tiedä miten 15-vuotias asian kokisi. Meillä oli aikoinaan riparilla sekasauna uikkareissa ja oli se vähän jännittävää. Mutta en muista että se olisi sielläkään ollut pakollista. Käsittääkseni protullakaan saunominen alasti ei ole pakollista. Ei edes oman sukupuolen kanssa. Pakollista on lähinnä peseytyä leirin aikana suht säännöllisesti edes jotenkin xP Onkohan jollain leiriläisellä sitten tullut jotain huonoja fiiliksiä siitä sekasauna mahdollisuudesta vai spekuloiko nyt jotkut ulkopuoliset vaan oman fiiliksen mukaan? O_o Itse ainakin koitan vahvistaa oikean oman valinnanvapauden tunnetta niin, ettei se jäisi pelkästään näennäiseksi. Eikös se protussa ole vähän perusideana se vahvistaa omaa ajattelua? Toisaalta kyl aina vähän sellaset ohjelmat jotka tuntuu siltä et kaikki/lähes kaikki muut osallistuu niin tuntuu vähän tyhmältä jäädä siinä ulkopuolelle.

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/11950-prometheus-leireillae-leirilaeiset-ja-vetaejaet-alasti-sekasaunoissa

Update 24.7.2013: Täytyy nyt itse muuten päivittää tätä sen verran et tosiaan ryhmäpaine on kyllä olemassa. Kun sillon jäin koulutuksessa pois mahautumisesta niin kyllä siinä jäi fiilis et jäi vähän ulkopuolelle. Toisaalta pitää löytää tasapaino siinä, ettei kaikkea hauskaa voi jättää poiskaan sen takia, että jollekkin tulee vähän epämukava fiilis(?). Toisaalta sitten tää sekasauna on mielestäni vielä eri luokkaa verrattuna mahautumiseen. Siinäkin voi syntyä ryhmäpainetta, jos sekasaunomisesta tulee se leirin stantardi. Ohjaajat ovat ehkä se merkittävin osa jotka voi oikeasti vaikuttaa asiaan edes jollain tavalla. Sinällään voi vaatia paljon ohjaajilta, jotka usein ovat vapaaehtoisia vailla muuta erityisosaamista.

Hän loi sinun sydämesi.
Hän loi sinut kokonaan.
Vain Hän tietää mitä tunnet sisimmässäsi.
Ja Hän pisti elämänsä kokonaan peliin puolestasi.
Elä missaa Häntä. Jos missaat, missaat sen, joka rakastaa sinua eniten ja on valmis kärsimään puolestasi.

Hän rakasti sinua ja oli sen vuoksi valmis kärsimään.
Hän on valmis ottamaan sinut mukaansa - jos sinä olet valmis siihen.
Ystäväkseen, osoittaakseen rakkauttaan, vapauttaakseen, puhdistaakseen, mahtavimmalle matkalle, joka ei lopu.