Tämä ikävä on
sellainen,että tällaista
kokenut ole en se on syvä
ja jotenkin lopullinen.Se
painaa ja sattuu ja
puristaa,mutta kenties
joskus on helpompaa.
Tänä yönä marmoritaivas
kaartuu kattona ylle
maan,kuun valon ja pilvien
leikki sitä katsella nyt
yksin saan.Tuo hajonnut
marmoritaivas valon
huoneeseen
valtoimenaan,olet poissa
viereltäni,muttet
sydämestäin milloinkaan."
. . . . . . . . . . . . .
Kitara soi, surua soi niin
hiljaa. Soinnuista sen ilo
on mennyt pois. Sinun
lähtösi vei siitä riemun,
suru vain siihen jäljelle
jäi. Surua nyt kitara soi.
Voi Niki rakas, tule
takasi, elämä ei tunnu
miltään ilman sua