IRC-Galleria

Minun tieni näyttäköön kuka minä olen.
Ja kun vilja on kylvetty, se on tapahtunut.

Kotka on valmis nousemaan ilmaan, siivet halkoen ilmaa.
Kotka kuitenkin odottaa kumppania saapuvaa, sitten hän on valmis lentämään.

Siipiään jo ravistaa ja toista lähdön merkiksi nostaa.
Kumppani ihan lähellä jo uljaasti lentää.

Jotain tekisi mieli kirjoittaa, en tiedä mistä aloittaa.
Joskus tekisi mieli vaan lopettaa, se murehtiminen kokonaan.

Kai se täytyy vaan ymmärtää, että aika eteenpäin raksuttaa.
Menneisyys on jo takana ja uusi elämä sekunti sekunnilta edessä.

Hetken hetkestä nautin. Pysyn siinä, niin kaikki on hyvin.
Kun ymmärtää hetken kauneuden, niin kohtaa oman itsensä.

Positiivisuus on lopulta oma valinta, jonka voi tehdä joka hetki.

Kun siis huomaat masentuvasi, kysy "miksi valitsin tämän tunteen positiivisuuden sijasta"... Lopulta kuitenkin masentuneisuudesta tai negatiivisuudesta ei hyödy mitään, vaikka niin luulee... Joten ainoa loogisesti paras valinta on nauttiminen siitä missä on, oli asiat miten tahansa...

Olosuhteilla ei ole väliä, sillä miten näen olosuhteet on ja se riippuu taas omasta valinnasta.

Jos vaikka koira virtsaa kengillesi, niin tiedosta, että se on positiivista. Se on mahdollisuus oppia kenkien pesemistä tai vaikkapa hyvä syy hankkia uudet kengät. Kiitä siis koiraa joka tekee niin, sillä ilman häntä et olisi saanut näitä kokemuksia ja olisi uudet kengätkin jääneet saamatta...

- Oudosti alkoi tämä runolla, sitten jatkui filosofialla... Tähän on hyvä lopettaa...

I'd want to hold you near, Feel like whiping a tear.
I would kiss your soft lips, while gently holding your hips.
It takes too much to do it, I'm afraid I'll lose it..
Been waiting for so long, Seems all I've done is wrong.
Used to let the pain grow, but can't allow it now.
Trying to get closer to you, I don't know what to do..

___________________________________________________________


Syksy, tuo pimeä aika, siinä on taikaa.
Kaikkia masentaa, joitakuita jopa vituttaa.
Lehdet puista tippuu, aika vaan kituu.
Hiljaa se ohi menee, temput se tunteillekin tekee.
Aika haavat parantaa, kaikki sanoo vaan.
Kaikki kaipaa läheisyyttä, Eikä syyttä.
Turvaa se tuo, ihanat ihmiset nuo.
Jotka pitävät yhtä, vaikka asuisi pyhtääl.

tälläinen syntyi tänään kuunnellessani Katri Ylanderin biisiä.. :) En edelleenkään tiedä kenestä tämä kertoo, eli ihan haaveilua on, mutta toivottavasti joku päivä löytäisin hänet.. :)

---

Sua mä mietin
Hymyillen, jammaillen
Kymmenet, sadat kilometrit välissä
Puita, metsiä, taloja tuulessa hengaa

Öinen tihkusade
Mua hymyilyttää

Kaupunkien kajo pilvisellä taivaalla
Kävelen iltakävelyllä
Taivaisiin katsoen,
tähtiä odottaen

Mutta hymyilen,
sua mietin

Meillä on omat elämät
Mutta molemmat sen tiedämme
Ne haluamme
keskenään jakaa, yhdistää

Toisiamme odotamme
Tiedän, että sä olet siellä, rytmiä tapaillen
Ja sä, että mä olen täällä

Toisiamme odotamme
Samaa biisiä kuunnellen

Molemmat hymyillen


- Sakari Mäkelä

Suomen talvi

Suomen talvi.. Niin karu, mutta niin kaunis..
Lumi peittää maan, lehdet hangen alla halajaa.
Joet virtaavat jäätyneet on, pimeä taivas öisin tuo on.
Tähdet kirkkaana loisaa saa, yöhön ihmisen mieli vaipuu vaan.
Mutta ei saa pimeyteen vajota kokonaan, muuten ei tule päivää seuraavaa.

________________________________________________________

The forgotten heaven

This heaven once was full of joy, now it's just like an used toy.
So many fell for it, without noticing a bit, sealing their destinity with one hit..
They wished for ethernal happiness, but all they got was true sadness.
Some might have survived, though none have ever sacrified,
such a huge love, for just a small doze, of toxic they owe.

Meaning of life.. Always forgive.

Olipa kerran Jenni, jolla oli penni. Jenni meni kauppaan, penni vaihtui pullaan. Pulla meni suuhun, pöydässä puheet ylettyi kuuhun.

itsekkyydessäni.
omassa halussani.
laitan sinut kärsimään.
leikin jumalaa.
en anna vapautta.
tarvitsen tyydytystä.
julmaa riippuvuutta.

(yli vuoden vanhaa materiaalia, joka harvinaista kyllä kertoo tarinan eikä tunteista.)

Kävelen pitkin kuunvalaisemaa rantaa, kuun valo pitkin vettä valoaan kantaa. Katson veteen, mä ajatuksiin vajoan, sisimpiin mietteisiini syviin kajoan. Sydämmessäni tunnen asioita paljon, hauskoja, ihania ihan kaikenlaisia. Kuitenkin yksi edellä hakkaa, kulkee aivan omaa matkaa.
Tunteiden kirjoa nyt kiireellä selaan, tartun kansioon palava Rakkaus, sen sivuja nopeasti kelaan.
Juuri kun alkaa olla vastaus lähellä, juuri kun syvimpiä tunteita kynnän, havahdun, tunnen olkapäälläni kosketuksen hellän. Katson taakseni, ja silloin vastaus selviää, siinä olet sinä, meri. Ja tää on rakkautta tää!

M<3

Ei oo inspistä...
Ja mun runosuoni pulppuilee

Unessani aistin sinun läsnäolosi,
Kuulen äänesi ja hengityksesi,
Tunnen kosketuksesi ja se saa minut lamaantumaan,
Tiedät että rakastan sinua,
Tiedät että en voi elää ilman sinua,
Tämä pitkä välimatka on kuin kuilu,
Joka erottaa meidät toisistamme,

Olen odottanut kauan,
Että kohtaisimme jälleen,
Olen niin kaivannut ihanaa ääntäsi,
kosketustasi, kaikkea sinussa,
Kunpa olisit tässä lähelläni,
Kuulisit kuinka sydämeni huutaa,
Kuulisit kuinka se haluaa lähelleen ihmisen,
joka oikeasti välittää,

En voi olla ajattelematta sinua,
vaikka haluaisinkin ajatella jotain iloista,
se sattuu aivan liikaa,
Haluan tulla luoksesi,
Haluan olla jälleen vapaa,
Tuntea hymyn kasvoillani ja kaiken,
kaiken sen mistä voin nyt vain kuvitella,
Mutta se on mahdotonta,
sillä sinä olet aivan liian kaukana ♥