Painan pään alas ajatukset menee sikin sokin
syöksyin tulta päin näistä virheistä taas uutta opin
pakko oppii elään jatkaa matkaa yksinään
satuttavat sanat sai mut polultamme eksymään
kertosäe:
Pääsit maailmaan uuteen
Ehkä sun on parempi siellä, tiellä josta ei ole pääsyä takaisin
Pysyit mun mielessä
Muistin vain naurusi
Olin yksin
Aivan yksin
No onko ikävä?
Ikävöitkö kaikkee, mikä jäi mikä puuttuu,
mihkä viereltäsi uupuu?
Et oo sitä saamassa takasin, vaikka
kuinka yrittäisit jää sun niskallesi taakka.
Ootko ystävällinen ja annat sen olla?
Sun täytyy antaa, et haluu olla minkään orja.
Ootko kärsivällinen, kestääkö polla?
Sen täytyy kestää turhaan pelkäät, vaikket kestä olla.
Sano mitä täytyy, älä kainostele.
Pöydät vielä kääntyy, mutta älä valehtele.
Oot liikaa antanu ja saanu liian vähän.
Oot taakkaa kantanu sä sammut vielä tähän.
Älä sitten väitä, etten varottanu, oot saanu
varotuksen sanani ja siitä sakottanu.
Älä sitten väitä, etten varottanu, oot saanu
varotuksen sanani ja siitä sakottanu!
Kun tuuli kääntyy ja sä lähdet pois,
kun tuuli kääntyy.
Kun tuuli kääntyy, enkä sua enää nää.
Kun tuuli kääntyy, jotain sanomatta jää...
Ja meidän suhde alkoi nopeasti ilman päämäärää.
Me tiedettii vaa, et välimatka meitä määrää.
Nyt loppujen lopuks me ei mennä yhtämatkaa,
yritän keksii, miten eteenpäin jatkaa.
Vaik olit kaukana, olit aina mun mielessä,
mun sydämessä.
Ja tuut olee aina mun sydamessa, Bryson<3
peeas. vaikeeta oli koulussa tanaa hyvastella kaikki kaverit ja varsinkin se tarkein ystava taalla, Bryson<3 itkuhan siina tuli..
mul on sua niin kova ikävä
voisitpa sä tulla vielää takaisiin, öisin ziigaan sun kuvaas ja sitte tähtiä
voiku tietäsit miten paljo kaipaisin
”niin kova ikävä”
vielää takaisiin” ja sitte tähtiä
paljo kaipaisin
mä muistan kun sä
hävisit vaa yhtäkkiä
miten en tajunnu et oot aikeis lähtee ziigaa tähtiä
lipulla jonka veit jumalalta
valuu vana kyyneliä, eikä auta humalaka
kunnioitan kuiteki päätöstäs tavallaa
sust salee tuntu pahalta, tää maailma kavala
pistää pala palalta palamaa nii pahasti et
sä et jaksanu enää, sanoit et säki oot vaa ihmine
mul vaa jäi nii paljo sulle sanottavaa
tuu takas, oot rakas, tuu takas et voidaa vielä tavata
yhen kerra haluisi sua pitää viel kädestäs kiinni
silittäää hiuksiis ja katsoo sun silmiisi
nii ja vaikket takas vastaa niin mä tiedän et oot sielä jossain missä sun sit parempi, olla on
ja uskon et oot saanu sielä paljo ystävii, kuulut joukkoon enkeleiden, ja kaikki hyvin on
jos kuulet nyt mun, jos sä kuulet nyt mun ääneni
niin laita tähdenlento, niin laita tähdenlento merkiksi
yöl muistan sen ja katson, muistan sen ja katson taivaalle
sun valos auraa pimeen, sun valos auraa pimeen taipalee
22.9.2008
Niin hiljaa katsoi, oli väsynyt hän.
Oli kulkenut loppuun elämän.
Enkeli rakkaan vierellä kulki,
tarttui käteen ja silmät sulki.
Syliinsä kietoi siivillään, hellästi
kuiskasi, nyt lähdetään.
Kerran sammuivat silmät kauniit ja kiltit niin,
pysähtyi sydän kultaisin.
Kaipaus on suuri ja sanaton,
suruni valtava, voimaton.
Olet tärkeä nyt ja aina,
sinua koskaan en unohda.
Pikkunen pörröinen karvapallo,kaipaan sua niin paljon!
Joskus kaipuu niin loputon
Sydämen kuiskaus niin väsyneen onneton
Sanat surusta vuoletut
Silmät väsyneiksi vuodatetut
Totuuden ja ikävän välillä taistelu
Ehkä ikuinen kamppailu
Eikä sitä ole voitettu
Ei kumpaakaan voittajaksi julistettu
<3